Käy kateeksi teitä naisia, joiden mies haluaa pian lapsia ja naimisiin

seuraavana vuonna naimisiin (noin 1v ensitapaamisen jälkeen). Olin ihan järkyttynyt koska olin opiskelija, asuimme erillämme ja olen aina ajatellut että haluan asua miehen kans jonku aikaa yhdessä selvittääkseni onko tämä sellainen mies jonka kanssa haluan naimisiin ja saada lapsia. olisi pitänyt mennä kihloihin heti, onneksi en suostunut, koska ei meistä pitemmän päälle tullut mitään. Mies oli ihan liian roikkuva ja rassukka, olisi ollut yksi lapsi hoivattavana lisää...

Mieheni oli avoliitossa 5 vuotta ja kun tapasimme työn merkeissä, puhui, että ei halua sitoutua ja naimisiin ja ei lapsia.

Suhteemme tiivistyi ja aloimme seurustella ja he erosivat. Mies kosi 5 kuukauden päästä minua. Meidät vihittiin siitä 2 kuukauden päästä ja esikoinen syntyi 10 kuukauden päästä siitä.

Lapsia on nyt useampi ja avioliittoa takana 13 vuotta.

Kyllä mies haluaa sitoutua kun tapaa oikean.

Vierailija:

Mieheni oli avoliitossa 5 vuotta ja kun tapasimme työn merkeissä, puhui, että ei halua sitoutua ja naimisiin ja ei lapsia.

Suhteemme tiivistyi ja aloimme seurustella ja he erosivat. Mies kosi 5 kuukauden päästä minua. Meidät vihittiin siitä 2 kuukauden päästä ja esikoinen syntyi 10 kuukauden päästä siitä.

Lapsia on nyt useampi ja avioliittoa takana 13 vuotta.

Kyllä mies haluaa sitoutua kun tapaa oikean.

Mielestäni oleellista on ap:n antamien tietojen mukaan se, ettei suhde kuulosta kovin tasa-arvoiselta. Jos mies antaa kommentteja tyyliin " ei ole olemassa vain yhtä oikeaa naista" , niin ei se kovin hyvältä kuulosta.



Toki me emme tiedän kaikkea, mutta kuten sanoin, sen perusteella, mitä ap on kirjoittanut, ei hyvältä vaikuta. Jonkun aikaisemman sanoin, ap tuntuu oleva miehelle se " optio" , jos ei parempaakaan tule tarjolle. Valitettavasti.

Minä taas olen sitä mieltä, ettei leijuminen ja huuma ole ollenkaan pakollista, eikä kaikki sitä koe niin vahvasti. Ja joka tapauksessa se huuma häviää ja arki astuu kuvioihin. En vain ymmärrä, miten voisin olla vielä " parempi" nainen, jotta mies haluaisi sitoutua.



Mies ei ole muutenkaan yhtään jahkailijan tyyppinen muissa asioissa. On maalta kotoisin, pitää hyvin luonnollisena avioliittoa (ja tärkeänä!), on aikaansaava ja hyvin " perinteiden mies" . Tämä jahkailu sitoutumisasian kanssa ei jotenkin sovi miehen luonteeseen noin muuten.



Harmittaa lisäksi miehen ristiriitaisuus. Minusta tuntuu ihan kiusaamiselta hänen vitsit vauvoista tai häistä, kun hän ei kuitenkaan puheitaan tarkoita. Mies esim. sanoi, ettei jahkaa monta vuotta sitoutumista, no eipä ole siltä näyttänyt.



Ja aivan hyvin voisin kuvitella, että jonkun muun kanssa mies olisi erilainen :(. En vain ymmärrä, mikä minussa sitten mättää, ja miksi mies sitten on kanssani (ja vaikuttaa suht onnelliselta).. etsiikö todella parempaa pitäen minut " varalla" ? Aika uskomattomalta tuntuu, kun aikuinen mies kuitenkin kyseessä..



-ap

toisin sanoen sanot miehelle että teet päätöksen, suuntaan tai toiseen, aikaa miettiä (vaikkapa) 2kk. On raaka tapa, mutta mietipä sitä vaihtoehtoa että mies vielä 5v päästäkin miettii haluaako lapsia ja mennä naimisiin. Miestäsi et voi pakottaa naimisiin etkä lasten tekoon, mutta onko sekään oikein että joudut ehkä unohtamaan oman haaveesi lapsista ja naimisiinmenosta. Voit jopa katkeroitua pahasti.

älä ap lähde tuohon leikkiin mukaan enää yhtään enempää!

Kerroit, että miehellä oli jopa suhde toiseen naiseen aikaisemmin. Ei minusta kauhean hyvä tilanne.



Itse olen kyllä ollut samanlainen, eli jahkasin sitä sitoutumista ja lopulta sitten erottiinkin. Sitten taas kun tapasin nykyisen aviomieheni, niin en kyllä yhtään arastellut sitoutumista. Uskon, että silloin kun löytää oikean ihmisen, ei tarvitse vuosikausia jahkailla mennäkö naimisiin vai ei ja tehdäkö niitä lapsia.

Itse vaikutat sitoutuneelta suhteeseenne, näiden kirjoitustesi perusteella arvioiden miehesi taas ei. Tuo pettäminen heti suhteen alussa kuulostaa minusta huolestuttavalta.



Tunnen muutamia miehiä, jotka ovat lykänneet sitoutumista ja perheen perustamista mielestäni ihan kypsästä syystä, koska eivät ole kokeneet olleensa siihen vielä valmiita.



Sitten tunnen näitä " sitoutumiskammoisia" , jotka ovat kyenneet sitoutumaan nopeasti sen oikean kohdattuaan.



Pystytkö erottelemaan, kummasta miehesi kohdalla on kysymys? Eikö hän ole valmis sitoutumiseen yleensä, vai sitoutumiseen juuri sinun kanssasi?

Vierailija:

Pystytkö erottelemaan, kummasta miehesi kohdalla on kysymys? Eikö hän ole valmis sitoutumiseen yleensä, vai sitoutumiseen juuri sinun kanssasi?

Ei ole mikään miellyttävä keskustelu välttämättä, mutta miehen on ymmärrettävä mitä sinä ajattelet ja miten selvästikin kärsit tilanteesta. Tällainen tiukka keskustelu on käytävä. Ei se välttämättä tarkoita mitään " ota tai jätä" -tilannetta, mutta asioista on puhuttava tasan niiden oikeilla nimillä, vaikkei se ole helppoa.



Keskustelun jälkeen olet ainakin viisaampi ja niin on miehesikin. Vaikea sanoa etukäteen mihin tilanne johtaa, mutta nykyisellään tilanne on sinulle huono.

Olen itse aikoinaan elänyt melkein samanlaisessa avoliitossa. Olimme yhdessä viisi vuotta, ja mies tiesi mun haluavan perhettä, mutta itse hän keskittyi uraansa, teki ulkomaan komennuksia ja muuta. Ja kyllä, myös hänellä oli se " vaeltava katse" , eli muut naiset kiinnostivat kovasti.



Tämän palstan yhdessä ketjussa kysyttiin mitä kadut elämässäsi. Mä kadun lievästi sitä, etten silloin lähtenyt suhteesta, jossa ei tuntunut olevan yhteistä tavoitetta. Sä ap, olet vielä nuori ja sun on helppo ajatella ettei ole mitään kiirettä ja miten olisi 2010 jne. Mutta minusta te ette halua samoja asioita. Mä sanon, että älä anna miehen odotuttaa enää kauaa, vaan kasva itsenäiseksi ja vahvaksi ja lähde suhteesta, jos mies vaan keksii selityksiä, tai peräti tietää ettei halua naimisiin. Kokemuksesta tiedän.



Tulee mieleeni viisaan isäni sanat, jotka sanoi silloin kun itse 31-vuotiaana erosin tuosta huonosta avoliitostani: " poika ei saisi pitää tyttöä montaa vuotta varalla, ellei ole tosissaan tämän kanssa" .



Sä koet neuvottomuutta ja olet aisan kanssa allapäin. Pari neuvoa: ole kannassasi järkkymätön, koska tiedät sisimmässäsi mitä haluat. Ja toiseksi: puhukaa, se on ainoa tie... jos kaksin on vaikeaa puhua, hanki parisuhdeneuvojalta aika yhteiseen keskustelutuokioon.



Älä anna talloa omaa unelmaasi! Terv nainen, joka sai esikoisen 34-vuotiaana ja sitten vielä toisenkin on nyt onnellinen.

odotellessaan (ehkä alitajuisesti) sitä oikeaa. Villi veikkaus on, että ennemmin tai myöhemmin se oikea löytyy ja hetkessä menee naimisiin ja saa vauvan ilman sitoutumisongelmia. Olisihan se niin tavallinen tariona. Älä ap tuhlaa elämääsi, kun voit olla se oikea jolle kulle toiselle.

ja etsiä sellainen joka on. Ne lapset tulee sitten jos ovat tullakseen, sitä on vaikea laskelmoida mutta joka tapauksessa se on mukavampaa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa kokea sen sinun kanssasi..

Luulin ensin vitsiksi, mutta tosissaan se oli ja olisin saanut harkinta-aikaa. Mutta suostuin sitten hetken kuluttua. Sen jälkeen muutettiin yhteen, mentiin naimisiin, nyt 3 lasta ja 6 yhteistä vuotta takana. Ainoastaan harmittaa, ettemme ehtineet kaksin tehdä kaikenlaista, mutta kun ikää on reilusti yli 30v niin ei auttanut odotella. Sitä olinkin saanut tehdä ihan yllin kyllin ex avomiehen kanssa. Meillä piti olla satumaiset hää kesällä 2000. Odottelin vuosituhannen vaihdetta kuin kuuta nousevaa, pah, varalla olin vain, alkoi lisäajan pelaaminen - oli kamalaa jättää ihminen, jota rakastin oikeasti, mutta hän ei loppujen lopuksi minua niin paljoa, että olisi sitounutunut. Oli tosin valmis naimisiin, kun ilmoitin, että minä muutan pois ja jätän hänet. Ei uskonut, kun sanoin, että haluan naimisiin hänen kanssaan ja lapsia hänen kanssaan, muuten en ole onnellinen. Uskoi sitten, kun hankin asunnon ja aloin pakata. Mutta jotain oli jo niin rikki, etten voinut enää suostua. Onneksi en, nyt on mies, joka alusta asti halusi juuri minut. Eikä todellakaan antanut odotuttaa itseään, tahi lapsiamme.

Mutta vain jos mies todellakin on tosissaan.



Itse seurustelin pari vuotta miehen kanssa, joka ei halunnut naimisiin eikä lapsia. Koskaan. Niinpä päätin lopettaa suhteen, vaikka miestä rakastinkin. Pian törmäsin nykyiseen mieheeni, jonka kanssa asiat etenivät nopeammin kuin uskalsin unelmoida. Olin tavatessamme 25-vuotias ja naimisiin menimme vuoden seurustelun jälkeen. Esikoinen syntyi, kun täytin 28-vuotta.

on mies joka haluaisi pian naimisiin. En tiedä miksi niin kova kiire, mulla ei olisi.

ja en todellakaan ollut itse siinä vaiheessa vielä kysellyt kihlojen tai häiden perään, joten kyllä niitä miehiä on jotka haluavat naimisiin pian. Toki meidän ikäkin (tavatessamme minä olin 27 ja mies 29) vaikutti siihen, että molemmat jo tiesimme mitä parisuhteelta haluamme.

Mä hannasin 3 vuotta mutta suostuin sitten. Onneksi : )

Kuitenkin mies pitää korkeassa arvossa avioliittoa, perhettä ym, eikä ole mitenkään " uraihminen" , joten en voi ymmärtää miehen jahkailua (kun siis minkäänlaista päätöstä tai suunnitelmaa ei voi tehdä, vaikka minä olisin valmis). En tietenkään voi pakottaa miestä, mutta harmittaa. Minä olen varma, että juuri hänen kanssaan haluan voittaa kaikki elämän vaikeudet ja elää hyvät ajat yhdessä, mutta mies ei näköjään ole yhtä varma.. :( -ap