Selittäkää miten tulkita miestä?
Vuosi sitten tapasin miehen, ja pitkään kulissiliitossani eläneenä jatkoin yhteydenpitoa ja rakastuin. Mieskin oli naimisissa ja pitkään salaa tapailtuamme päätimme panostaa yhteiseen tulevaisuuteen. Mies muutti pois kotoaan nopeasti mutta raha-asioista johtuen minulle ei ole asuntoa löytynyt.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon, ensimmäisen kuukauden hän valehteli nimensä (sukunimen toiseksi) ilmeisesti liittonsa takia. Myös jäi kiinni naiskavereilleen soittelusta vaikka minulle oli asian erilailla ilmoittanut. Lähti reissuun vaikka minullakin oli vapaa viikonloppu viettää hänen kanssaan. Kaikki nämä selvitetty ja yhteenmuuttoakin suoraan on harkittu. Viime viikolla hän kuitenkin " kyllästyi" minun jahkaamiseen ja haluasi lopettaa, mahtavalla riidalla. Nyt viikon mykkäkoulun jälkeen ollaan päästy taas puheyhteyteen minun sinnikkään yrittämisen ansiosta ja tuntuu niin hemmetin pahalta. Viikon aikana ihana ja rakas ihminen on muuttunut täysin, pinna on täysi kuulemma minua ja minun jahkaamista (asun täällä siis siksi ettei asuntoa ole löytynyt ja lasten takia en ole vielä muuttanut hänen luokseen). Ilmeisesti viikon aikana on muutenki järjestänyt elämäänsä, sisustanut ja varaillut matkoja kevääksi työporukan kanssa ja etelän reissun lapsensa kanssa. Silti tämä ihminen on se jota sydämestäni haluan elämääni!!!
Sanoo kuitenkin haluavansa jatkaa... Mitä tässä tehdä ja tästä kaikesta ajatella?
Kaiken taustalla mulla on perhe ja mies, jonka kanssa mulla on pelkkä kaveruussuhde. Silti hän on jaksanut lohduttaa minua tässäkin murheessa. Miksi en pysty tätä lasteni isää rakastamaan ja hänen kanssaan jatkamaan (monta vuotta on ero ollut mielessä ja seksi ei toimi), niin kovin epätoivoiselta tuo uusi suhde vaikuttaa nyt...
Ajatuksia, auttakaa...?
Kommentit (11)
Olen ihan rikki pelkään menettäväni hänet. Sanoo haluavansa jatkaa mutta kovin on hiljaista.... :(
ap
Toivottavasti ei ja suhteenne jatkuu onnellisena =)
Eli suunnittelee jo elämäänsä eteenpäin ilman sua kuvioissa. Palaa vaan miehesi luo ja anna lastesi pitää ehjä perhe.
luikkia takas kotio häntä koipien välissä tai mennä nukkumaan ja kehitellä sit huomenna uusia tarinoita... :)
Niin tehdään kun se kaikista tuntuu hyvältä. Minusta tuo kiukuttelu kuullosti lähinnä painostamiselta.
Minä en siedä keneltäkään tuollaista käytöstä. Asioista puhutaan, kun harmittaa. Mutta erolla uhkaileminen ja mykkäkoulu eivät ole toimintatapoja.
Ei voi sanoa muutakaan. Ei tuollainen suhde kuullosta hyvältä. Tai sitten menette yhdessä oikeasti jollekkin ammattilaiselle keskustelemaan suhteestanne.
Sinulla on koko yö aikaa pohtia sitä. Piirrä vaikka mindmap selkiyttämään ajatuksiasi. Pyri myös paikantamaan miksi ajattelet niin kuin ajattelet. Turha riitoja on pidentää siksi, ettei osaa asioita puhua. Puhuminen on vaan opeteltava.
Joissain kouluissa opetetaan kuulemma lapsille " ORAVA" ongelman ratkaisumallia
O = missä ongelma?
R = mieti ratkaisuvaihtoehdot
A = arvio itsellesi paras
V = valitse vaihtoehtosi
A = arvio mitkä päätöksessäsi oli hyvät ja mitkä huonot puolet.
Opi virheistäsi.
se sukunimen valehtelu kuulostaa oudoimmalta, ja ehkä se vaan todella väsyy tuohon jahkaamiseen ja tekee nyt omia juttujaan, matkat on kuitenkin työporukan kanssa ja lapsensa (normalia jos muutenkin tapaava isä eikä lapsen äiti lähde mukaan).
Minusta tossa ei ole mitään mitä ette saisi korjattua puhumalla, ehkä se mies ei ole enää varma rakastatko sitä vai et.