Oman työmarkkina-aseman heikkous ja työnhaku - turhauttavaa ja masentavaa.
Kamalaa, vanhempainvapaa on lopussa ja pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin. Olen jo pitkälti yli 30 ja silti oma työmarkkina-asema on heikko ja ammatti-identiteetti selkiytymätön kuin teinillä! Takana taide- ja humanistisen alan korkeakouluopintoja, mutta niillä ei saa mitään kunnollista työtä (=muuta kuin yksittäisiä tunteja opetusta sieltä ja täältä). Pitää varmaan hakeutua opiskelemaan joku naisten matala-palkka ala, jos edes sellaiseen pääsee? Miten tällaisesta liemestä pääsee enää kuiville?
Kommentit (17)
Eihän sitä " naisten matalapalkka-alalle" tarvitse kouluttautua, valinnanvaraa on! Mutta tosi on, että koulutus vie aikansa ja senkin ajan on perheen elettävä.
Mistä saisit tietoa aikuiskoulutuksesta ja ammattivaihtoehdoista? Työkkäristä?
Tuntuu turhauttavalta, että monen vuoden opinnot ovat menneet hukkaan, vaikka toisaalta tiedän, ettei niin voi ajatella sillä ainahan opiskelu jättää jälkensä.
Mitähän sitä keksisi - lastenhoitaja, koulunkäyntiavustaja, joku sosiaalialan tutkinto ammattikorkeakoulusta?
Tuntuu vaikealta jättää vanha identiteetti ja siirtyä uuteen, vaikka se varmasti olisikin järkevintä tässä tilanteessa.
Onko sinulla 2 mitään ideaa jatkosta, lähdetkö kouluttautumaan uudelleen?
ap
Haluaisin vaan kaiken tämän epävarmuuden, pätkätöiden ja mosaiikkitöiden jälkeen varman työn, niin varman kuin se nyt ylipäätään on mahdollista. Tuntuu ettei näin vanhana ja tällaisella työhistorialla enää kelpaa mihinkään - ehkä kuitenkin työvoimapula huonosti palkatuilla naisvaltaisilla aloilla on sen verran kova, että sieltä saisi vielä yli nelikymppisenäkin ja ilman huikeaa työuraa hommia?
Ikää 30 ja työhistoriaa noin 2v. Lapsiini olen panostanut ja opinnotkin venyivät lastenteon aikana. Vakipaikasta ei voi kuin unelmoida sos&terv alalla meillä päin. Nykyään on vielä kivulias sairaus kaverina. Töitä on lähes mahdotonta saada.
Nyt ihan oikeasti varaat ajan vaikkapa työvoimatoimiston ammatinvalinnan ohjaajalle (taitaa olla joka työkkärissä peruspalvelua) ja käyt laajalla perspektiivillä läpi eri aloja. Mikä sinua itseäsi KIINNOSTAA?
Esim. yksi kollegani lähti viisikymppisenä opiskelemaan puutarhuriksi ja kappas kepsausta: sai jopa duunin.
Tosi on, että hoiva-aloilla riittänee tulevina vuosina " sattuneesta syystä" duunia, mutta eivät ole ainoita vaihtoehtoja. Sinulla on työuraa vielä 30 vuotta jäljellä ennen eläkkeellepääsyä, joten ei liene järkeä siinä, että nyt menisit toiseen äärimmäisyyteen ja hommaisit " ylijärkevästi" koulutusta miltä tahansa sellaiselta alalta, jonka työtilanteen arvioit hyväksi. Kyllä työssä viihtyminenkin ON tärkeä asia, vietät sentään aika mittavan osan valveillaoloajastasi töissä.
Aika harva pärjää tällä alalla yrittäjänä ja ne jotka edes jotenkin yleensä niin pienillä tuloilla ettei tosikaan. Jopa naisten matalapalkka-alat tuntuvat silloin houkuttelevilta. Olen jo niin kauan tehnyt töitä mosaiikkityösuhteissa sekä pätkätöissä etten enää perheellisenä moista jaksa, epävarmutta (vuoden pätkät ja kokoaikatyö olisi unelma tähän verrattuna jos ajattelee työn turvallisuutta). Sen lisäksi tämä vie ihan kohtuuttomasti voimia muulta elämältä ja aiheuttaa suorituspaineita ja stressiä.
Ongelma vain on, etten tiedä mikä olisi jotain muuta mikä olisi ylitse muiden muista vaihtoehdoista mitä työksi voi tehdä.
Yleensä se mistä olen kiinnostunut eniten ei työllistä eikä siitä kukaan ole valmis maksamaan mitään.
ap
Olen tosin tekniseltä alalta eli miesvaltaiselta ja mukamas hyvä palkkaiseltakin. Mutta töitä ei löydy ja lapsille on kulunut liikaa aikaa ja työkokemusta ei ole kauheasti kertynyt, pätkiä sieltä täältä ja oma alan kokemus on liian kapealle suuntautunut että saisin ikinä töitä.
Nyt olen työkkärin koulutuksessa joka kestää noin 6 kk, mutta en siltikään varmasti työllisty, edes kuukausen ilmaista harjoittelupaikkaa ei löydy mistään.
Pahimmat miinukset minulla on se, että olen yli 30v, nainen ja lapsia (3 kpl) sekä tietysti se ettei työkokemusta ole 10 vuotta omalta alalta.
Lähihoitajan opintoihin yritän päästä kunhan saan tämän nykyisen koulutuksen päätökseen. Tuo koulutus kestää vain noin vuoden. Sitten lähihoitajana aion pikkuhiljaa opiskella sitä mitä haluan eli luultavasti opeksi tai lakia. Minulla ei ole varaa alkaa perusopiskelijaksi perheellisenä moneksi vuodeksi. Tosin opeksi kestäisi opiskella noin vuoden, jos olisi enemmän työkokemusta, mutta minulla ei ole varaa muihin kuin noihin työkkärin koulutuksiin.
Voi, kumpa olisi valinnut silloin nuorena alan, jossa töitä riittäisi.
Itse olen humanisti, ja opettaessani tekussa totesin, että kyllä mä ne matikat ja fysiikat siellä olisin selvittänyt ainakin jollain alalla, eivät olleet kovin kummoisia.
Terv. nim. ' Maailma menetti minussa erinomaisen logistiikkainsinöörin'
Ja todennäköisesti osaisit suoltaa niitä esseist ja portfolioitakin. Töitäkin riittäisi, kun nuoriso on hullumpaa kuin koskaan.
Voisitko opiskella oman alasi opettajaksi? Peruskouluun, lukioon, ammatilliselle puolelle? Tosin jos olet historioitsija, niin niillä ei kyllä kauheasti taida olla opettajanakaan töitä... (Tai on niin paljon hakijoita..)
Ota edes kandin paperit ulos!
On ihan eri asia olla Filkandi kuin fil. yo + jos olet yliopistolla kirjoilla, siellä on todella hyvät rekrytointipalvelut joita kannattaa käyttää.
Ja kyllä taidehissalla voi päästä vaikka oppaaksi
töitä varmaan riittää ja koulutus ei kuitenkaan kestä ylipitkään.
Kaupalliselle alalle taitaa tässä iässä olla enää turha pyrkiä, eikö siellä rekrytoida vain alle kolmikymppisiä tai ihmisiä joilla on pitkä työkokemus ja näytöt kasassa? Farmasia voisi olla kannattava sijoitus, mutta tuntuu hurjalta heittäytyä alalle josta ei ole mitään ymmärrystä. Siksi jokin opetusalan tai hoiva-alan ihmisläheinen työ tuntuisi helpoimmalta kun kaikkea ei tarvitsisi alkaa aivan nollasta.
ap
joo, jokin sellainen työ, jossa on virka ja viran kelpoisuusehdot selkeät. Esim. lastentarhanopettajia tarvitaan paljon ja koulutus ei ole kovin pitkä - saattaisit saada hyvitystä joistain opinnoista.
Tosin olen opiskellut VTM tutkinnon eli aika teoreettista höpinää. Toisaalta sivuaineet on taloustieteitä. Minulla on kuitenkin työkokemusta ja lisäkoulutusta,mutta ei sekään riitä. Kohta vuosi työttömänä eikä yhtään haastattelukutsua. En asu E-Suomessa, täällä hakijoita yhtä paikkaa kohden voi olla satakin. Olen hakenut myös avoimilla hakemuksilla, tuloksetta. Kannattaisi opiskella ammattikoulussa jokin selkeä ammatti.