Rakastamme lastamme,emme enää toisiamme. ov
Suhteemme on ihan" kuollut" . Ero olisi kai parasta,mutta lapsen takia ei haluaisi. Onko kukaan jäänyt huonoon liittoon VAIN lasten takia?
Kommentit (22)
Minusta olisi tärkeää miettiä onko teidän suhteessanne alunperin ollut rakkautta ja kunnioitusta? Yhteisiä asioita, kiinnostuksenkohteita, arvoja.. Eli onko se vain jäänyt piiloon ja mahdollisesti kaivettavissa uudelleen esiin yhdessä yrittämällä niinkuin joku kirjoitti.
Itse erosin joku aika sitten. Minusta alkoi tuntua siltä, että itse asiassa alunperinkään meillä ei ole ollut sellaista tunnetason kohtaamista ja yhteisiä arvoja kuin toivoisin. Ja kun ne asiat uskalsin kohdata enkä enää painanut niitä villaisella, päädyin sitten eroon.
mutta en myöskään jäisi huonoon liittoon, vaan rakentaisin parisuhteen uudelleen.
Työtä se vaatii mutta mitä sitten. Ei kai sellaista kannata heittää pois jonka voi korjata?
Meillä oli vastaavanlainen kriisi viime vuoden lopulla. Puhuimme ja puhuimme. Sitten olemme antaneet toisillemme omaa aikaa enemmän ja pyrkineet viettämään yhteistä aikaa enemmän (miten se on niin helppo lipsahtaa omiin oloihinsa...). Olemme kiinnittäneet toisiimme enemmän huomiota. Läheisyyttä, seksiä, toisen huomioimista.
Vähitellen välimme ovat parantuneet ja ollaan taas kiinnostuttu toisistamme. Älkää antako heti periksi. Voitte hyvinkin vielä löytää yhteisen sävelen. Jos omat neuvot loppuvat, menkää pariterapiaan. Yrittäkää oma tapanne olla onnellisia, älkääkö menkö muiden mielipiteiden mukaan.
kaikki,keskustellakaan ei oikein voi,kun kumpaakin kai " pelottaa" . Ilmoitin haluavani eron kolme päivää sitten,ja olo oli helpottunut,mutta nyt ollaan taas jotenkin jämähdetty....toivoin kai,että mies olisi reagoinut jotenkin tunteella,mutta asia tuntui olevan ihan sama. Hänen on aina ollut vaikea näyttää tunteitaan ja olen suht kyllästynyt kannattelemaan tätä juttua yksin...ap
kerrot miehellesi, miltä susta tuntuu ja sanot toivovasi hänen kertovan myös tunteistaan. Ei kannata avioliittoa heittää menemään vain siksi, ettei uskalla puhua. Puhu sinä ainakin, silloin sinä olet tehnyt parhaasi, miehesi puolesta et voi mitään tehdä.
kun on pieniä lapsia. Jos suhde ei ole muuten riitaisa ja raskas niin kehottaisin jatkamaan yhdessä ja keskittymään nyt siihen mikä on tärkeintä, eli lapset. Kyllä sille parisuhteelle sitten jää aikaa vielä koko loppuelämä.
Mä ihan oikeasti tärisin. Siitä se kuitenkin vähitellen lähti liikkeelle. Piti vaan muistaa syyttelemättä kertoa toiselle mikä itsestä suhteessa on vialla ja sitten antaa toiselle mahdollisuus puhua myös. Myöskään miehelleni se ei ollut alussa helppoa, mutta helpotti vähitellen.
Älä ota heti eroa esiin vaan yritä puhua siitä, että sinusta tuntuu pahalta ja että haluaisit muutosta teidän elämään. Ja KUUNTELE sitten mitä miehesi kertoo sinulle.
Tsemppiä.
T: Kolmonen
kun lapset kasvaa. Pienten lasten vanhemmuus on vaativaa. Eikä arjessa aikaa ole toisille. Siksi sitä täytyy erikseen suunnitella ja ottaa itselle.
Vierailija:
kun on pieniä lapsia. Jos suhde ei ole muuten riitaisa ja raskas niin kehottaisin jatkamaan yhdessä ja keskittymään nyt siihen mikä on tärkeintä, eli lapset. Kyllä sille parisuhteelle sitten jää aikaa vielä koko loppuelämä.
Ja töitä pitää tehdä molempien, ei riitä että työskentelet yksin.
Menkää väestöliiton sivuille, siellä on hyvää asiaa parisuhteista paljonkin.
Tehkää aluksi vaikka testi " Kartoita parisuhdettasi" .
Mieheni on tosi hyvä isä ja mua hirvittääkin jo kaikki keinot,millä se ehkä yrittää saada lapsen itselleen...mua oikeesti PELOTTAA. Ja mihin mä muuttaisin,millä tulisin toimeen,olen ollut kotona 7 vuotta,ei tuloja,eikä mitään koulutusta. Tiedän,mä olen tossu....(((ap
Ennen kuin ehkäö eroatte, asioista on voitava puhua. Jos ei mies osaa sitä tehdä " vapaaehtoisesti" kanssasi, niin sitten ammattiauttajan ohjaamana. Hlölmöä nimittäin olisi erota ennen kuin voi sanoa, että asia on todella käyty läpi muutenkin kuin mököttämällä.
Ja muuten ja muillekin vastaisin, että kyllä se avioliitto ja rakkauden ylläpitäminen vaatii TAHTOA ja TYÖTÄ silloin kun lapset ovat pieniä ja on fyysisesti rankkaa. Pelkällä alkuhuuman voimalla ei liitto pysy kasassa. Tämä voi olla joillekin romantikoille liikaa, kun kaiken pitäisi olla helppoa. Usein ei vain ole. Rakkaus on usein tahtolaji.
Vierailija:
kaikki,keskustellakaan ei oikein voi,kun kumpaakin kai " pelottaa" . Ilmoitin haluavani eron kolme päivää sitten,ja olo oli helpottunut,mutta nyt ollaan taas jotenkin jämähdetty....toivoin kai,että mies olisi reagoinut jotenkin tunteella,mutta asia tuntui olevan ihan sama. Hänen on aina ollut vaikea näyttää tunteitaan ja olen suht kyllästynyt kannattelemaan tätä juttua yksin...ap
Nämä on just niitä vastamäkiä. Mulla on mies kans sellanen että tuntuu ettei sitä kiinnosta yrittääkään yhtään. Tai kyllä se välillä ihan tosissaan kaikkea lupailee mut toteutus unohtuu parissa päivässä. Sit vaan oon ottanut linjan että ollaan sit vaan kämppiksiä ja yritetään tulla toimeen. Jossain vaiheessa taas on aina välit alkaneet lämpenee ja ollaan oltu tyytyväisiä. Tällaisia aallonpohjia on näkynyt naimisiin 10v sitten mentyämme noin parin vuoden välein. Välillä ne on kestänyt muutaman kuukauden, pahimillaan vuoden ilman mitään toivon pilkahdustakaan. Vaikka nytkin menee huonosti niin olen silti tyytyväinen että ollaan yhdessä, vaikka myönnän minäkin välillä miettiväni olisiko aidan tuolla puolen vihreämpää. Meillä ei koskaan mitään suurta rakkautta tule enää olemaan, mutta jos arjessa yhdessä pärjätään niin se riittää. Kyllä niitä hyviäkin kausia tulee ja pitkällä aikajanalla (ainakin tää 10v) meillä menee enemmän kivasti kuin huonosti. Kun menee huonommin, etin itelleni kaikkee muuta kivaa, tapailen enemmän kavereita, harrastan enemmän jne. ja oon vähemmän miehen kanssa. Sovitaan vaan lapsenvahtivuoroista. Mulle on tärkeetä että hyvän olon määrä on vakio, ei sen niin väliä jos mies ei sellaista mulle aikaan saa niin hauska aika kavereiden kanssa korvaa sen. Silloin kotonakin on paljon paremmalla päällä kun elämä ei pyöri parisuhteen sen hetkisen tilanteen ympärillä. Onhan se vähän niin ystävyyssuhteissakin että joskus kivastakin kaverista saa hetkellisesti tarpeekseen ja on mukava nähdä muitakin kavereita ja jutelle uusia juttuja vaikkei vanhassa kaverissakaan ole yhtään mitään vikaa. Tietenkin uskollisuus on parisuhteessa tärkeää, jos luottamuksen toiseen menettää voi olla vaikea enää jatkaa ja siinä on minusta jo tarpeeksi syytä erotakin.
Pitää muistaa myös ettei puolison harteille saa heittää sellaista taakkaa että HÄN on vastuussa sinun onnellisuudestasi. Jos et ole onnellinen niin mieti mitä voisit asialle tehdä. Ei ero saa olla ensimmäinen vaihtoehto. Jos toista ei saa avioliittoneuvontaan niin pitää miettiä miten voisit parantaa elämääsi ilman että miehen tarvitsee osallistua siihen muuten kuin lapsenvahtipanoksellaan.
Miehet muuten jostain syystä ymmärtävät paremmin luettua kuin kuultua tekstiä. Kirjoita kirje ja kerro siinä miltä sinusta mikäkin asia tuntuu. Meillä tehoaa paljon paremmin kuin puhe. Mies kuulee jostain syystä puheen syyttelynä, mutta kirjeessä samat asiat perille asti.
olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Ja näitä aallonpohjia on ollut ennenkin. Kun jutellaan vakavasti,saan yleensä vain kuulla syyttelyä. Kyllä mä luulen että tää oli nyt tässä. ap
Miten luulet että he selviävät erosta? Itkeskelevätkö he joskus sitä terapiassa, vai onko heille ihan ok että muutatte erilleen? Sekin tietty varmaan vaikuttaa paljonko erolla aletaan mässäilemään. Kyselläänkö niitä lapsen tuntemuksia jatkuvasti ja kerrotaan että tämä on vakava asia ja lopullista ikuisiksi ajoiksi jne.? Liikaa faktaa erosta voi olla musertavaa lapselle vaikka kuinka teroitetaan rehellisyyttä.
Meneekö lapsi tänä vuonna kouluun? Mitä jos sinäkin menisit? Mene työvoimapoliittiseen koulutukseen niin saat ansiosidonnaista koko koulutuksen ajan. Sinne otetaan helposti juuri kauan kotona olleita joilla on työelämästä syrjäytymisen uhka. Koulutuksen jälkeen saat todennäköisesti helposti töitäkin. Ole nyt vähän laskelmoiva ja odota että saat työpaikan. Salaa voisit vähän säästääkin oman kodin hanintoja varten.
Alueesi työvoimakoulutukset löydät mol. fi sivuilta.
t. edellinen
mutta lapselle ei ole siis puhuttu vielä mitään,eikä varsinkaan mässäilty,tietenkään....ap
Tuntui, että meillä ei ollut enää mitään yhteistä, ei mitään muuta puhuttavaa kuin lasten asiat, ei minkäänlaista hellyyttä ja läheisyyttä ja seksiä ei tosiaankaan tehnyt mieli.
Lopulta uskallauduin puhumaan asiasta miehelleni ja totesimme molemmat suhteemme olevan täysin " perseestä" . Rakkaiden lastemme takia emme kuitenkaan halunneet erota, joten päätimme yhdessä ruveta tekemään töitä avioliittomme eteen.
Se on vaatinut paljon työtä, arkipäiväisiä asioita, toisen huomioon ottamista ja pyyteettömiä tekoja. Aluksi hellyys tuntui pakotetulta, mutta muuttui vähitellen luonnollisemmaksi.
Vielä nytkään en uskalla sanoa, että kriisi olisi ohi, mutta suhteemme on muuttunut paljon paremmaksi. Olen opppinut uudestaan nauttimaan mieheni seurasta, hellyys on palannut suhteeseemme ja olen uudestaan huomannut rakastavani miestäni.
En usko, että rakkaudettomaan liittoon voi jäädä vain lasten takia, mutta uskon, että rakkauden voi löytää uudestaan, jos vain molemmat sitä todella tahtovat.