Että te ootte rassuja. Yksin ei uskalleta mökillä käydä öisin vessassa...
Kommentit (16)
muuten en koskaan satu olemaan ulkona luonnossa siihen aikaan. On valoisaa, oli aika mikä hyvänsä, ja luonto herää ja saa olla yksin rauhassa. Harmi, ettei tarkene jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa yöpuvussa ja sänky kutsuu takaisin!
Hyvin kestää ap, ei ole parisuhde kiinni ulkohuussista. Nykyään menen kyllä yksin.
Ei meidän 16-vuotiaskaan uskaltaisi, ei varmasti vielä moneen vuoteen. Mutta aikuistuessa tulee realistisemmaksi ja kun on jo aika monesta rasahduksesta selvinnyt niin ei niitä pelkää enää.
4 on yli 30v...mutta kun on liian vilkas mielikuvitus.
Minulla pakottava tarve yöllä on tullut vain kun oli virtsatulehdus ja silloin kun olin viimeisilläni raskaana.
raiskaus ja yksi takaa-ajo,että ihmettele sä vaan rauhassa
Katos 9 kun ihmiset ovat erilaisia.
Eipä tartte kuin päivän lehden lukea, niin jo hirvittää lähteä yöllä huussiin. Nurkan taakse vaan äkkiä ja vielä nopeampaan takaisin.
tähän pelkoon yksi yksi ja ainoa syy: liika kauhuleffojen katseleminen. Sieltä se pelko nousee.
Mulla on ikää 31 vuotta, teen päivät aivoillani töitä ja olen koulutettu ja järkevä. Mutta heti, kun " valot sammuvat" , sammuu myös järkeni valo ja alan pelätä kaikkea. Enkä ole edes mistään valojen keskeltä kotoisin.
Ihan lapsesta asti olen ollut samanlainen. Toiset on vain tämmöisiä syntymässään säikähtäneitä reppanoita ja sitten vielä löytyy miehiä, jotka meihin reppanoihin rakastuu ja perheen perustaa.
Äidilläni on sama pimeän pelko ja on kasvanut paikassa, jossa oli säkkipimeää, vain talon pieni valo ja sitten pimeä metsä ja pellot ympärillä.
Opin siellä maalla, että pimeässä ja luonnossa ei ole mitään pelättävää. Myös opin, että mieltään on mahdollista hallita (oli pikku pakkokin, kun sitä valoa tosiaan ei ollut). Kauhuleffan jälkeen ei ole syytä jäädä märehtimään niitä kohtauksia eikä niitä varsinkaan pidä kaivaa ehdoin tahdoin mielestään esiin, jos huomaa, että alkaa pelottaa. Mielensä armoilla ei ole mikään pakko olla - ajatuksensa voi täyttää kivoillakin asioilla, rauhoittavilla mielikuvilla ja turvallisuudella.
Mutta mikä saa mut vauhkoks on elukat. Pimeessä varsinkin nään jos mitä susia ja karhuja, ja käärmeet on ihan vihonviimesiä, hämähäkit ja kaikenmaailman madot myös inhottaa. Ja tottakai, varsinkin pimeellä pelottaa entistäenemmän.
No, mä olen tän vessa-asian hoitanut silleen että, vuokraan mökkejä joissa on sisävessa, niissä sentään uskalla yöllä yksin käydä :)
laulat ja tömistelet ulkona kävellessäsi, niin et varmasti näe yhtään elukkaa! Itseäni harmittaa kun ikinä en näe mitään isoja nisäkkäitä mökillä, aina sen verran tulee meluttua.
Mun mies huokasee, ottaa taskulampun, tulee mörönsyötiksi, käy itsekin pissalla, sitten palaa mun kanssa takaisin, tulee viereen lämpimänä nukkumaan ja nukahtaa 20 sekunnin sisällä.
Aamulla mies herättää minut pusulla tai päinvastoin. Olen joskus kysynyt, että haittako sitä, että joutuu joskus tulemaan ja mies sanoo, että olenhan mä vähän hassu, mutta " glad to help" .
Että hyvin kestää.