Mä en ymmärrä miksi kaverini haluaa erota. Haluan, että ne ei eroa!
Kyseessä on opiskeluaikainen kaverini. Nykyään tunnemme perheenä, käymme silloin tällöin toistemme luona kylässä.
Muistan kun hän tutustui mieheensä. Nykyään heillä on kaksi lasta ja naimisissakin ovat olleet 8 vuotta.
Ostivat talon 9 vuotta sitten, ovat remontoineet sitä jne.
Mies on mukava, huolehtiva perheen isä. Hoitaa työnsä ja töiden jälkeen osallistuu kotitöihin. On aina ystävällinen.
Mä en ymmärrä tätä kaveria, hänelle ei yhtäkkiä riitä enää perheensä. Lapset ovat kasvaneet molemmat jo kouluikään. Onko kyse siitä, että äidillä ei enää ole niin suurta merkitystä, lapset pärjää jo ilman jatkuvaa huolenpitoa. Vai mistä? Kaverini haluaa mennä nykyään lapsettomien kaverien kanssa joka paikkaa. Elää ihan kuin lapsia ei olisikaan. Mies saa hoitaa lapset viikonloppuisin, kun äiti juhlii. Ikä kaverillani on 35. Onko hänestä tullut teini taas vai mikä on?
Mua säälittää tämä mies. Ulkopuolisen silmin hän on sama kuin ennenkin, mutta kaveria ei vaan enää kiinnosta.
Voiko asialle tehdä mitään? Kannattaako yrittää puhua kaveria jäämään avioliittoonsa ja kotiinsa vielä? Vai pitääkö vaan ymmärtää ja kannustaa elämään " omaa elämää" ?
Kommentit (12)
Onneksi lapsilla on ISÄ!
meillä on tuo tilanne toisinpäin =/
Ei ryyppää, ei ole pettänyt, ei väkivaltaa. Kaverini on kyllä pettänyt nykyään ihan avoimesti. Ilmoittaa ravintolaan menneessään seurueen muille naisille, että hän on nykyään vapaa, että eivät sitten ihmettele.
ja mua surettaa se mies. Oikeesti nainen käyttäytyy niin typerästi nykyään, että onhan sille miehelle parempi ollakin ilman vaimoaan.
Jos te muutkin tiedätte samantapaisa tapauksia, niin kai se sitten kuuluu johonkin " kehitykseen" . -ap
Itse olen yh, lapset kouluikäisiä, itse kolkuttelen kolmeakymppiä. Mulla ei ole koskaan ollut menovaihetta. Suurin osa tuttavistani on lapsettomia ja huomattava osa muutaman vuoden itseäni nuorempia. Siltikään en juokse missään baareissa tms.
Vaikka ulospäin näyttäisi miten täydelliseltä, voi kotona tapahtua ihan mitä vaan. Niin minunkin ukkoani kehuttiin että on mukava ja hyvä mies ja varmaan ihmetellään eroa vieläkin. Mutta kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta arvostella toisen ratkaisuja.
Ehkä vuosien kuluessa nainen on huomannut, ettei mies olekaan se, jonka kanssa haluaa loppuelämänsä elää. Voi olla, ettei mies kuitenkaan kohtele naista tämän toivomalla tavalla, esim. solvaa ja vähättelee eikä tue tärkeissä asioissa. Jos jatkuvasti kokee pelkkää arvostelua toisen puolelta, voi arki alkaa tuntua silkalta pelleilyltä.
Vierailija:
Vaikka ulospäin näyttäisi miten täydelliseltä, voi kotona tapahtua ihan mitä vaan. Niin minunkin ukkoani kehuttiin että on mukava ja hyvä mies ja varmaan ihmetellään eroa vieläkin. Mutta kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta arvostella toisen ratkaisuja.
Vierailija:
Vaikka ulospäin näyttäisi miten täydelliseltä, voi kotona tapahtua ihan mitä vaan. Niin minunkin ukkoani kehuttiin että on mukava ja hyvä mies ja varmaan ihmetellään eroa vieläkin. Mutta kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta arvostella toisen ratkaisuja.
vaan pistää sen paskaksi. Ja siinä vaiheessa, kun ero on tullut ja miehellä uus, alkaa se vonkuminen takaisin.
ja isäni ei ollut juova tai hakkaava. liian tavallinen ja kiltti vaan kai eli kävi tylsäksi ilmeisesti. Vihaan äitiäni ja niin tekee myös pikkuveljeni.
Äiti alkoi suunnilleen samassa isässä käydä sinkkujen kanssa baareissa, matkoilla jne, oli todella usein pois kotoa ja alkoi tulla humalassa takaisin. Meillä oli vastavalmistunut ok-talo ja isä siellä hoiti meitä ja katseli surkeana äidin juomista ja pelehtimistä muiden miesten kanssa.
Kerran tullessani koulusta oli meillä äidin uusi miesystävä, halusivat tutustuttaa minuun. Jäi kyllä sellainen kaunainen viha molempia kohtaan, vihaan heitä.
No isä ja äiti erosivat ja talo jossa asuttiin n 8kk meni jakoon, me jäimme äidille ja isä muutti yksiöön asumaan, otti meitä joka viikonloppu ja kuskasi viikollakin harrasteisiin yms, maksoi kaikki isommat harrastus yms kulut.
No sitten ne vuodet vaan kului ja vihattiin äitiämme jatkuvasti ja koko lapsuus oli pilalla sen menovaihteen takia ja siä säälitti ja itkettiin veikan kanssa tosi usein yöllä kun juopporemmi mekasti meillä.
Työnsä äiti kuitenkin hoiti ja laittoi meille ruokaa ja puki puhtaat vaatteet, ei siis ollut mitään ongelmia vaikka isän puolen suku yritti sossuunkin ottaa yhteyttä.
NO, lapsuus siis meni aivan totaalisen pilalle ja odotin vaan että pääsen helvettiin sieltä kotoa, sitten muutin ja jäi syyllisyys vähän nuoremman veljeni puolesta, hän yöpyi luonani usein ja heti armeijaan mennessään muutti omaan asuntoon ja ei ole käynyt äidillä kylässä kuin ehkä 6 kertaa nyt viimeiseen 7 vuoden aikana, minä olen käynyt ehkä puolet enemmän kun on lapsia joten joskus siellä käyn minäkin, yleensä mieheni hoitaa vierailut kun minä vihaan äitiäni.
Olen käynyt terapiassakin ja kärsin huonosta itsetunnosta jne, mutta ivan sama,
minä en käytä alkoholia, ehkä kerran kahteen vuoteen saatan ottaa, ja takuulla ei lapseni näe minua humalassa. Eikä miestäni.
En ole koskaan vienyt lapsiani äidilleni yökylään enkä tule koskaan viemäänkään, samaa sanoo veljeni omalta kohdaltaan kun joskus lapsia saa. Ei voi luottaa ettei ryyppäisi samalla tavalla kun teki meidän ollessa pieniä, vaikka onkin reilusti vähentänyt juomistaan eikä käy enää kapakoissa, kun me olimme pieniä, olimme usein keskenämme illat ja yöt kun äiti oli jossain, laitoin 3v veljeni nukkumaan ja hoidin muutenkin ja yritin suojella jos pelkäsi tai annnoin lääkettä jos oli kipeä.
No, tämä tässä nyt siksi, että voit AP vaikka kertoa tai jopa näyttää kaverillesi tämän ja sanoa että ei kannata kokeilla, varmasti alkaa lapset vihata äitiään jos tähän menee ja isän elämä menee täysin pilalle.
Nyt vasta isällä on uusi hyvä parisuhde, ja äitini kehtaa vielä raivota siitä että käymme siellä vaikka hän haluaisi meidän käyvän itsensäkin luona useammin. Mitäs mokas, ei saa anteeksi paskiainen.
Eroaa sitten vaan jos alkaa menojalkaa kutitella tuohon malliin, mutta tuo on aivan hirveää ja täysin tuomittavaa käytöstä, mua säälittää tuon perheen isä ja pian sen perheen lapset alkaa varmaan huomata saman ja menee isän puolelle ja kaikki kohta vihaa sitä äitiä.
Pistää ihan kunnon vihan pintaan sun kaverias tai ei kaverias vaan kaverisi käytöstä kohtaan!!
No, tässä mun lapsuuspaskani, kiva jos joku luki mutta ei haittaa vaikkei kukaan olis jaksanutkaan, itselleni kai tän kirjoitin terapiaksi.
En voi uskoa, että tämä mies käyttäytyisi siellä kotona jotenkin ikävästi. On oikeasti tosi kiva ihminen ja en voi uskoa, että vähättelisi tai haukkuisi vaimoaan.
Uskon, että kaverillani on juuri joku menovaihe päällä ja kaikki vanha elämä on liina tylsää ja tavallista, kaavoihin kangistunutta. Miehelle taas tavallinen arkinen elämä riittää. Nämä ovat vieneet lapsiaan mummolaan hoitoon mun mittapuun mukaan useinkin, ovat yhdessä käyneet juhlimassa jne.
Mutta ei riitä nykyään tälle naiselle. Se haluaa mennä yksin ja tyttöporukassa tai työkavereiden kanssa, jotka kaiki ovat sinkkuja.
Jotenkin täsätä kaveristani on tullut tosi lapsellinen. Ne jutut on nykyään, kun yöäasteikäisellä. Kännijuttuja ja krapulan tason selitystä. On käynyt jo niin, että meillä ei ole paljoakaan enää puhumista, kun tekemisemme ovat nykyään niin eri maailmasta.
Uskon, että kaverini ei oikein voi ymmärtää minua, tyytymistäni tavalliseen perhe-elämään. pitää minua varmaan tosi tylsänä. En minäkään voi ymmärtää häntä.
Ja sille, joka ihmetteli miksi mä en halua, että ne eroaa, niin en haluaisi, että mukava perhe hajoaa. En voi ymmärtää mikä sitä kaveriani vaivaa, miksi se haluaa tuhota kivan perheen. Miksi se ei voi olla normaali ja entinen itsensä? Eikö sitä voi kasvaa ihmisenä muutenkin kun palaamalla teiniksi?
Pitää muuttaa lasten elämä, rikkoa niiden koti ja olla ilkeä mukavalle miehelle, johon joskus rakastui ja silloin se oli niin kiva kaverinikin mielestä. Miksi mikään ei riitä?
-ap
Ei sen naisen päähän kukaan voi järkeä takoa. Liian suuri into mennä ja kokea " nuoruutta" .
Kyllä se sitten aikanaan huomaa, että ei se siitä mihinkään muutu. Arkipäivä astuu tohon satuelämäänkin joskus.
Minuakin säälittää ystäväni mies. Mutta tiedän myös paljon sellaisia asioita heidän suhteestaan, mitkä osittain aiheuttavat ystäväni käytöksen. Mies on kyllä parantanut tapansa mutta ystäväni ei voi unohtaa ja pakenee todellisuutta...