G: Jouduitko lapsena häpeämään kotiasi? Miksi?
Kommentit (5)
olisi hävennyt jos kaverit eivät olisi alkaneet pilkkaamaan tai puhumaan koulussa isoon ääneen miltä meillä näyttää.:(
Koti oli minulle hyvä paikka olla. Ulkoiset puitteet olivat huonot, aina oli lämmintä kotona. Ruokaa ja vaatetta. Vanhemmat olivat juuri minulle parhaat ja hyvät!
Meillä oli vanha ja huonosti sisutettu koti. Oli räikeitä värejä ja rikkinäisiä kaappeja. Siistiä meillä oli aina, säännöllisesti siivottiin ja paikat järjestettiin.
Koskaan ei mitää remonttia tehty tai korjattu. Ja tästä alkoi pilkkalaulut.
JA häpesinkin, varsinki murrosiässä.
Toisaalta olin niin vahva myös että en jaksanut aina välittää. JA muut asiat kotona oli hyvin.
Mutta vanhempani ovat melkoisia hiljaisia kotihiiriä, mikä hävetti - olisivat nyt joskus pitäneet jotain juhlia (ainoat juhlat joissa oli enemmän kuin 1 tuttava/sukulaisperhe olivat mun rippijuhla ja lakkiaiset, meillä ei koskaan juhlittu muuten vaan kesällä, ei synttäreitä, ei vappua tai juhannusta tai _mitään_). Tuntuivat niin tappotylsiltä.
Joskus hävetti kun vanhempani olivat paljon varakkaampia kuin suurin osa kavereiden vanhemmista ja koti tietysti sen mukainen.
jos hänellä oli jotain moitittavaa niin huusi sen ihan missä vaan, milloin vaan ja kenen kuullen vaan. Ei tajunnut yhtään ettei joka paikassa ole soveliasta kaikkia kotiasioita laukoa. Ja ihmiset tuijotti...
Muilla oli se sohva, kaksi nojatuolia, sohvapöytä ja kirjahylly systeemi olohuoneessa, meillä oli kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Kaikki seinät olivat täynnä kirjahyllyjä jotka pursuivat kirjoja ja huonekalut olivat ikivanhoja antiikkisysteemejä. Hävetti aivan hirveästi silloin, nyt naurattaa kun ajattelee....
Yh-äiti ja kolme lasta, neliöitä joku 60.
Äiti nukkui keittiössä..