Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hei te perhesuuntautuneet työssäkäyvät äidit!

Vierailija
21.02.2008 |

Onko perhesuuntautuneisuutenne aiheuttanut jotain haittaa työllistymiselle? Miten perhesuuntautuneisuus näkyy suhteessasi työelämään?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

teen 30-tuntista työviikkoa ja vaihdan kaikki lomarahani lomaksi. Nykyisessä hommassani ei ole vaikeuttanut mitenkään, mutta aiemmassa työssäni lähiesimies tuntui koko ajan katsovan kieroon sitä, että en tehnyt yhtä pitkää päivää kuin muut ja jouduin esim. olemaan välillä pois lasten sairastellessa (vaikka jaoimmekin nuo sairastelupäivät miehen kanssa).

Vierailija
2/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla perhekeskeisyys näkyy siten, että en tee yhtään ylitöitä, pidän kaikki lomarahat (12 pv) vapaana, teen välillä etätöitä kotoa käsin ja osallistun työajan ulkopuolisista tilaisuuksista/matkoista vain äärimmäisen pakollisiin (vaikka teen ns. edustustyötä).



Olen suuressa yrityksessä asiantuntijatehtävässä, ja en ainakaan ole huomannut mitään vaikeutta tässä järjestelyssä (vaikka esimieskin on lapseton nainen). Ehkä asiaa auttaa hieman myös se, että mieheni on myös samoilla linjoilla oman työnsä kanssa. Ja kun välillä niitä tiukkoja paikkoja väistämättä tulee, niin tiedämme puolin ja toisin, että toinen ottaa silloin enemmän vastuuta kotiasioista.

Onneksi näitä hankalia jaksoja on vuodessa vain pari-kolme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lasten vuoksi ja nyt teen 36-tuntista työviikkoa lyhyemmällä työmatkalla. Työajat vaihtelevat mahdollistaen lyhyet hoitopäivät lapsille, ja loma on pitkä. En ajatellut pelkästään omaa kotonaoloani työpaikkaa vaihtaessani vaan yhtä lailla isän osuutta: tärkeintä oli lyhentää päivähoitoaikaa. Työaikojen limittäminen onnistui paremmin uudessa työpaikassa.



Ongelmallisia ovat olleet monet peräkkäiset poissaolot lasten sairastelun vuoksi, mutta toistaiseksi niistä on luovittu hyvin.

Vierailija
4/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tee ylitöitä, en matkustele juuri ollenkaan, vien lapset hoitoon mahdollisimman myöhään (klo 8:30 ehtivät vielä aamupalalle, mies hakee sitten aiemmin) ja illanviettoihin ja muihin työpäivän pidennyksiin mietin tarkkaan osallistumiseni.





Itse asiassa olen onnistunut luovimaan nyt vuoden ilman työmatkoja! netmeetingin, puhelinpalavereiden, itseopiskelun yms avulla. Kurssien suhteen olen hyödyntänyt paikkakunnan muut kouluttajat (kuin sisäiset koulutukset). Esimieskin tykkää, sillä tulen halvemmaksi, kun en vaadi matkustelua kouluttautumisen takia. Siihen asti, kun esim. illanvietot ovat poikkeuksia, niin osallistun mielenkiinnon mukaan.

Vierailija
5/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ylitöitä en ole tehnyt kuin " omina iltoina" , jolloin muuten harrastaisin jotain omaa juttua muuten. Mä keskityn töissä työhön, haluan työltä myös haasteita, mutta laitan selkeät rajat kuitenkin. Kotona keskityn perhe-elämään.

Vierailija
6/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ota ylitöitä enkä iltatöitä enkä osallistu työpaikan iltajumppaan...



---

En edes harrasta mitään iltaisin

- vaan kuskaan lapsia harrastuksiin

-mies on jatkuvassa iltavuorossa

- eli minulle jää kaikista illoista vastuu...kai minä sitten olen perhesuuntautunut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihdoin työtehtäviä muun muassa juuri tästä syystä. Olen edelleen samassa työpaikassa mutta eri osastolla. Harmi vaan, että sijaisuuteni loppuu tämän vuoden jälkeen ja joudun palaamaan takaisin entiseen työhöni. Hirvittää jo nyt.

Vierailija
8/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä siis mies myös osittaisella hoitovapaalla.



Työaikajärjestely vaati meillä toisen auton ostoa työssäoloajaksi, jotta pääsen kulkemaan töissä noin aikaisin, mutta katsoimme sen olevan lapsen parhaaksi nyt. Julkisilla työmatka-aika olisi ollut nelinkertainen omaan autoon verrattuna.



Nyt kun jään äitiyslomalle, otan tytön pois hoidosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
21.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta aktiivisesti haen töitä kokoajan. Olen opiskellut ja samalla ollut määräaikaisissa työsuhteissa äitiyslomien välissä viimeisen 6 vuotta. Viime kesänä jäin sitten työttömäksi ja vakipaikkaa olen kovasti katsellut. Ikää minulla on 32 ja lapset ovat nyt 10, 5 ja 4. Nyt on siis arki kutakuinkin tasaista, kun yövalvomiset yms ovat taaksejäänyttä elämää ja lapset hyvin omatoimisia, MUTTA: ukkokulta on nyt ruvennut vauvakuumetta potemaan; katselee liikkeissä lastentarvikkeita ja vihjailee että eikö se ois aika, kello kuulema tikittää (42v) ja nythän tässä sitten taas on ajatukset ihan sekaisin.. Nämä kolme lapsukaistamme eivät biologisesti ole mieheni, mutta hän on heille isänä ollut yli 3 vuotta ja enemmän lasten elämässä läsnä kuin oikea isänsä. En ole itsekään täysin sulkenut vauva-ajatuksia mielestäni, mutta kun pitäisi kai siihen uraputkeenkin joskus päästä. Varsinkin kun on asuntolainaa maksettavana ja nyt on jo monta vuotta eletty kädestä suuhun. Kuopuksen odotusaikana jouduin munasarjakystaleikkaukseen jossa jouduttiin poistamaan toinen munanjohdin, sanoivat silloin ettei estä lastensaantia vastaisuudessa, mutta silti jokin pelko on siitäkin, että jos en enää tulekaan raskaaksi. Blääh, pää on ihan sekaisin; jatkaakko työnhakua? Jäädäkkö kotiin? Vähän törkeältä tuntuisi sekin että jos saisi vakipaikan niin heti jäisi äitiyslomalle, sekinhän on kyllä aika yleistä ja toki silloin olisi tulevaisuus turvattu... Huh, en tiiä. Ei vissiin pitäisi kauheasti analysoida, mutta kyllä tämä naisen elämä on monesti kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan seitsemän