Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miespuolisen kaverin avioliitto-ongelmat

Vierailija
02.03.2008 |

No niin, heitänpäs tämän aiheen tänne, jos saisi jotain perspektiiviä. Eipä ole ketään muutakaan, jonka kanssa tätä nimenomaista asiaa voisin vatvoa. (Paitsi aviomieheni, joka on kyllästynyt kuuntelemaan tätä. ;-))



Minulla on miespuolinen kaveri, jonka olen tuntenut muutaman vuoden; jutellaan paljon hyvin, hyvin henkilökohtaisista asioista. Se on aika ihastunut minuun ja flirttailee mielellään niin paljon kuin sulatan, mutta olen tehnyt sille selväksi, että yhtään mitään ei koskaan tule tapahtumaan (vaikka jossain vaiheessa siihen pientä fyysistä vetoa tunsinkin); olemme molemmat naimisissa, ja minun avioliittoni on tosi onnellinen. Kaverini vaimoa en ole koskaan tavannut.



Tämä mies on ollut vaimonsa kanssa 19 vuotta, ja on monellakin tavalla käsittääkseni aika sika (olkoonkin että hurmaava ja hyvin älykäs sellainen). Juo jonkin verran liikaa (joka päivä 3-4 pulloa olutta ja kerran viikossa tai parissa enemmänkin), ja on pettänyt vaimoaan monta kertaa. On ollut suhteita, ja on käynyt maksullisissa. Syrjähyppyjä ei ole nyt ollut viimeiseen viiteen vuoteen tosin ollenkaan, koska ei halua riskeerata lastensa kotia. Läheltäpiti-tilanteita kylläkin, samoin ihastumisia toisiin naisiin, viimeisimpänä minuun. Oikeasti, aika helvetin säälittävä tyyppi.



Nyt se haluaisi jotenkin korjata avioliittonsa, ja on kysynyt minulta vaikka mitä neuvoja (koska minä ja mieheni ollaan niin onnellisia ja läheisiä toisillemme). Mulla on jalka suussa, kun se niiden liitto vaikuttaa niin toivottomalta. Kaverini valittaa, että vaimoa ei ole seksi koskaan kiinnostanut kauheasti, ja viimeisinä vuosina (lapset hyvin pieniä) tosi harvoin. Käsittääkseni se aika usein lähinnä ronkuu vaimoltaan suuseksiä tai vastaavaa (juu, se kertoo näistä jutuista avoimemmin kuin haluaisin aina kuullakaan). Se kantaa vaimolleen kaunaa vaikka mistä - siitä ettei tämä (pienten lasten äiti) huolehdi ulkonäöstään riittävästi tai näe vaivaa " vietelläkseen" häntä, siitä että vaimo ei saa tarpeeksi aikaiseksi kotona, siitä että vaimo on " jatkuvasti kiukkuinen" jne. Joskus se on lipsauttanut jotain senkin suuntaan että " syyttää" vaimoaan siitä että tämä " ajoi" hänet vieraisiin.



Kaveriani on ruvennut vähän kaduttamaan se vieraissa käyminenkin, kun on nyt ikään kuin tajunnut, että se salaisuus on hänen ja vaimonsa välissä lopun ikäänsä. Toisaalta se edelleen joskus näyttää hautovan sitä ideaa, että jollei vaimo ala osoittaa enempää innostusta makuuhuoneen puolella, rupeaa käymään maksullisissa. Uskottomuus on sillä todella verissä - vieraan naisen kanssa se oli sängyssä silloinkin, kun päätti vaimoaan kosia. (Sinänsä aika kunnioitettava saavutus, että ei ole nyt pahemmin hairahtanut useampaan vuoteen. Mitä nyt käynyt treffeillä tyttöjen kanssa ja flirttaillut.)



Uhhuh. Onhan tuossa vähän taustaa. Mielipiteitä janoaisin pariin kysymykseen:



1. Onko minun ystävyyteni tämän miehen kanssa huono homma? Epäeettistä? Toisaalta olen sille aika hyvä venttiili marista näitä juttujaan, ettei tarvitse sitten vaimolle ärhennellä. Annan sille aika hyviä neuvoja usein, avaan sen silmiä näkemään asioita sen oman pikkuriikkisen ja superitsekkään perspektiivin ulkopuolelta, ja usein hienovaraisesti pidän sen vaimon puolta keskusteluissamme. Toisaalta, se on minuun todella pihkassa. Rupeaisi varmasti suhteeseen heti jos vain haluaisin. (Juu ei kiitos, ei nyt eikä ikinä.)



2. Kuinka se voisi jotenkin alkaa tuota avioliittoaan paikkailemaan? Kaveri tekee kyllä kotitöitä, mutta henkinen kuilu vaimoon on leveä, ja luulen että mlemmat ovat tahollaan hirveän katkeria ja pettyneitä.



Kultatähti sille joka jaksoi lukea. ;-)

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ukko kuulostaa kans aika munattomalta tyypiltä, joka osaa haukkua puolisoaan mutta ei katsoa peiliin! Se ei asiaa auta pätkääkään että marisee jollekki naiselle, sen sijaan et puhuis omalle naiselleen

Vierailija
2/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole mitään vikaa. Täytyyhän ihmisten voida avautua jollekin ja sinusta todennäköisesti on heidän suhteelleen enemmän hyötyä kuin haittaa.



Voin kuvitella, että moni ei edes ymmärrä miten voitte olla kavereita, mutta itselläni on monenlaisia kavereita ja ihmisissä on eri puolia. Joistakin puolista pidän ihmisissä ja haluan olla kaveri, vaikka toisia en arvostakaan.



Minä patistaisin miehen vaimoineen parisuhdeterapeutille. Ja lisäksi todennäköisesti haukkuisin miehen pataluhaksi käytöksestään vaimoaan kohtaan:-) Hyvälle kaverille voi sanoa aika paljon suoraankin ja joskus on syytäkin, tuossa tapauksessa olisin varmaan aika suora. Ja olen noin joskus toiminutkin, ystäviä ollaan silti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka et tunne ystäväsi vaimoa, voitha sanoa, että " naiset ei yleensä tykkää, jos niitä mm. petetään, ulkonäköä moititaan ja vongataan suuseksiä" Ei sun tarvi sen päätä silitellä. Sitä olen ihmetellyt, miksi kuvailemasi kaltaiset miehet saavat niitä naisia, joiden kanssa pettää. Taitavat hallita muutamia makeita sanoja ja naiset on heti polvet pehmeinä...

Vierailija
4/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän sinun ystävyys mieheen ole sen epäeettisempää kuin jos kyseessä olisi naispuolinen ystäväsikään.

Toiseksi, vaikka ystäväsi avioliitto ei kuulu sinulle, voit toki antaa vinkkejä. Vaara on siinä, että annat paljon vinkkejä ja odotat tuloksia, mutta joudut pettymään. Mitä kauemmin avioliittokonsulaatti-pestisi kestää, sitä enemmän petyt kun edistystä ei tule. Itse olen sen verran suorapuheinen, että vastaavassa tilanteessa kertoisin todella avoimesti miehelle, mikä hänen avioliitossaan mättää. Ensimmäinen asia mikä mättää on toisen kunnioittaminen.

Vierailija
5/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni myös pari miestä kaverina, jotka " ovat hyviä jätkiä siihen asti että niitten kanssa hyppää sänkyyn" .



Kannattaisi aluksi ehkä vihjailla miehelle, että vaimo voisi jaksaa paremmin pitää huolta itsestään, jos mies olisi enemmän lapsien kanssa. Veisi lapsia ulos, ehdottaisi vaimolle vaikka rauhassa suihkussa käymistä tai lenkille menemistä ja katsoisi lapsia. Myös kehuminen kannattaa, varsinkin pitkässä suhteessa usein unohtuu miehiltä (ja naisilta). Myös halailu ja pussailu ILMAN seksin vinkumista tuottaa hyviä tuloksia.

Kun muu elämä on paremmin kohdallaan, voi makuuhuoneessakin tapahtua ihmeitä...:)

Vierailija
6/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos mielipiteistä. Eriäviä olivat, kivaa sinänsä. :-)



Oma kaveruus miehen kanssa perustuu hyvin yhteneväiseen huumorintajuun, tiettyihin samoihin kiinnostuksen kohteisiin (minun ammattini on miehen harrastus) ja rehellisesti sanottuna siihenkin, että tuntuu että voin jotenkin auttaa ihmistä, jolla on monella tavalla välillä pallo hukassa.



4: Tuo " päänsilittely" vihlaisi pikkaisen - olen siihen ehkä vähän syyllistynyt, kun en ole hanakka kertomaan ihmisille missä kohtaa ne ovat mokanneet. Hienotunteisemmin teen sitä kyllä, paljonkin, lähinnä hyvien (ainakin minun mielestäni ;-)) neuvojen muodossa, sisällöltään vastaavia kuin 3. mainitsi.



Avioliittoneuvoalla kävivät n. 10v sitten. Vaimo oli kieltänyt seksistä puhumisen siellä kokonaan. Osittain hyödyttömäksi jäänyt juttu kaiken kaikkiaan, ilmeisesti.



Mistä se niitä naisia saa? Ei voi kun pudistella päätään. Kauniita, älykkäitä ja päteviäkin jotkut nistä ovat olleet (viimeisimmät kaksi sitä melkein 2 vuotta nuorempia). Hirveän hyvä se on suustaan, osaa manipuloida ihmisiä, ja on erittäin hauska ja älykäs. Ja törkeä flirtti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestani sina vaikutat reilulta kaverilta, enka nae mitaan vaaraa ystavyydessanne. Mutta ihmettelen kylla karsivallisyyttasi ja sita, ettet koskaan todella ole haukkunut miesta idiootiksi =)

Vierailija
8/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

5. Naulankantaan, tuo kunnioitusjuttu. Se on pyörinyt omassakin mielessä. Jos yhdellä sanalla pitäisi luonnehtia kaverini suhde vaimoonsa, se olisi " epäkunnioittava" . Mutta miten ihmeessä siitä voi toiselle mitään sanoa?



6. Olen sille monesti sanonut tuosta läheisyydestä, hellyydestä ja juttelusta ilman seksin kinuamista. Kaverini reaktio on tyyliin että sitten vaimo alkaa puhua kaikenlaisista ongelmistaan. " Ei jaksa, masentaa." Aaargh.



Joskus on tosi syyllinen olo itsellä siitä, että tiedän tämän miehen tunteet minua kohtaan. Toisaalta, tyypin tuntien, jollei se haikailisi minua, niin sillä olisi takuuvarmasti joku muu - mahdollisesti sellainen jolta saisi vastakaikua. Olen siis tavallaan turvallinen kohde sen... niin, mitä se lieneekän. Joltain " ihastumisriippuvuuudelta" se jotenkin vaikuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kunnioitusjuttu lähtee siitä, että kun kaveri arvostelee vaimoaan, niin minä sanoisin, että en ikikuuna päivänä hyväksyisi sitä, että oma mieheni puhuisi minusta muille noin epäkunnoittavasti. Ja kaikissa muissakin tilanteissa, kun kaveri kertoilisi elämästään nostaisin esiin kunnioituksen puutteen. Eli tekisin tavallaan näkyväksi kaverille sen, että hänen toimintansa on epäkunnioittavaa.



Ja tuosta jos vaimo alkaa puhumaan kaikenlaisista ongelmistaan, niin siihen sanoisin miehelle, että sehän on hänen velvollisuutensa kuunnella! Aviopuolisoiden tehtävä ei ole ensisijaisesti tyydyttää toistensa seksuaaliset tarpeensa vaan olla toinen toisensa tukena. Sitä ihminen tarvitsee seksiäkin enemmän, että toinen on tukena, kuuntelee ongelmia, ja hyväksyy sellaisena kuin on.





Vierailija
10/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi mies on niin vakuuttunut, ettei vaimo tiedä hänen " harrastuksestaan" (siis joka halukkaaseen reikään panemisesta)? Ehkäpä vaimon haluttomuus on saanut alkunsa siitä, kun vaimo on tajunnut tai saanut tietoonsa asioita, joiden mies luulee olevan salaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

5/10: Olen edelleen ihan samaa mieltä. Ja hyviä neuvoja, kiitos.



11: Sanoin kerran kaverilleni lukeneeni, että haluttomuus on usein kätkettyä kaunaa ja vihantunteita - kysyin voisiko sen vaimolla olla sellaisia hampaankolossa. Silloin se ensimmäistä kertaa pulautti esiin koko uskottomuushistoriansa. Kaverini ei ole ikinä jäänyt kiinni, mutta sanoi ounastelevansa, että jollakin tasolla vaimo varmaan on jotain aavistanut. Tuppaan kyllä sen uskomaan - vaikkei vaimo olisikaan koskaan sitä itselleen myöntänyt, että mies pettää, niin ainakin tunnetasolla on kokenut, ettei puoliso ole ihan niin läsnä ja sitoutunut kuin avioliittoon kuuluu. Sen myös tiedän, että vaimo on käynyt läpi yhden rankan depression n. vuosikymmen sitten.



Lastensa kanssa tämä kaverini kyllä viettää paljon aikaa, niille jotka siitä mainitsivat. Sanoisin että on aika hyväkin isä, ja tekee myös melkein kaiken ruuan kotona.

Vierailija
12/14 |
02.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ts. mitä sinä tuosta ystävyydestä oikein SAAT, mutta kaipa hän on sitten kaverina ihan hyvä tyyppi...



Oletko koskaan ehdottanut miehelle eroa? Kertomasi perusteella (siis sen, mitä tämä mies on kertonut vaimostaan ja suhteesta häneen) mies ei todellakaan enää rakasta ja kunnioita vaimoaan, eikä viihdy hänen seurassaan. Siis että heillä ei tunnu olevan sen kummemmin fyysistä kuin henkistäkään läheisyyttä suhteessa enää. Kannattaako sellaista liittoa jatkaa, edes lasten vuoksi? Onko mies koskaan vakavissaan pohtinut eroa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
26.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi jotkut naiset ovat aina niin hirmui huolissaan miespuolisten kavereidensa avioliitoista ja siitä, kun näillä on niin kammottava vaimo? Kukaan ei ole huolissaan naispuolisen ystävänsä parisuhteesta.



No ai ei sun oma mies jaksa tätä enää käsitellä? Ompa kumma juttu. Np pitäsikö sun vaikka ottaa tähän hirveeseen kammotukseen yhteyttä ja kertoa, miten sitä ollaan hyvä vaimo?



Voi ällö sentään!

Vierailija
14/14 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

13: Ko. mies on värikäs ja hauska tyyppi ihan vaan kaverina, ja on minua kohtaan reilu, kiva ja avoin. En todella hyväksy tai arvosta kaikkia puolia joita siinä tiedän olevan, muttei se estä olemasta ystäviä. (Joskus on kyllä ahdistanut ja vähän ällöttänytkin sen verran, että on pitänyt ottaa pientä välimatkaa vähäksi aikaa.) Ja omalla tavallaan kiehtoo sekin, että saa ihan esteettä nähdä jonkun toisen kulissien taakse. Oma avioliitto (ja aviomies) tuntuu myös taivaallisen ihanalta tuohon verrattuna, niin että on siinä sekin itsekäs motiivi.



Avioeroa en ole kaverilleni ikinä ehdottanut. On se itse siitä joskus puhunut, mutta aina siinä hengessä ettei sitä ikinä haluaisi: se olisi taloudellisesti katastrofi, eikä kaverini halua tehdä sitä lapsilleenkaan. Sanoo myös rakastavansa vaimoaan kaikesta huolimatta syvästi.



Ja kiitos kaikille jotka tähän mennessä ovat mielipiteitä heitelleet. Tosi hyviä näkökulmia ja neuvoja.