G: Mikä ikä vauva-ajassa mielestäsi raskainta??

Ekat 3 kk menivät siinä että täytin vauvan tarpeita yksipuolisesti. Vauva ei ollut kiinnostunut leluista, sylissä olisi pitänyt olla jatkuvasti ja rytmit hakivat muotoaan. Aivan kamalaa aikaa!!!

varsinkin kun en tiennyt mikä vauvaa vaivasi kun huusi koko ajan. Oli sitten liimakorva kehittynyt parin flunssan yhteydessä ja vasta oikea korvalääkäri totesi tilanteen, muut määräsi vain lisää ab:ja...

Nyt on helpompaa kun vauva on jo yli vuoden. ALkoi helpottumaan kun alkoi isoveljensä perässä kulkemaan ja alkoivat leikkimään yhdessä.

thank God.

Kaikkien kolmen kanssa paljon helpottunut 3-4 kk iässä.

Vauva huusi, huusi ja huusi. Koko ajan jokin oli pielessä. Rytmeistä ei tietoakaan, koskaan ei tiennyt nukkuuko vauva 10 min vai 2h. Univelka painoi, imetys takkusi enkä tiennyt saako sitä maitoa vai ei. Jos ei huutanut niin vauva olisi lussuttanut vuorokaudet läpeensä rinnalla, nukkuen välillä ja taas imaisten pari kertaa. Anteeksi nyt vaan kaikki, joiden mielestä vastasyntynyt on jotain pyhää ja ihanaa ja nukkuu vaan.

mutta kaikenkaikkiiaan VÄSYMYS on se, mikä saa arjen tuntumaan raskaalta. Ja tämä johtuu vauvan yöheriäilyistä, joita voi olla missä vaiheessa vain, mutta eniten olen huomannut väsymystä alkuhässäköiden aikoina.



Mutta ah, niin ihania aikoja ne ovat.... ;) aivan ainutkertaisia.

Itsellä baby blues ja muutenkin jotenkin pöhkö olo ja pitäisi opetella hoitamaan uutta perheenjäsentä. Mutta muutenkin kyllä 3 ekaa kuukautta olleet työläitä ja ajoittain ahdistaviakin. Itkua ja kaaosta on mahtunut noihin aikoihin aika lailla. Meillä on 3 lasta.

mutta ei oikeastaan ole raskasta ollut. Välillä tottakai sitäkin mutta ei niin raskasta kuin luulin. Rytmi alkaa tulla, nukkuu yöllä 6 h putkeen, syö ja nukkuu 3-6 tuntia lisää. Päivällä hyväntuulinen, viihtyy hyvin kun on mitä katsella ja nukkuu reilut päiväunet.

Omat univelat on nukuttu jo pois ja parannuttu synnytyksestä.

Pojalla on kyllä vatsavaivoja joskus paljonkin mutta kyllä sen itkun kestää kun tietää että siihen on syy ja helpottaa jossain vaiheessa.



Myös mies auttaa paljon,on tosi paljon vauvan kanssa.

meillä lapset ovat olleet todella helppoja vauvoina, joten se ajan rankkuudesta en tiedä - mutta kun alkoivat liikkua ja puhua ja osottautuivat ylivilkkaiksi - alkoi rankkuus - taapero- ja leikki-ikäajan rankkuudesta väitän tietäväni enenmmän kuin moni muu

Sitten helpottaa, kun lapset alkavat nukkua paremmin ja itse pääsee nukkumaan pois kertyneitä tuhansien tuntien univelkoja. Samoihin aikoihin lapsi alkaa kävelemään, eikä tarvi enää kantaa koko ajan joka paikkaan. Se helpottaa kanssa kamalasti, kun ei oo mikään ronski äiti.



Näin meillä.

Meidän vauva oli aina helppo tapaus, reilun kuukauden iästä nukkui säännöllisesti 9 tuntia yössä ym. Ei ollut koskaan kipeänä. SILTI ne ekat kuukaudet väsymyksen ym. kanssa olivat ihan tarpeeksi- lisää lapsia ei meille tule!!

Lapset myös ovat niin erilaisia. Meillä on ollut koliikkivauva, jonka kanssa ensimmäiset kuukaudet olivat tosi väsyttäviä, seuraava lapsi ei sitten itkenytkään ollenkaan, vaan oli mitä tasapainoisimman oloinen, nauravainen, tyytväinen pienestä asti. Mutta huh sitä aikaa, kun hän oli 1-2 vuotias, aivan järjetöntä menoa, todella vahdittava ja vilkas tapaus.



Olen pitkälti sitä mieltä, että jos oma terveys on hyvä ja parisuhde on kunnossa, sekä ei taloudellisia ongelmia, ne auttavat tosi pitkälle, vaikka muuten lapset olisivat " vaikeita" tai itkuisia.

Kaksi oli vielä kolliikkilasta, mutta helppojenkin kanssa eka kuukaudet olivat raskaimmat. Esikoisen saatuani miehen eno sanoi, että puolen vuoden paikkeilla on jo helppoa ja niinhän se aina oli.

Kun itse on aivan rekan alle jäänyt ja valuu verta ja särkee jumalattomasti ja valvoo yöt niin siitä on riemu kaukana.



Vauva itkee ja rytmiä ei ole. Varsinkin jos on isompia lapsia, jotka valvoo ja vaatii huomiota päivät ja vauva yöt. Silloin ei nukuta juuri koskaan.



Kun yöt saa nukkua, niin jaksaa paljonkin.

Huuto jatkui nonstoppina pari vuotta, kahden tunnin yöunet olivat vakio.