Kennelliitto: Lasta ja koiraa ei koskaan saa jättää kahdestaan keskenään!
Kommentit (24)
kun ne on pieniä, eikä niille haiseville rakeille. Monessa perheessä koira vie yksinkertaisesti ihan liikaa aikaa ja lapset ovat kotona keskenään kun vanhempi ravaa pitkin pihoja rakin kanssa. Ja illat pitkät imuroidaan kun ne koirat tuo niin paljon likaa sisään.
Joku perhoskoira tuskin tuskin on vaarallinen vaikka olisikin yksin 13 v lapsen kanssa, etenkkin jos lapsi on tottunut koiriin.
eikä varsinkaan koiraa murrosikäisenkään huostaan. siitä tiedä mitä keksivät.
toki luotettava koira ja luotettava lapsi voi olla kaksin esim. eri huoneessa kuin aikuinen, kunhan ovet on auki ja aikuinen koko ajan kuulolla. Luotettavuus tarkoittaa myös sitä, että lapsi ja koira eivät ole toisistaan kiinnostuneita: keskenään leikkiviä en jättäisi silmistäni ollenkaan, ainakaan jos kyse on nuoresta koirasta ja alle 10 v. lapsesta.
Mutta kyllä meillä vanha laiska koira ja 5-vuotias lapsi oli joskus kaksin kotona kun kävin postilaatikolla tms. Eivät varmaan toisiaan vilkaisseetkaan sinä aikana...
Siis vierasta lasta ja vierasta koiraa keskenään - ja vielä mustasukkaisuustilanteessa.
Vierailija - 17.03. 18:50
Eli kaikista niistä perheistä joissa lapset koulussa ja vanhemmat kokopäivätyössä perustyöaikaan pitäisi ottaa koirat pois.
koululaisen kaveriksi, koira odottais kotona kun lapsi tule koulusta. voiko mäyris hyökätä meidän 10v kimppuun ja vaikka tappaa ??? pitääkö ottaa akvaario.
Missä muuten menee se ikäraja kun lapsi vaihtuu tässä tapauksessa aikuiseksi, eli voi olla yksin koiran kanssa. 18 v?
Mutta se nyt ei kuulu tähän. Paitsi tietenkin jos joku rotu nyt sattuu olemaan vähän aggressiivinen tai kärsii kivuliaista rotuvioista, jotka saattavat tietenkin aiheuttaa jotain pieniä käytöshäiriöitä ja silleen.
Mutta kennelliitto nämä asiat tietää! Kennelliitto pressaksi!
yhteydessä alle 10-vuotiaaksi, suurin piirtein. Tosin jos lapsi ja koira on eläneet yhdessä pitkään eikä ongelmia ole koskaan ollut, niin kyllä kai jo 8 v. voi olla koulun jälkeen koiran kanssa kaksin.
Meillä oli ainakin niin ylikiltti ja rauhallinen koira, vaikka iso olikin, että huoletta annoin tokaluokkalaisen olla sen kanssa kahdestaan kotona. Koira siis oli meillä jo lapsen syntyessä eikä koskaan ollut mitään ongelmaa sen ja lasten kanssa. Ulkoiluttamaan en silti olisi lasta päätänyt, koska koira oli lasta vahvempi ja ulkona voi tulla yllättäviä tilanteita vastaan.
joo ja ihan vielä kuule samaan aikaan, imuroidaan 2-3 kertaa viikossa
koiran karvoissako lasten pitäs pyöriä?
isännän ja koirien perheeseen uutena jäsenenä, samoin äitinsä. Siinä on laumajärjestyksen hakua ja mustasukkaisuutta pelissä.
Me esiteltiin molemmat lapset aikoinaan hyvin varoen vauvoina perheen koiralle ja alkuaikoina ei todellakaan jätetty keskenään.
No minä olen sitä mieltä, että suurimpia koiranvihaajia ovat ihmiset, jotka eivät pysty asialliseen keskusteluun erilaisten koirarotujen ominaisuuksista ja vaatimuksista, eivätkä halua ottaa selvää ammattilaisilta koiran koulutuksesta. He kasvattavat koiria, jotka saavat yleisen mielipiteen kääntymään koiria ja heidän omistajiaan vastaan.
hyvä, ettei silmään puraissut (poskessa on vieläkin arpi). Koira oli sängyllä ja minä olin polvillani lattialla sängyn vieressä. Ojensin käteni koiraa silittääkseni enkä osannut tulkita koiran murahdusta varoitukseksi. Koira ilmeisesti jostain syystä tunsi olonsa uhatuksi ja kävi kimppuun. Äiti oli onneksi naapurihuoneessa ja tuli heti apuun. Tuskin mäyris olisi minua hengiltä saanut, mutta kyllä niissä sisua riittää, jos ne kerran mäyrällekin pärjäävät.
Täytyy nyt aikuisena myöntää, että koiraparka ei varmaan oikein koskaan päässyt selville asemastaan perheemme hierarkiassa, koska isäni ei ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut koko koirasta. Koira oli lähinnä isosiskoni (15 v) lemmikki ja äitini (joka koiran ruokki) oli loppujen lopuksi ainoa, jota koira piti todellisena auktoriteettina.
Kun ihmiset eivät osaa enää kasvattaa - eivät lapsia eivätkä koiria. Koiralle pitää alusta asti tehdä selväksi, että se on lauman alin - aina. Kun koira sen tajuaa, niin se ei hyökkää lauman jäsenten kimppuun. Lisäksi lapselle on opetettava, että se koira ei ole mikään lelu: kun se nukkuu, sen on annettava nukkua, kun se syö, sen on annettava syödä rauhassa.
Meillä oli lapsuudessa koira siitä asti, kun olin vauva. No, 70-luvun alussa osattiin sentään vielä kasvattaa koiria ja lapsia. Uroskoira alkoi vahtia minua, tajusi, että olin avuton vauva. Kun nukuin, koira nukkui sängyn vieressä ja heräsi heti, jos joku tuli huoneeseen. Äitini sanoi, että vieraalla ihmisellä ei olisi taatusti ollut mitään asiaan siihen huoneeseen, jossa nukuin. Ja minut kasvatettiin niin, että en kiusannut tai häirinnyt koiraa, kun se kaipasi rauhaa. Leikit oli sitten erikseen.
Eihän Kennelliiton tuollaisia ohjeita tarvitsisi antaa, jos vanhemmat hoitaisivat kasvatusvelvollisuutensa.
koira suojelee ja pitää oman laumansa eli perheensä puolta.
Ongelmia syntyy lasten leikkitilanteissa kuten tässäkin ketjussa kerrottiin, perheen lapsi jäi leikissä alimmaksi niin koira hyökkäsi vieraan lapsen kimppuun.
Vaarallista on vierailla perheissä joissa on koira.
Ja niille omille lapsilleenkin voisi opettaa, että vieraisilla ei hyökätä sen koiran kimppuun, vaan odotetaan, että koira tulee tutustumaan.
Ku kolmas luokkalainen poika on yksin kotona. Koiralla on huoneessa nukkumapaikka, ruokaa, vettä ja leluja. Tuuletusikkuna on aina auki. Huoneessa ei oo pahemmin kalusteita, ku se on melkeinpä vain koiran käytössä. Sillon ku tykkää olla rauhassa niin se menee huoneeseen, vaikka ei tarvis mennä. Pojalla ei oo avainta huoneeseen.
Minua puri lapsena kasvoihin kaverin kiinanpalatsikoira, aivan yllättäen enkä mitenkään provosoinut. Mikää iso koira ei ole koskaan purrut. Pienelle lapselle tekee pienikin koira pahaa jälkeä, ja toisaalta pienillä koirilla on terävämmät hampaat jotka rikkovat ihon helposti vaikka puremassa ei voimaa olisikaan.
toteuttaa.