Miten ihmeessä muutan omaa ajatustapaani?
Meidän naapuri kertoi minulle n. vuosi sitten kärsivänsä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Alkuun kaikki oli ihan ok, mutta sitten huomasin pitäväni häntä jotenkin tosi erilaisena. En siis pysty pitämään häntä enää tasavertaisena. Ärsyttää, koska en pysty suhtautumaan häneen täysin varauksettomasti, vaikka haluaisinkin. Minusta oli hienoa ja rohkeaa kertoa asiasta, ja pidän omaa suhtautumistani raukkamaisena ja naurettavana. Miten voin saada nämä ennakkoluulot pois, äiti ei ole kuitenkaan mitenkään muuttunut siitä mitä hän oli ennen kuin tiesin hänen sairaudestaan. Olen yrittänyt lukea sairaudesta ja kaivanut tieota eri tietolähteistä, mutta jotenkin tuntuu että se vaan pahensi tilannetta. Mitä teen?
Kommentit (5)
t. kaksisuuntainen, joka myös on erilainen kun muut ja ainut mitä kaipaa niiltä joille asian paljastan, että he eivät hylkäisi minua sen takia vaan osallistuisivat yhä elämääni kavereina niinkuin ennenkin, vaikka tietäisivätkin diagnoosit. Ei se diagnoosi siinä enää mitään varmaan tee, kun kerron samat jutut kavereille kuitenkin. Vanhemmat sukulaiset hylkäsivät miltei minut diagnoosin kuultuaan. Saan kai heidän mielestään avun muualta eikä heidän tarvi osallistua kun olen " menetetty" .
Vierailija:
Meidän naapuri kertoi minulle n. vuosi sitten kärsivänsä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Alkuun kaikki oli ihan ok, mutta sitten huomasin pitäväni häntä jotenkin tosi erilaisena. En siis pysty pitämään häntä enää tasavertaisena. Ärsyttää, koska en pysty suhtautumaan häneen täysin varauksettomasti, vaikka haluaisinkin. Minusta oli hienoa ja rohkeaa kertoa asiasta, ja pidän omaa suhtautumistani raukkamaisena ja naurettavana. Miten voin saada nämä ennakkoluulot pois, äiti ei ole kuitenkaan mitenkään muuttunut siitä mitä hän oli ennen kuin tiesin hänen sairaudestaan. Olen yrittänyt lukea sairaudesta ja kaivanut tieota eri tietolähteistä, mutta jotenkin tuntuu että se vaan pahensi tilannetta. Mitä teen?
sä nyt olet oo pikkasen ennakkoluuloinen . . . Monilla ihmisillä on jotain mielenterveysongelmia, mutta juuri sinunlaisesi ihmiset estävät heitä niistä kertomasta. Ei se asia siitä ihmisestä tee tyhmää ja jos tunsit jo aikaisemmin niin ... outo olet itse
Mulla on ihan sama ongelma vaikka olen itsekin mielenterveysongelmainen :). Meidän sukupolvi on tässä suhteessa menetetty. Opeta lapsillesi, että mielen ongelmista kärsivät on tavallisia ihmisiä. Taitaa olla ainoa mitä pystyt tekemään.
Ja paras tapa muuttaa asennetta on muuttaa tekoja. Löytyiskö siltä suunnalta jotain ideaa?
ole mitenkään ilmaissut ajatuksiani. En myöskään lapsilleni halua juurruttaa mitään negatiivista asennetta. Pyrin myös kaikin tavoin taistelemaan omia asenteitani vastaan siinä onnistumatta. : ( Äiti kuitenkin kertoo minulle edelleen asioita parisuhteestaan, sairaudestaan yms. joten tuskin pitää minua kovin ennakkoluuloisena.