Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tytärpuoli 11.v ihan mahdoton, mitä tehdä?

Vierailija
25.03.2008 |

Minulla on uusperhe, miehellä nuoruuden avoliitosta yksi nyt 11.v tytär. Olemme olleet yhdessä jo 9.v eli olen ollut mukana tytön elämässä kauan. Meillä on yhdessä kaksi lasta, 3.v ja 1.v.



Tytärpuoli on tullut ilmeisesti johonkin esiteini-ikään. Mikään ei suju, ja hänen meillä olo on yhtä tappelua pikkusiskonsa kanssa. Tappelevat ihan kaikesta. Minä yritän tasapainoilla siinä välissä, ja olla puolueeton, mutta se on välillä vaikeaa. Enkö tosiaan saa odottaa kypsempää käytöstä ja ymmärrystä 11 vuotiaalta kuin 3 vuotiaalta? 11.v ei tee kotona mitään kotitöitä. Leipoo kyllä mielellään jos saa, mutta sitten sitä kakkua/muffinsseja mussutetaan joka välissä " koska olen nämä itse leiponut" . Mutta tyttö ei tee muuten mitään " hyödyttäviä" kotitöitä, ja en oikein uskalla/jaksa patistaakaan kun kaikkeen tulee vaan silmien pyöritystä ja huokailua vastaan. Hänen huonettaan täällä en siivoa, ja sen se on näköinenkin. Tyttö on ihan periaatteesta vastaan kaikkea mikä voisi olla kodinhoidossa avuksi. Hän selkeästi nauttii nähdessään minut kodin piikana. Hän myös valehtelee (tämän sanoo myös hänen oma äitinsä kenen kanssa tulen ohan hyvin toimeen), mutta monesti en pysty todistamaan sitä, joten mitään rangaistusta tytölle ei seuraa.



Saako muiden 11.v käyttää jo kajalia? Tyttö osti sellaisen juuri, ja suuttui kun sanoin että hän on liian pieni meikkaamiseen, saa käyttää sitä äisinsä luona jos äitinsä sallii (ei salli) mutta meillä ei vielä. Olinko kohtuuton?



Omalle lapsillemme kurin pitäminen on paljon helpompaa, ei tarvitse aina potea huonoa omatuntoa ja pohtia että mitkä on nyt motiivit siihen että suutuin käytökseen. En uskalla yksinkertaisesti rankaista tytärpuoltani jostain syystä. Hän saa minut potemaan aina huonoa omaatuntoa, kuinka hänellä on " niin raskasta" kun vanhemmat on eronneet (kaikki tulemme hyvin toimeen keskenään, ei mitään riitoja jne.).



Menee hermot. Millaisia on muiden 11.v?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osallistuiko ennen kotitöihin?

Vierailija
2/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

samoin kotitöiden tekemisen vaatiminen. Ois kannattanut aloittaa hieman aiemmin...



Mutta jos olette hyvissä väleissä äidin kanssa, istukaa koko sakki (= tyttö, isä, äiti ja sinä) alas ja sovitte säännöt: mitä kotitöitä hänelle kuuluu kummassakin kodissa, meikkaaminen, kotiintuloajat yms. Kun säännöt on samat kummassakin paikassa ja tyttö tietää, että te puhutte keskenänne, eiköhän tuo tokene.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Wahlgrenin Lapsikirjasta kuinka 11 j 12 vuotiaiden kanssa toimitaan, pääsette molemmat paljon helpommalla. Terv 4 murrosikäsen äiti. Ja ihan sama käyttääkö kajalia, se on huomion tarve, tuntee jäävänsä vaille sitä, varsinkin positiivista. eikä se kajal mitään haittaa, parempi nyt toimia maltilla tämä on vasta alkua.

Vierailija
4/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyllä ole ikinä tehnyt kotitöitä ainakaan täällä, koska on aina ollut siinä suhteessa yhtä laiska.



Mutta nyt yhtäkkiä vanhempien ero mitä hän ei edes muista tuntuu rankalta, ja luultavasti paljolti johtuu siitä että tappelee pikkusiskonsa kanssa koko ajan. Hän järkeilee että jos siskoa ei olisi niin ei olisi ongelmiakaan (niin varmaan joo). Nuorimmaisen kanssa tappelua ei vielä ole koska hän on niin pieni.



Mutta nuo meikkaamisjutut ja hirveä mielialojen vaihtelu ovat tulleet ihan lyhyen ajan sisällä. Tyttö on yhtäkkiä hirveä marttyyri. Valehtelu on myös tietääkseni aika uutta.



ap

Vierailija
5/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minustakin olisi hyvä idea istua porukalla alas, miehesi ja sinä, tyttö, tytön äiti ja mahdollinen isäpuoli ja sopia yhteiset säännöt ja seuraamukset. Jää tytölle vähemmän varaa venkoilla. Helpoksi tilanne ei silläkään kyllä muutu, vaan muutaman vuoden saatte varautua taistelemaan. Yritä lohduttautua sillä, että sitten kun oma tyttäresi aikanaan on samassa vaiheessa, niin hänellä on nuori aikuinen isosisko, josta voi olla paljonkin apua tuohon kuohuntaan ;)

Vierailija
6/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa NIIN tutulta, huokailuineen ja silmienpyörittelyineen ja vastaanhangoitteluineen. Meillä ihan sama juttu, eikä ole kyse uusioperhekuviosta tms. Tosin meillä ei valehtele eikä meikkaa, mutta kuulunevat samaan juttuun nuokin.

Joku esimurkkujuttuhan tuo on. Ja huomionkipeys kuuluu siihen myös, sitä on saatava, tavalla tai toisella. Meillä on pari vuotta pienempi toinen lapsi joka on erityislapsi, se varmaan osaltaan tuossa iässä aiheuttaa mutkia matkaan, on joutunut kuitenkin jostakin luopumaan ja joustamaan aika paljon asioissa. Kotitöitä meillä on joutunut tekemään osansa aina, silti on aivan patalaiska nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kurinpidon aloitus nyt on joo ehkä myöhäistä, mutta tyttö on aina ollut todella pikkuvanha, ei mikään kirkuja ja huutaja, vaan tekee sellaista hiljaista vastarintaa. Tyttö oli myös " ainut lapsi" 8.v, joten hän tottui siihen että kaikkien huomio oli hänessä koko ajan, ei tarvinnut tapella kenenkään kanssa.



Ystäväni sanoi minulle jo pari vuotta sitten että " sinun pitää ottaa nyt kiinni tuohon käytökseen, muuten olet vaikeuksissa hänen kanssa myöhemmin" , mutta en minä koskaan tehnyt mitään radikaalia, jotenkin taas kaaduttiin tähän että " ei hän ole minun lapseni" . Nyt sitten ollaan niissä isommissa vaikeuksissa. Ystäväni viittasi sanomisellaan lähinnä siihen että tytöllä on todella tympeä asenne minua ja monia muitankin kohtaan. Ei siis huuda ja riehu, vaan on sellainen pikkuvittumainen mihin on vaikea puuttua.



Pitäis joo lukea tuota Wahlgrenin kirjaa ehkä. Kiitos vinkistä.

Vierailija
8/8 |
25.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tolle kehitysvaiheelle itse mitään voi, se on todella kovan hormoonimyllerryksen kohteena ja se on itsekkin aghdistunut kun sen mielialat ailahtelee sinne tänne. Se on pakko käydä tää kehitysvaihe läpi, halusi(tte) tai ei.