Ärsyttääkö muita, että jotkut olettaa pariskunnan tekevän KAIKEN yhdessä
kyläilyt, reissut, harrastukset, aina ME ME ME. Pitääkö ihmisen kadottaa identiteetti parisuhteessa ja perheessä??
Kommentit (24)
Tietysti jos kylään kutsutaan, kutsutaan molemmat. Paitsi että miehen kaverit saattaa kutsua vain miehen ja mä taas välillä käyn itsekseni omilla kavereillani.
Jos susta vain tuntuu että toiset olettaa niin? Haluaisitko että miehesi ottaisi sinutkin mukaan lähtiessään jonnekin?
mutta yhden seurustelusuhteen katkaisin sen vuoksi että aina, joka paikkaan olisi pitänyt mennä yhdessä ja tehdä yhdessä. Ei puhettakaan että olisin päässyt pariksi tunniksi illalla parhaan kaverini luokse juttelemaan. Aina tuli mies mukaan, istui sitten kuuntelemassa naisten juttuja. Samoin jos oltiin iltaa viettämässä ja käväisin vaikka vessassa ja takaisin tullessa pysyähdyin juttusille serkkuni kanssa, niin jo ukko jostain singahti siihen.
Ja nämä esimerkit siis arkielämästä, kaikki lomat ja harrastukset olisi pitänyt viettää ja tehdä yhdessä. Miten sitä kukaan jaksaa? Minä ainakin tunsin tukehtuvani...
Olimme mökkiviikonloppua viettämässä. Tarkoitus oli olla " tyttöjen kesken" yht. 4 kaverusta. Tämä yksi suostui kuitenkin lähtemmän vain ja ainoastaan yhdessä miehensä kanssa. Huvittavinta oli kun piti jakaa kauppalasku (sisälsi viikonlopun ruoat ja juomat). Tämän pariskunnan mukaan lasku piti jakaa talouksittain eli he yhdessä maksavat saman kuin muut yksin. Heillä oli ilmeisesti yhteinen ruoansulatuselimistökin...
ja osataan liikkua erikseenkin, mutta kyllä meitä perheenä kylään kutsutaan, ja mennään. Liikutaan yhdessä kun voidaan. Siksihän sitä on yhteen menty, kun toinen on sitä parasta mahdollista seuraa.
Ja meillä on toistakymmentä vuotta avioliittoa takana.
Me haluamme olla ME. Toki on omiakin juttuja, harrastuksia tai kavereita, mutta meidän mielestä perhe on yhteisö, jossa asiat toteutetaan ajatuksella ME.
Minulla on kolme lasta eli jos joku haluaa minua lasteni kanssa kyyditä, niin saa olla minulle kuskina. Kun käymme äitini luona, niin yleensä jonkun pitää viedä meidät junalle. (Olen kyllä sanonut, että voimme mennä taksillakin, jos asian järjestäminen on hankalaa.) Siskoni tekee yleensä asiasta ison ongelman, koska hän ei voi lähteä ilman miestään ja kun autoon mahtuu vain kuljettaja, minä ja lapset. Joskus olemme menneet sitten kahdella autolla (heillä on kaksi autoa), jotta molemmat pääsisivät viemään meidät junalle. Minä en jaksa ymmärtää, miksi molempien pitäsi olla mukana siinä 15 minuutin ajomatkalla, minkä meidän junalle vieminen vie aikaa.
Eli minun mielestäni jos kerran kyyditseminen on niin hankala asia, niin voin lähteä taksillakin. Silti sisko tekee asiasta ongelman.
Ehkä ne tuntee meidät niin hyvin jo. Me tehdään asioita yhdessä, mutta ei tosiaan aina.
Sama on mun kaveripiirissä, poikkeuksena yksi perhe. Ja se jo mikä ärsyttää. Mun mielestä se on jo sairasta, niiden yhdessä olo. Jokapaikkaan raahaa sitä ukkoansa mukaan, ja mitään ei osaa tai halua yksin tehdä. No, kaikesta siitä huolimatta että he aina ovat yhdessä, ei heillä hyvin mene. Vai johtuisko just siitä että, kumpikaan ei anna omaa tilaa toiselle ollenkaan.
kun ei vie haluamallasi tavalla.
Jos auttavat sinua, kai saavat auttaa niinkuin heille sopii, ilman että haukut heitä siitä selän takana.
Mutta joo, ihan sama, saatan olla vain kiukkuisella päällä joten anteeksi että hermostuin.
Me ei tosiaankaan olla ja tehdä kaikkea yhdessä vaan paljon erikseenkin. Mutta ihanaksi vastapainoksi tehdään paljon myös yhdessä. En muita ikinä kohdanneeni tilannetta jossa meidän jotenkin oletettaisiin kulkevan yhdessä. Onko sinua esimerkiksi moitittu että et " viitsi" tai jaksa tms. osallistua miehesi harrastukseen, käydä hänen sukulaisissaan tms.?
Vierailija:
kyläilyt, reissut, harrastukset, aina ME ME ME. Pitääkö ihmisen kadottaa identiteetti parisuhteessa ja perheessä??
helpostihan sitä nimenomaan ajautuu ihan liikaa erilleen.
En voisi kuvitella, että se häiritsee jotain toista ihmistä! Mitä se kenellekään kuuluu? Minusta idea on juuri siinä, että molemmat haluaa tehdä paljon yhdessä eikä niin, että toinen roikkuu toisessa. Me ollaan oltu aina vähän niin kuin paita ja peppu ja nautittu siitä. Kyllä me harrastetaan jotain erikseenkin ja joskus käydään kavereiden kans syömässä jne erikseen, mutta muut ajat olemme ME perheenä.
Vierailija:
Olimme mökkiviikonloppua viettämässä. Tarkoitus oli olla " tyttöjen kesken" yht. 4 kaverusta. Tämä yksi suostui kuitenkin lähtemmän vain ja ainoastaan yhdessä miehensä kanssa. Huvittavinta oli kun piti jakaa kauppalasku (sisälsi viikonlopun ruoat ja juomat). Tämän pariskunnan mukaan lasku piti jakaa talouksittain eli he yhdessä maksavat saman kuin muut yksin. Heillä oli ilmeisesti yhteinen ruoansulatuselimistökin...
Mä en tajua tollasia pummeja, jotka ruikuttaa kyytejä ja kaikkea ilmasta. Elä omaa elämääsi, ja anna siskosi miehensä kanssa elää omaansa! Oot nolo!
Käydään kaupassa, kylässä, matkoilla, harrastuksissa jne.
Vierailija:
En voisi kuvitella, että se häiritsee jotain toista ihmistä! Mitä se kenellekään kuuluu? Minusta idea on juuri siinä, että molemmat haluaa tehdä paljon yhdessä eikä niin, että toinen roikkuu toisessa. Me ollaan oltu aina vähän niin kuin paita ja peppu ja nautittu siitä. Kyllä me harrastetaan jotain erikseenkin ja joskus käydään kavereiden kans syömässä jne erikseen, mutta muut ajat olemme ME perheenä.
Mutta mun kaveri tuo " tyttöjeniltaan" myös miehensä, vaikka olis kuinka sovittu että akkaporukalla lähdetään ulos. Tai sitten se ei tule ollenkaan, koska mies ei halua/pääse tai jotain.
Kaupassakin käyvät päivittäin yhdessä. Mies pääsee aikaisemmin, hakee lapset ja menee kotiin. Sitten ne lähtee äitiä vastaan töihin, että pääsevät yhdessä kaikki kauppaan. Kummallakaan ei ole omia tai yhteisiä harrastuksia.
Olishan noita esimerkkejä vaikka kuinka.
Mä ja moni muu nyt vaan ollaan sitä mieltä että, se niiden touhu ei ole enää kovin fiksua parisuhteen kannalta.
Vierailija:
kun ei vie haluamallasi tavalla.Jos auttavat sinua, kai saavat auttaa niinkuin heille sopii, ilman että haukut heitä siitä selän takana.
Mutta joo, ihan sama, saatan olla vain kiukkuisella päällä joten anteeksi että hermostuin.
Minä en sitä kyytiä vaadi, vaan äitini ja siskoni asiaa pähkäilee. Minä huutelen sivusta, että voin mennä taksillakin, jos kerran asiasta tulee ongelma. Siskolleni suurin ongelma on se, että hän ei voi lähteä viemään ilmaan miestään. Hän jää aina pohtimaan,miten asia voitaisiin hoitaa siten, että mieskin lähtee mukaan.
Minusta kyllä tuntuu, että olet nyt taisi sinun omat tunteet nousta pinnalle. Minä en ainakaan koe omaa mielipidettäni haukkumisena. En vain ymmärrä, miksi sen miehenkin pitäisi lähteä tai toisinpäin, miksi se mies ei voi lähteä yksin minua viemään. Tai miksi en vihdoinkin vain soittaisi taksia ja lähtisi. Jos tekisin niin, että soittaisin vain taksin ja lähtisin, niin äitini luulisi, että olen suuttunut jostain. Siksi odotan, että minulle vastataan myöntävästi, että voin hyvin mennä taksillakin. Haluan siten varmistaa, että äitini ei jälkeenpäin jää miettimään, mistä oikein suutuin.
Enkä minä tätä selän takana puhu. Kyllä minä sanon sen hänellekin, että en ymmärrä, miksi asiasta pitää tehdä niin iso ongelma. Jos hän lukee tämän tekstin, niin varmasti tunnistaa, että se olen minä, joka täällä kirjoittelen:)
He käyvät kaupasakin yhdessä. Vaikka toinen olisi ollut vapaapäivillä, niin hän ei voi mennä kauppaan yksin. Hänen on odotettava kotona, että (yleensä siskoni odottaa miestään, mies kai voisi mennä yksinkin) toinen tulee kotiin ja sitten vasta menevät kauppaan. Heillä on siis kaksi autoa, joten autoistakaan ei voi olla kiinni, että ei pääse kauppaan.
Kaksi mun kaveria tekee puolisoidensa kanssa lähes kaiken yhdessä. Ja aina puhutaan ME käytiin siellä, ME päätettiin, MEIDÄN mielestä jne. Koskaan en ole kuullut itsenäisistä päätöksistä tms. Ja kun näillä käy kylässä yksin lasten kanssa, tulee jotenkin vaillinainen olo. Ihan kuin ei olisi soveliasta liikkua ilman puolisoa missään... ap
Mihinkään ei voida mennä itsekseen, kampaajallakin mies istuu vieressä odottamassa. Kotona ei kuulemma pysty olemaan yksin, jos mies on tunnin kuntosalilla niin toinen on jo siinä ajassa ihan hermoraunio. Tuo on kyllä varmaan jotain pahemmanlaatuista läheisriippuvuutta.
Me tavataan perhetutut perheenä, omat kaverit yleensä erikseen. Poikkeuksiakin tietysti on tilanteen mukaan. Mutta mun mielestä sitä miestä ei vaan kuulu raahata tyttöjen iltaan. Piste.
Ettei vaan olisi taas katkeruus? Oma miehesikö ei halua kanssasi mennä ja tehdä?