Hesarissa tänään: " Alakoululaisia ei tulisi jättää yksin" (pitkiksi ajoiksi)
Hesarissa oli juttua koululaisten yksin olemisesta ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi, alle 12-vuotiasta lasta ei pitäisi jättää yksin pitkäksi aikaa (tarkoitti ilmeisesti koulupäivän jälkeisiä aikoja ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin ja esim. kesälomia). " Tuntuisi lähtökohtaisesti siltä, että alakouluikäisiä en jättäisi yksin. Kaikkia yläkoululaisiakaan en jättäisi" , hän sanoi. MLL:n psykologi Marie Rautava puolestaan ei itse jättäisi alle 16-vuotiasta itsekseen pitkäksi ajaksi. " Vaikka lapsi pärjäisi näennäisesti, yksinolo herättää hänessä turvattomuuden tunnetta" , Rautava sanoi. Molemmat korostavat kuitenkin, että paljon riippuu lapsen omista edellytyksistä ja ympäristöstä.
MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen tulevien soittojen perusteella lapset ovat pitkiä aikoja yksin kotona. MLL vetosi viime viikolla tiedotteessaan aikuisiin, että lapsia ei itsenäistettäisi liian varhain.
Kommentit (67)
Minä vietin aikaa yksin kotona ekan luokan keväästä - en halunnut enää mennä iltapäiväkerhoon, oli niin tylsää siellä.
Enpä silloin enkä nytkään koe että olisin jotenkin asiasta kärsinyt, suorastaan nautin siitä kun sain hetken olla yksin kotona ja tehdä itse välipalaa. Kaikki lapset eivät ole avuttomia.
Koulusta päästyäni vietin aikani miten sattui. Enimmäkseen juoksin pitkin mäkiä. Söin mitä kaapista sattui löytymään ja käytin itsekseni kaasuhellaa.
Ei ollut puhelinta millä soittaa äidille.
Silloin en tajunnut turvattomuuttani. Omille lapsilleni olen pyrkinyt antamaan kaiken sen mistä itse jäin paitsi.
Jos lapsi tulee kotiin vaikka klo 13.15 ja vanhemmat ovat kotona jo klo 15, niin eipä siinä jää ihan mielettömiä aikoja.
Lapsena muistan vaan, että oli välillä tosi pitkät iltapäivät odottaa, kun vanhemmat tulivat klo 18 jälkeen kotiin. Ja itse oli sitten yksin tuntikausia odottamassa.
Sen jälkeen olin kotona/kaverilla (asui viereisessä talossa). Tykkäsin kovasti, oli kiva tehdä itse välipalaa jne. ja tehdä jotain kiellettyä (mikä tuohon aikaan olikin jotain tosi hurjaa, kuten sarjiksen lukua ruokapöydässä samalla kun syö :D).
No, minä olen aina viihtynyt paljon yksin. Samoihin akoihin kun aloin olla yksin kotona koulupäivän jälkeen halusin usein myös jäädä yksin kotiin lauantaina kun vanhemmat meni hoitamaan asioita.
nämä' on näitä hienoja puheita, mutta asialle ei tehdä mitään, jotta lapset ei joudu olemaan yksin
Äiti oli sopinut tuttavan kanssa että mene sinne koulun jälkeen mutta jo ekaluokan keväästä lähtien halusin mieluummin olla yksin kotona. En muista että minua olisi koskaan pelottanut tai olisi ollut tylsä olla yksin. Äidille toki soittelin töihin useita kertoja koulun jälkeen ja kai sinne tuttavienkin luokse naapuriin olisi voinut mennä jos joku hätä olisi tullut. Vanhemmat tulivat kotiin viimeistään neljältä, joten kyseessä ei varmaankaan ollut yhtä pitkä yksinolo kuin nykyisin monilla on.
Mutta lapset ovat erilaisia, veljeni olisi tuskin ollut yhtä iloinen yksin ollessaan ja oli muutenkin arempi kuin minä.
Et mitenkään pysty kuvittelemaan, että lapsissa on suuria yksilöllisiä eroja?
Ei siinä ole mitään pahaa, jos lapsi saa olla yksin sen mukaan, miten ennen kaikkea itse haluaa ja minkä vanhempi katsoo kohtuulliseksi. Tarkoittaen, että vaikka 8-vuotias haluaisi olla yksin yötä kotona, niin häntä ei silti yksin jätettäisi...
Itse olen lapsena pelännyt ihan hirveästi pimeää ja yksinoloa, pelkään jossain määrin vieläkin. Veljeni taas on aina nauttinut yksin olemisesta. Meinaatko että mua on kasvatettu pullossa ja veljeä sitten pellossa vai? Muilta luonteenpiirteiltämme me olemme olleet taasen niin päin, että minä olen ollut se raisumpi, rohkeampi, ja avoimempi.
Omia pelkojani vanhempamme eivät juurikaan edes tienneet, koska kommunikaatio lapsuudenperheessämme oli aika niukkaa.
Vierailija:
Sillehän minä en voi mitään että joku kasvattaa lapsensa pullossa ja lapsi ei uskalla olla esimerkiksi 9-vuotiaanakaan yhtään yksin kun tulee mammaa ikävä...
Vierailija:
nämä' on näitä hienoja puheita, mutta asialle ei tehdä mitään, jotta lapset ei joudu olemaan yksin
Mll:kin velottaa 8 egeä tunnilta plus kulut, ja tuntejahan riittää, kun alaluokkalaiset pääsevät aikaisin koulusta.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että sen sijaan, että syyllistetään perheitä, olisi syytä järjestää halpoja palveluita ja vaihtoehtoja. Ip-kerhot ovat hyvä juttu, mutta niitäkin on vain 1-2 -luokkalaisille.
Ja tuossa Hesarin jutussa oli kyse ennen kaikkea kesälomista.
ei se ole mikään syy jättää lasta yksin kotiin, että pitää olla töissä. Silloin sitä on hankittava joku hoitaja!
kun usein suorastaan pelkäsin kun piti olla yksin kotona esim eka-tai tokaluokkalaisena. Minulla oli isosisko, mutta joskus hän meni jo kahdeksaksi kouluun, ja minä vasta yhteentoista(!). Kerran muistan kun lähdin pihalle kun en uskaltanut olla kotona.
Silloin tunsin itseni joskus naurettavaksi, kun pelkäsin ja kerran esim soitettiin mummolleni, että tulisitko pitämään seuraa. Vanhemmat tulivat kotiin aina vasta viiden maissa.
Myöhemmin olen tajunnut, että olin aivan liian pieni olemaan yksin. Omiani en yksin jätä kotiin kun aikaisintaan neljäs-viidesluokkalaisina. Sitä ennen pitää varmaan hankkia joku hoitaja.
kumma kun muut on niin AVUTTOMIA..." TEkö olette tosi päteviä ihan joka asiassa? Ja sekö, että te olette aikanaan tykänneet olla yksin tarkoittaa sitä, että kaikki lapset voi jättää olemana yksin milloin vaan ja miten pitkäksi aikaa vaan?
Hajotkaa tyhmyyteenne.
Nämä arvon rouvat näine mielipiteineen ovat varmaan ihan oikeassa, mutta miten on mahdollista yhdistää työ ja jatkuva lapsen seurassa oleminen.
Itse olen ollut yksin kotona 2 luokasta lähtien. Toki muistan, että pari ekaa kesää oli aika tyhmiä. Äiti oli lomalla 4 viikkoa pari viikkoa olin mummon ja vaarin mökillä. Kolmisen viikkoa kesästä meni niin ettei edes kaverit ollut kaupungissa.
Hengissä kuitenkin selvittiin ja nykyään rakastan yksin oloa. Ja teininä oli tosi hauskaa kun vanhukset lähti viikonlopun viettoon mökille ja mä sain olla YKSIN.
ei voi olla noin yksinkertaista ihmistä... asiat muuttuu, ja tilanteet.
Ehkä muakin lapsena siinä yksinolossa ahdisti nimenomaan se, että tiesin , että oli pakko olla yksin. Ei ollut mitään ip- kerhoa, tai kaveriperhettä, jonka luokse olisin voinut mennä. Yksin oli oltava.
En onneksi ole vielä oitkiä aikoja ollutkaa, iltapäivät kerhossa ja vielä ennen joulua se vajaa tunti kotona ennen muiden tuloa, varsinkin pimeään aikaan, oli tuskainen. Lapsi on muutenkin se luontoinen ettei ole koskaan halunnut olla yksin, ei edes toisessa huoneessa. Kannustamalla ollaan kannustettu lyhyisiin yksinoloihin, piku hiljaa tulee tulosta.
Nuorempi 6v eskari taas viihtyy yksin ja jää mielellään sisälle kun vaikka mut menee pihalle.
Että kasvattamalla ei ole tullut arka, luonteeltamme olemme niin erilaisia, vaikka joidenkin super av-äitien sitä onkin vaikea ymmärtää :)
Vierailija:
Ehkä muakin lapsena siinä yksinolossa ahdisti nimenomaan se, että tiesin , että oli pakko olla yksin. Ei ollut mitään ip- kerhoa, tai kaveriperhettä, jonka luokse olisin voinut mennä. Yksin oli oltava.
että pitää olla töistä poissa ekat kaksitoista vuotta. Alle kouluikäistä ei voi laittaa päiväkotiin ja koululaista ei saa jättää iltapäiväksi yksin.
Prkl.
Mutta kun erilaisia ollaan, niin osa myös tykkää olla yksin, jo alakouluikäisenä.
-7
Sillehän minä en voi mitään että joku kasvattaa lapsensa pullossa ja lapsi ei uskalla olla esimerkiksi 9-vuotiaanakaan yhtään yksin kun tulee mammaa ikävä...