KIRJALLISUUSTIETEITÄ OPISKELLEITA PAIKALLA? Kumpi parempi valinta -
yleinen kirjallisuustiede vai kotimainen? Lähinnä mietin työllistymistä, opintojen mielekkyyttä? Kirjallisuustiedehän on tosi teoreettista, mutta onko yleisellä ja kotimaisella eroja?
Kiitos :)
Kommentit (29)
Yleisen kirjallisuustieteen esittelyssä mainitaan, että vahva kielitaito on tarpeen. Pohdiskelin, että pelkällä englannintaidolla ei taideta pötkiä pitkälle? Ruotsi mulla on heikko, saksaa olen joskus lukenut surkealla menestyksellä. Kannattaako tämän vuoksi valita kotimainen, vai tuottaako tuo ruotsin taitamattomuus suuria ongelmia?
eikä välttämättä hyväksikään. Ennemmin tarvitaan analyyttista otetta ja hermoja sietää pitkälle menevää teoreettisuutta.
Kirjallisuus voi olla hyvä harrastuskin. ;)
Toki jos aikoo spesialisoitua vaikka jonkun ranskalaisen kirjailijan tuotantoon, tulisi silloin osata ranskaa...
Onko mitään järkeä lukea pääaineena kotimaista, sivuaineena yleistä? Toisaalta minua kiinnostaisi myös esim. naistutkimuksen opinnot. Suomen kielen teoria minua ei kiinnosta. Onko järkeä lähteä näillä eväillä, sitä tässä pohdin.... Toisaalta, humanistinen olisi minun juttuni, eikä siellä tunnu olevan muita niin kiinnostavia aineita kuin tuo kirjallisuus. Historia - joo-o, mutta en ole kiinnostunut politiikasta niin paljon että jaksaisin opiskella aihetta.
Siitähän aineyhdistelmä eniten riippuu.
Minulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan koulutus. Valitsin kotimaisen kirjallisuuden, mutta yleinen kirjallisuustiede olisi ollut yleissivistävämpi. Molemmat kirjallisuusaineet ja naistutkimus kuulostavat tulevan tutkijan aineyhdistelmältä.
kausia myöten. Kotimainen kirjallisuus antaa hieman syvemmän katsauksen yhden maan kirjallisuuteen ja sen historiaan. Yleisen kirjallisuustieteen aineopintoihin voi myös sisällyttää kotimaisen kirjallisuuden opintoja (kuten esim. äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tutkintoa varten pitääkin). Ja englannin kielen taidolla pärjää hyvin; ei tosiaan tarvitse hallita muita kieliä. Tai no, ruotsia sen verran kun yliopisto-opinnoissa muutenkin; jotkut teoriakirjoista voivat olla ruotsia, opiskelit mitä ainetta tahansa yliopistolla Suomessa, ja virkamiesruotsi on pakko suorittaa joka tapauksessa.
Mutta siis ihan siitä kannattaa lähteä liikkeelle noita aineyhdistelmiä miettiessä, että mitä töitä haluaisi jatkossa tehdä. Liian moni menee humanistiselle opiskelemaan vaan " kiinnostavia" aineita (olen naistutkimus-estetiikka-semiotiikka-taitaja; miksei minulle löydy töitä?). Tutkijan ammatti on vaihtoehto vain harvoille, eikä sillä helposti tienaa. Apurahoihin vaaditaan mielekkäitä ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiä tutkimussuunnitelmia. Ja sitten taas " normaaleissa" ammateissa ei paljon ole tilausta näille epämääräisin aineyhdistelmin valmistuneille...FM:n papereilla ja pitkällä koulutuksella ei oikeesti tee mitään, jos ei aineyhdistelmä pätevöitä mihinkään käytännön työhön.
Mutta jos kielitiede ja suomen kielen teoria ei oikeasti kiinnosta, opettajan hommat kannattaa vissiin unohtaa heti alkuunsa. Äidinkieli ja kirjallisuus kun on yhdistetty aine...Mites kustannusalalle suuntaaminen tms? Ja tuota naistutkimustahan voi opiskella vaikka vapaina opintoina sen 20 opintoviikkoa (mitä se nyt uusissa opintopisteissä onkaan).
Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja ihan pihalla maailmakirjallisuudesta. Noloa.
Noista kahdesta valitsisin yleisen kirjallisuutieteen. Oletko ajatellut muita vaihtoehtoja? Siis järkevämpiä työllistymisen kannalta? Yleisen kirjallisuustieteen voi aina ottaa sivuaineeksi, vaikka ylimääräiseksi sellaiseksi jos se kiinnostaa.
Tuota kysymystä kannattaa todella ajatella ennen opintoja. Ei pidä vain luottaa siihen, että aina jotain mielekästä löytyy. Moni ajattelee, ettei halua opettajaksi, ja yliopistosta vakuutellaan, että työllistymismahdollisuuksia on paljon muitakin.. Mutta käytännössä moni " ei ikinä opettajaksi" on sitten vaikka epäpätevänä opena, kun muutakaan ei ole.
kokemusta on mm. kaupalliselta alalta, sinne en sovi lainkaan. Oisko hyviä ideoita, kovasti olen yrittänyt pohtia eri kanteilta näitä opiskeluasioita, mutta eivät tunnu aukeavan.
Olen yrittänyt kerryttää itsetuntemusta ja sitä kautta selvittää mille alalle sopisin parhaiten. Ei vaan auta ei...... Kirjallisuus kiinnostaa, mutta mietin vain että pitää olla joku " yli-ihminen" siinä pärjätäkseen :(
Itse olen valmistunut pääaineenani kotimainen kirjallisuus. Yleistä kyllä tunnen muuten sitten hyvin. Ajattelin valinnassa lähinnä gradun tekoa. Jos teet gradun vaikkapa ransakalisesta kirjailijasta, kyllä Ranskan kulttuurin ja kielen syvällinen tuntemus on tarpeen.
Mieti työllistymistä, kun valitset aineyhdistelmiä. Yliopistossa ne väittävät, että kaikenlaista tarvitaan. Höpö höpö. Ei tarvita. Jos on huippulahjakas, työllistyy kyllä tutkijaksi. Suurin osa kun nyt ei kuitenkaan huippulahjakkuuksia ole.
Jos haluat varman, taloudellisesti turvatun tulevaisuuden kirjallisuusaineiden kautta, ryhdy äidinkielen opettajaksi. Muussa tapauksessa: opi kestämään epävarmuutta, kovaa kilpailua ja sitä, että joka työpaikkaan esim. kustannusalalle hakee 300 muutakin.
oletko itse ollut tyytyväinen tuohon kotimaisen kirjallisuuden opiskeluun? Oletko onnistunut saamaan töitä " alalta" ? Olen pohdiskellut että ovatko yleisen kirjallisuustieteen vaatimukset jotenkin kovemmat, en nyt todellakaan ole mikään superälykäs, ihan tavallinen ihminen. Että oisko siinä mielessä tuo kotimainen jotenkin " helpompaa" . Vaikeetavaikeeta....
Opintoja siis 40 entisen opintoviikon edestä, perus- ja aineopintojen verran. Proseminaaritutkielman olen myös kotim. kirjallisuuteen laatinut.
Nautin opinnoista valtavasti. Ne ovat olleet inspiroivin osa yliopisto-opintojani humanistisessa, ja monesti olen pohtinut pääaineen vaihtoa kirjallisuuteen. Minua on estänyt vain " uskollisuus" pientä pääainettani kohtaan, johon olen sitoutunut ja josta toki olen myös kiinnostunut. Kotimaisen kirjallisuuden opiskelu on ollut sekä sivistävää että henkisesti antoisaa. Suosittelen!
Ainakin Helsingissä kotimaisen kirjallisuuden opintoihin on kuulunut myös raapaisu antiikin kirjallisuutta ja Raamatun vaikutus maailmankirjallisuuteen, ts. laajempien, taustoittavien teemojen tuntemus. Se kuitenkin pitää paikkansa, että yleinen kirjallisuustiede yleissivistäisi vieläkin laajemmin. Joskus koen samanlaista noloa " pihalla olon" tunnetta kuin joku toinen tänne vastannut, kun en tunne maailmankirjallisuutta niin hyvin kuin voisi olettaa.
Ja niin - työllisyydestä sen verran, että suosittelen kyllä opettajan pätevyyteen tähtäämistä. Se on ainoa aivan selkeä homma tuolla alalla, valitettavasti. Itseäni se ei toisaalta haittaisi; mielelläni opettaisin ja opetan nykyäänkin, epäpätevänä. Mieluummin olisin pätevä - mutta kun ne suomen kielen opinnot puuttuvat, eivätkä oikein inspiroi niin laajoina kuin olisi tarpeen. Voi, kun voisin keskittyä kirjallisuuden ja kulttuurin opetukseen!
kun menin opiskelemaan Yleistä kirjallisuustiedettä :-) Eikä varmaan kukaan muukaan, taiteentutkimus on sellainen ala, että harva edes osaa opiskelua aloittaessaan ajatella, mistä ja millaista työtä sen parista voi löytää.
Yleinen on Helsingissäkin todella paljon teoreettisempaa kuin kotimainen. Monella kotimaisen opiskelijalla on sivuaineena Suomen kieli ja mielessä selkästi opettajan ura. Sinänsä ei liene suurta väliä kumpaa lähdet opiskelemaan, voit aina vaihtaa sivuaineen kautta toiseen ja opiskelujen edetessä muutenkin suuntautua juuri siihen minkä huomaat itseäsi kiinnostavan. Humanistisella alalla on onneksi vielä jäljellä edes rippeitä siitä kuulusta akateemisesta vapaudesta.
Minä opiskelin Yleistä kirjallisuutiedettä, englantia ja Naistutkimusta - ja se oli tosi kivaa ja yleissivistävää vaikka oman alan töistä ei ollut tietoakaan koko opiskeluaikana. Useimmat opiskelukaverini ovat työllistyneet ihan hyvin kustannuspuolella, kirjakauppapuolella jne ja muutama on siirtynyt täypäiväiseksi kirjailijaksi. Minä olen kustannustoimittaja.
Itse olen vähän samoilla ajatuksilla, en niinkään osaa ajatella työllistymistä. Tahdon vain löytää sen oman alani, työllistymistä ehtii ajatella sitten opiskellessakin. Uskon että jotain työtä aina löytää; en haaveile korkeasta tulotasosta. Olen ehkä enemmän käytännön ihminen kuin äärimmilleen venytetyn teorian suosija (kyllä, tiedostan että yliopisto-opinnot ovat aina teoreettisia), siinä mielessä tuo kotimainen nyt näillä tiedoilla viehättää. Miten tuo suomen opiskelu, ilmeisesti on vain kieliopin pänttäämistä....?
-ap
ettei tullut silloin aikanaan valittua kirjallisuutta. Harkitsin, että haen sitä lukemaan, mutta se jotenkin jäi. Nyt 31-vuotiaana olen huomannut, että esim. kustannustoimittajan työ olisi juuri sitä mitä haluaisin tehdä.
Onneksi kirjallisuus voi olla myös hyvä harrastus. Kannustan sinua ap toteuttamaan haaveesi ja unelmasi!
Suomen kielen opinnot tähtäävät siihen, että opiskelijasta tulee suomen kielen ammattilainen laajassa merkityksessä. Opinnot ovat hyvin monipuoliset, eli niihin sisältyy kielenhuoltoa, kielen vaihtelun tuntemusta, tekstilajien hallintaa, tekstin tuottamista, kielen rakenteen tuntemusta jne.
Terv. suomen kielen tutkija
Kumpi tahansa kelpaa äidinkielenopettajalle. Oikeastaan kannattaa valita oman maun mukaan - lukeeko mieluummin kotimaista vai ulkomaista kirjallisuutta.