Tuijotetaanko minua ja miksi? vai olenko paranoidi?
Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi jengi tuijottaa minua kadulla tai kaupassa - vai tuijottavatko? Luulenko vain? No joo, ettehän te voi vastausta varsinaisesti tietää, mutta ehkä AV-mind voi antaa jotain osviittaa jos kuvailen itseäni.
Olen 174cm/67kg nainen, povea ja vyötäröä ja pyllyä löytyy. Okei, tajuaisin jotenkin sen että näitä muotoja katsottaisiin. MUTTA mulla on myös pieni pää, ohuet lyhyet hiukset ja oudot kasvonpiirteet; seison hieman kumarassa, liikun miesmäisesti (kun lihastakin löytyy) ja olen kömpelö. Olen jo 36-vuotias ja pukeudun 10-20 vuoden takaiseen mummomuotiin tai nykyajan henkkamaukkatyyliin päivän fiiliksestä riippuen, ja yleensä lattakorkoihin. En yleensä käytä meikkiä ja jos käytän, niin aika taitamattomasti. Usein mulla on mukanani kaksi pientä lasta.
Eli osaatteko kertoa, mikä minussa on niin poikkeavaa, että minua pitää oikein kääntyä katsomaan? Onko se positiivista vai negatiivista tuijotusta?
Kommentit (9)
Ehkä vain turhan paljon tarkkailet toisia ihmisiä, se että katsot jotakuta voi myös aihettaa vastareaktion eli sinua katsotaan.
Minäkin välillä katson pitkään jos joku muodokas nainen tursuaa ulos vaatteistaan. Tai jos ylipäänsä jollain on liian pienet vaatteet päällä.
ja tuijottelu johtuu vaan mielenkiinnosta olematta sen enempää negatiivista kuin positiivista
Se on vain niin omituisen näköistä.
Mä niin ajattelin, että joku varmaan vastaa " voi vide noita muotoja, mä kattoisin niitä vaikka naama näyttäis miltä" tjsp ;D ;D No ei oikeesti, mutta on oikeastaan aika masentavaa kuulla näyttävänsä friikiltä. Saiskohan jostain silikonit päähänsä? ;)
t. ap, kieli ihan poskessa
ja siksi sinua tuijotetaan.
Kuvauksesi sopii yhteen äitiin, jota minä joskus erehdyn tuijottamaan bussissa ym. Hän lykkii rattaissa kahta 5-vuotiasta enkä koskaan ole nähnyt huonommin käyttäytyviä lapsia kuin tämän äidin kauhukakarat.
Ne lapset tosin ovat kyllä aika söpöjä ;)
ap
ts vilkuiletko toisten ilmeitä, katseita yms? (En tarkoita, että pitäisi kulkea täysin ketään katsomatta.) Itselläni oli ennen tapana katsoa toisia kulkijoita liian " tarkasti" , katseet kohtasivat, joku saattoi katsoa pidempäänkin. Alkoi tuntua, että ihmiset tuijottaa. Nykyään yritän kulkea enemmän päämäärätietoisesti turhia vilkuilamatta. ja tuntuu, ettei minua taideta sittenkään tuijottaa. Mitään syytä ei olisikaan.