Akateemiset miehet ovat kauheita nössyköitä, en voisi ikinä seurustella sellaisen kanssa
Maripaita, silmälasit, kuivakannäköinen, perushiustyyli. Kyllä kunnon duunarirentti akateemisen maripaitamiehen voittaa!
Kommentit (30)
muista sitten että sitä saa mitä tilaa
Mulla on miehenä varsinainen peto, joka ei suostu pukemaan maripaitaa edes lapsilleen, mutta akateeminen loppututkinto silläkin on...
kyllä korkeasti koulutettu, hyvin pukeutunut, korkeassa asemassa oleva mies on MIES, ei mikään duunari-jaska
mies on seksikäs:) Älykäs mies osaa usein myös käsitellä naista hyvin, sellaisen miehen kanssa on hyvä olla. Monesti ne ovat sitten akateemisia...
Minun akateeminen mieheni
- ei omista maripaitaa eikä mitään marimekkoa
- on kyllä silmälasit
- kuivakannäköinen - mikä se on?
- hiukset ihan lyhyt - pitkätkö niiden pitäisi olla?
Kaikki ruotsalaiset miehet on homoja, kotiäidit läskejä tyylitajuttomia, duunarit tyhmiä.
Mitäs vielä?
Kun kattoo vaikka humanisteja ja teekkareita niin vaikea niputtaa samaan.
Oot vaan kateellinen.. Akateemisilla on varaa valita kumppaninsa tarkoin.. Ei harmaahiirulaiset rumilukset kelpaa..
ajattelin, että aika vaikea laittaa diplomi-insinööriä ja humanistia samaan muottiin.
Miehelläni ei ole maripaitaa, vailla anoppi kyllä sellaisen osti :), paita meni kierrätykseen kun ei mieheni suostunut sitä pukemaan ylleen. Joo, DI on.
varsinkin luokanopettajalinjalla, sinne menee ne kiltit kymppitytöt.
Vierailija:
Oot vaan kateellinen.. Akateemisilla on varaa valita kumppaninsa tarkoin.. Ei harmaahiirulaiset rumilukset kelpaa..
vikaa on kilteissä kymppitytöissä?
kun tuossa joku kirjoitti siihen tyyliin, että akateemiset on kaikki niin komeita ja mahtavia.
Vierailija:
vikaa on kilteissä kymppitytöissä?
usein rennot ja pilkettä silmäkulmassa omaavat onkin dillejä juntteja ja älykkäät jäykkiksiä. Mutta lopulta löysin miehen jossa musta molemmat puolet!
Hyvä akateemiset!
Hurraahuuto akateemisille!
ja sitä saa mitä tilaa... voihan vittu!
Mulla on vissiin sit jonkun mielestä renttumies. Ammatiltaan autonasentaja. Tekee työtä päivät ja muun ajan viettää perheensä kanssa.
Tällä hetkellä hän on lasten kanssa kotona ja minä työssä vuorostani. Me kun emme halua hoidattaa lapsianne muilla ihmisillä.
Mieheni ei käy baareissa. Viikonloppuisin käymme saunassa ja juomme muutamat saunaoluet ja juttelemme mukavia ja olemme lähekkäin. Suhteessamme on paljon puhetta ja hellyyttä. Mieheni on tosi hyvä laittamaan ruokaa ja aivan mielettömän ihana isä! Ja sängyssä peto ;-)
Hän on raamikas (ja hieman vatsakas). Hän tykkää pitää maastokuvioisia housuja/verkkareita ja hiuksensa ovat tällä hetkellä millin siili, välillä teen hänelle irokeesinkin =) Hän on voimakas ja miehekäs. Isot kourat ja ruista ranteessa.
Juuri sellainen MIES mistä minä pidän.
Pyykkilautavatsat eivät minua viehätä. Ja pukumiehet suorastaan oksettavat. Yöks.
Mitähän renttua minun miehessäni on teidän moista väittäneiden mielestä? Kertokaapa minullekin.
en ehkä hänen kanssaan viihtyisi, koska haluan keskustella taidehistoriasta, politiikasta, journalismista, kirjallisuudesta...Mutta eipä hänkään varmaan viihtyisi minun kanssani. Niin että ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on.:)
Onneksi oon voinu aikanaan valita, ettei ole tarvinnut ottaa " ketä vaan" miehekseen. Mä en kestäis, jos mieheni tykkäis kulkea maastokuvioisissa housuissa muualla kuin metsästysreissulla metsässä, saati sitten lököttävissä salihousuissa tai verkkareissa. En myöskään jaksais katella viinan kanssa tolskaamista tai tupakointia, yöks. Arvostan koulutusta ja yleissivistystä, vaikkei akateemisuus sinäänsä mikään miehen tärkein ominaisuus olekaan. Älykkyys yhdistettynä sporttiseen miehekkyyteen ja terveeseen itsetuntoon ja huumorintajuun on todella hyvä yhdistelmä. Liian kaunistakaan miestä en kestäis, kun koko ajan pitäis olla parhaimmillaan ettei näyttäis rumilukselta...En myöskään jaksais pihiä miestä: naista pitää raaskia hemmotella välillä.
Tää listä on loputon! Mutta onneksi oon saanut miehen, jota varten koen syntyneeni. Hän on täydellinen minulle!
in normaalisti vaan oikeen OKSETTAA: No ehkä sinua oksettaa se omakin mies kun se rippijuhliin sen pikkutakin farkkujen ja lenkkarien kanssa ahtaa.
On sattunut hyvä kauppa - mies on sekä älykäs ja fiksu että lämmin, turvallinen ja isokokoinen (minulle tärkeää fyysistä " miehekkyyttä" on, että mies on minua isompi;).
Jäykkää, muodollista, sisäänpäin kääntynyttä tieteentekijää en miehekseni haluaisi, vaikka olenkin itse " akateeminen" . Lainausmerkeissä, koska täällä sana on saanut suorastaan myyttiset mittasuhteet. Olen siis graduvaiheen opiskelija yliopistossa, ja tunnen varsin laajasti ihmisiä yliopistomaailmasta. Osa tyypeistä on sellaisia, jotka eivät tiedä " tosi elämästä" mitään - mutta sitten osa onkin niitä maailman kiinnostavimpia, ajattelevimpia ja mukavimpia tyyppejä, joista useammankin kanssa voisin kuvitella olevani onnellinen.
Oma mieheni ei ole akateeminen, sillä yliopisto-opinnot eivät ole meistä kummallekaan itsetarkoitus. Toki yliopisto kehittää käsitteellistä ajattelukykyä, ja olisi ollut minusta hienoa, jos hän olisi sinne päätynyt. Mutta eipä ole toisaalta tullut mieleen kyseenalaistaa hänen valintaansa humanistisella amk-alalla. :)
onko syy siinä kun en itsekkään ole yliopistonkasvatteja.