Miksi käsityötä pitää opiskella peruskoulussa?

Ehkä jotain housujen lyhennystä ja nappien ompelua ja paikkaamista olis hyvä osata :). Ehkä ton vois vaihtaa johonkin digiboksin käyttökurssiin =).

Onnistuu joku helppo verho-ompelu, lyhennys tms. myöhemmin. Tai vaikka taulun seinälle ripustaminen, jos on teknisessä työssä.

Onhan se nyt aika tähdellistä, että osaa edes napin ommella kiinni, vaikkei muuten käsityöt kiinnostaisikaan. Ja mistä sitä lapsi voi tietää, kiinnostaako, jos ei pääse kokeilemaan. Tuskin kovin monen lapsen äiti harrastaa ompelua, että pääsisi lapsikin kokeilemaan.

Ja saahan niitä perusjuttuja kaupasta halvemmalla kuin itse tehden, mutta melkein kaikki juhlavaatteet ompelin ennen itse, kun siten saa sopivampia ja halvempia kuin ostamalla. Mutta tämä siis ennen lapsia, enää ei ole aikaa kun notkun täällä :)

Miksi muuten matikkaa opetetaan, tietokone ja laskin laskee meidän puolesta ?

Vierailija:

Mitkä ovat teidän lastenne kokemukset koulukäsityöstä? Onko hyvä, että aine on pakollinen? Miksi sitä ylipäätään pitää enää opiskella, kun kaiken saa edullisesti valmiina kaupoista?

Itse olen suurimman osan opeistani saanut ihan kotoa käsin, mutta jos kaikki tuo jätettäisiin kotien varaan niin kohta 1% suomalaisista osaisi ommella sen napin tai tietäisi mikä on virkkuukoukku. Puutöistä nyt puhumattakaan.

Käsityön opetus ei ole pelkästään nappien ompelua vaan siinä opetellaan tuotesuunnittelua ja oman toiminnan johtamista, suunnittelemaan ja valmistamaan tuote alusta pitäen itse. Käsityöprosessi etenee mielikuvista ja havainnoista valmistusprosessin suunnitteluun ja tuotteen ominaisuuksien (esim. käytettävyyden arvioiminen, visuaalisuus, tekniset yksityiskohdat) arviointiin.

Tällaisten taitojen varaan rakentuu innovaatioiden keksiminenkin ja tällaisille taidoille on kova kysyntä niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassamme.

... opetussuunnitelman sisällä myös lasten motorisia, fyysisiä ja henkisiä (kulttuurillisia) taitoja kehittäviä oppiaineita. Tällaisiksi oppiaineiksi lasken paitsi musiikin, kuvataiteet, liikunnan myös käsityöt (niin tekniset, kuin tekstiilityöt).



Ko. aineet kehittävät paitsi elämänhallinnan taitoja (konkreettisesti: osaat ommella napin paitaan, joka on ommeltu huolimattomasti koneellisella tuotantolinjalla tai parsia villasukat, joiden kantapohjat kuluvat kova<ssa käytössä ja mummosta on aika jättänyt) myös esteettistä näkemystä, kokemuksia kauneudesta. Käsityöt eivät ole pelkästään mekaanista käsillä tekemistä, vaan niissä saa tuntumaa myös omaan kulttuuriin, siihen keitä me suomalaiset olemme (aivan kuten taideaineetkin avaavat parhaimmillaan lapsille käsityskykyä siitä keitä me olemme ja mihin me lajemmassa kontekstissa sijoitumme). Paitsi, että nämä oppiaineet (tai lähinnä liikunta) parantaa fyysistä hyvinvointia parantavat ne myös mielenterveyttä.



Nykyvanhemmilla on mielestäni aivan liian vähän aikaa arjen pyörittämisen keskellä, jotta heillä olisi kotona mahdollisuus tarjota lapsilleen tätä " pääomaa" , siksi mielestäni on hyvä, että koulussa ohjataan tiedollisten taitojen lisäksi lapsia näissä asioissa. Kyllä: vanhemmilla on liian vähän aikaa lapsilleen, tästä on mielestäni erinomainen esimerkki se, että he ovat ulkoistaneet koulun tehtäväksi kasvatuksen, arvokasvatuksen ja uskonnollisen kasvatuksen, jotka kaikki mielestäni ovat niin henkilökohtaisia asioita, että niiden pitäisi ehdottomasti olla vanhempien vastuulla.



Menipä korkealentoiseksi, mutta kaikki tämä liittyy mielestäni toisiinsa (olkoonkin, että aasinsillan kautta :-) )

Itse ajattelin ensimmäisenä sitä, että ihmiset oppisivat korjaamaan ja muokkaamaan tavaroita enemmän, eikä kaikkea heitettäisi vaan roskiin vaikka korjaamiseen menisi se 2 minuuttia.

Käsitystä sentään on käytännön hyötyä; voi esim. itse osata ommella napin irronneen tilalle tai paikata reiän, mutta kuvaamataidosta on tuskin mitään KÄYTÄNNÖN hyötyä...Tai musiikista...



Ensinnäkään lukuaineiden sektori ei tosiaan ole kaventunut, päin vastoin, sisältövaatimukset ovat nykyään pilvissä! Esim. äidinkielessä on sisältönä medialukutaitoa, tekstrikriittisyyttä, ilmaisutaitoa ynnä muuta, jota ei pari vuosikymmentä sitten todellakaan ollut. Matematiikassa jo ekaluokkalaiset opiskelevat kertotauluja ja yhtälöpareja (minun kouluaikoinani alettiin opetella kolmannella). Vaatimukset ovat tosiaankin lukuaineissa koventuneet ja OPS:ien sisällöt monipuolistuneet; on vain hyvä, että jonkin verran myös taito- ja taideaineita on saatu vielä pidettyä mukana. Elämässä on muitakin arvoja kuin kirjaviisaus ja tekniset taidot. Kadentaitoja (käsityö, veisto), esteettisiä ja taiteellisia arvoja (kuvaamataito, musiikki) ja ruumiin hyvinvointia (liikunta) on todellakin tarpeellista opettaa ja vaalia myös nyky-yhteiskunnassa, missä niin monet ihmiset vain istuvat näyttöpäätteellä päivät pitkät ja kaikki pyörii " tiedon" ja tekniikan ympärillä.

kehittävät muuten aivoja nekin, kun niitä harjaannutetaan.



Todella hyvä että koulussa on vielä muutamia aineita jotka eivät ole pelkkää pänttäämistä vaan myös tekemistä.

Vierailija:

Mitkä ovat teidän lastenne kokemukset koulukäsityöstä? Onko hyvä, että aine on pakollinen? Miksi sitä ylipäätään pitää enää opiskella, kun kaiken saa edullisesti valmiina kaupoista?

Sellaset siitä varmasti tykkää ja hyötyy jotka ovat käsityö ihmisiä, itse en ja ne pakkotyöt kidutusta.

Hienoa, että jotkut teistä vastaajista olitte huomanneet tuon ongelmankäsittelytaitojen kehittymisen osana käsityönopetusta. Kässää ei todellakaan opeteta vain siksi, että opittaisiin ompelemaan nappeja tai rakentamaan linnunpönttöjä.



Käsityö on monella tapaa ihmisen kasvua ja kehitystä tukeva oppiaine.



Muistattehan tekin, vanhemmat, pitää taito- ja taitoaineiden opetuksen puolia! Tiesittekö muuten, että näiden oppiaineiden opetukseen käytettäviä tuntimääriä ollaan jatkuvasti vähentämässä.



Terv. Ap, opettaja joka halusi antaa ajattelemisen aihetta kaikille peruskouluikäisen vanhemmille. Keskustelkaapa aiheesta lastennekin kanssa!



Iloista päivänjatkoa!

Vierailija:

Sellaset siitä varmasti tykkää ja hyötyy jotka ovat käsityö ihmisiä, itse en ja ne pakkotyöt kidutusta.

Yleensä ainahan nämä ovat meidän vanhempien lapsille asettamia jakoja. Joku on lahjakas liikunnassa, joku musiikissa, joku piirtää hyvin jne... Toki opetussuunnitelmaa voisi kehittää enemmän siihen suuntaa, että mahdollisimman harvalle lapselle mikään olisi " kidutusta" !

Aiemmin on ollut tärkeää kasvattaa kuuliaita mekaanisen työn jäljentäjiä, eli silloin käsityön opetus on ollut juuri valmiita malleja toistavaa ja käsityötuotteiden valmistuksessa tavoitteena on ollut saada aikaan siisti ja teknisesti hyvin valmistettu esine.



Nykyisin käsityön tekemisen tavoitteet lähtevät oppijan oman mielikuvituksen ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämisestä ja siitä, että harjaannutetaan oppija hallitsemaan suunnitteluprosessi eri vaiheineen. Lopputuloksen teknisellä laadulla ei ole yhtä suuri merkitys vaan tärkeää on, että valmis esine vastaa oppijan mielikuvaa - oppija on ensin ideoinut vaikkapa jonkinlaisen kantovälineen (vaikka kassin), sitten siirtänyt mielessään olevan idean paperille luonnokseksi ja sitten suunnitellut, miten tuollainen esine on mahdollista valmistaa ihan konkreettisesti: missä työjärjestyksessä esine, esimerkiksi tulee valmistaa - ensin vaikkapa kuvioida kangas, sitten ommella sivusaumat ja sitten vasta kantolenksut tms.



Myös oman työn arviointi on tärkeää: kuinka hyvin esine täyttää tehtävänsä ja vastaa alkuperäistä ideaa, oliko työvaiheiden järjestys tarkoituksenmukainen ja miten itse valmistusprosessia voisi kehittää.

Aika harvassa kouluaineessa oppija joutuu miettimään näin laajasti omaa oppimistaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä toimintansa suhteen.

Pitäisikö niiden, joilla ei ole kielipäätä saada lopettaa kielten opiskelu koulussa, koska se on " kidutusta?"

Vierailija:

Sellaset siitä varmasti tykkää ja hyötyy jotka ovat käsityö ihmisiä, itse en ja ne pakkotyöt kidutusta.

Taitaa nykyajan nuorista 90% olla sellaisia ettei edes perunasta kuoria pois saa koska kaikki on tullut valmiina eteen...

Tokaluokkalainen haki muutaman vuoden sitä oikeaa harrastusta, kokeiltiin jumppaa ja luistelua, mietittiin partiota. Viime syksynä löysimme Taito-käsityökoulun ja lapsi rakastaa sitä! Ovat tehneet ihanan monipuolisia asioita, ei todellakaan mitään napinompelua: mm. kynttilän valamista, kierrätysmateriaalirakentamista ja arkkitehturiin tutustumista sitä kautta, emalointia...

Koulun käsityö voi antaa vain sen yleissivistän tason ja kehittää juuri sitä aivojen ja käden yhteistyötä jota tarvitaan jopa nykyajan nörttimaailmassa, vapaa-ajalla voi harrastusta kasvattaa jos intoa riittää.

eikä lähde valmiin ohjeen/mallin jäljentämisestä vaatii mitä suurimmassa määrin aivotyötä. Ja vaikka käsitöitä tekisi " vain" mallista, liittyy siihen aina hienomotoriikan ja aivojen yhteistyötä.



Marjastushan muuten kuulemma eniten aktivoi aivojen eri alueita, eli jos haluaa eniten kehittää yläpäätään niin marjojen keruu on mitä parhainta aivojumppaa!

Nyt on todella paljon iloa siitä, että osaa vähän ommella, parsia, neuloa ja korjata nappeja ja vetskareita. Osaa myös erottaa laadun tekstiileistä ja vaatteista, hinnasta riippumatta.



Motoriset taidot pitää todellakin oppia lapsena ja nuorena, ja ihan kurinalainen (=tylsä) hyötynäpräysoppi olisi hyväksi niin tytöille kuin pojillekin.