Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

kirjoitin tänne torstain kun olin viemässä 8kk lastani hoitoon pe-su ajaksi.

Vierailija
17.02.2008 |

reissu on nyt tehty ja lapsikin tunnisti heti kun menimme hakemaan hoidosta.

ei mitään onkelmaa ollut hoidossa eikä senjälkeen kun kotiin tultiin. arki jatkuin niinkuin ennenkin. ilosiena ja hymyilevänä kädet ojossa oli syliin heti tulossa:) vahempi olisi halunnut vielä jäädäkkin hoitoon.

ajattelin vain tulla kertomaan miten meni.



-ap-

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
17.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka lapset kyllä pärjää (äideistä ei aina takuuta ;)) Minäkin kerron , että perjantaina panikoin tällä palstalla , että lapsi sairaana 40,8 ast . kuumeessa ja tiistaina lähtö reissuun , mietin jo perunko koko homman , mutta nyt on niin ihana tilanne , että tyttö terve , laukut on osittain jo pakattu ja tiistaina kutsuu meitä Turku : ))) lapsen eka junamatka ja kaksin lähdemme maailman parhaaseen kaupunkiin (en malttanut odottaa pääsyä kesään asti : ))

Vierailija
2/40 |
17.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen yksi ketjuun vastanneista (vastasin että menisin). Miten sujui reissu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
17.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos hait lapsen vasta tänään niin et voi vielä sanoa miten arki jatkuu.

Vierailija
4/40 |
17.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voivat näkyä vuosien päästä. Hylätyksituleminen on rankka kokemus joka paljastuu syväpsykoanalyysissä.

Vierailija
5/40 |
17.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että oikein seuraukset ja traumat alkavat pulpahdella esiin ennalta-aavistamattomina aikoina ja vielä vuosienkin päästä. Ei noin suhteellisuudentajuttomia ihmisiä voi olla:(

Sitten kun teidän pehmustetussa tynnyrissä kasvaneet kullanmurunne alkavat kohdata elämän realiteetteja, varmaankin syytätte tarhan tätejä, opettajia, b-luokan ihmisiä ja heidän c-luokan lapsiaan, yhteiskuntaa jne??? Niinhän se menee- jos ei ole mitään yhteyttä ympäröivän maailman realiteetteihin, niin sitähän jää henkisesti sinne 4 vuotiaan tasolle syyttelemään toisia kaikesta mahdollisesta. Ehkä teidän kannattaisi jo nyt pakata itsenne ja lapsennen (isiä ei välttämättä tarvita) aikakapseliin ja maata kiertävälle radalle, että lapsenne pelastuu ilmastonmuutoksen todennäköisiltä seurauksilta ja vaikka siltä tosiasialta että suuri osa maailman lapsista elelee todella kovissa oloissa.

Lapsen elämähän on todella pilalla jos on muutaman yön poissa äidin luota:))))



Mun mielestä tuollainen äitiys-harhaisuus on vaaraksi ihan kaikille.

Vierailija
6/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulla on traumoja siitä ett olen joutunut pari viikko 5-vuotiaana viettämään sairaalassa yksin. Vanhemmat kävivät katsomassa mutteivät jäänet minun kanssa sinne. Vieläkin itkettää joskus kun muistan sen tunteen, ahdistuksen ja ikävän.



Tietysti sairaala on vähän eri asia kun tutut ja turvalliset hoitajat. JA tuommonen 8kk ikäinen ei tajua ajasta mitää. Tajuaa vain sen että äiti on poissa.



Mä en pystyis tuota meidän yksi vuotiasta jättämään. Itse ikävöisin niin paljon. Ei kyllä ole sellaista hoitajaakaan jonka tietäisin luotettavaksi.



En etes tykkäis lomailla ilman lasta. Samoin sanoo mies. Kun lomalle lähdetään niin keretään nauttia myös toisista vaikka lapsi olisi mukana. Arjessakinhan sitä tulee joka päivä huomioitua ja hellittyä toista.



t. 10v yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saitko paljon lokaa niskaasi?



Meillä lapsi oli ekan kerran yötä pois kotoota ilman meitä vanhempia 5 kuukauden ikäisenä. Ei ole traumatisoitunut.

Vierailija
8/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

voivat olla siis esim. Sitoutumispelkoa aikuisena ja sen tyyppisiä juttuja. Ei ne ole mitään heti näkyviä, selkeitä juttuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te ootte niin neuroja täällä!

Vierailija
10/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi saa trauman se on traumasti riippuen ihan sekaisin vuodesta pariin! Kiljuu, roikkuu kaulassa, nukkuu huonosti, sekoilee, hakkaa leluilla ja itkee vuorokaudet ympäriinsä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Sitoutumispelkoa aikuisena ja sen tyyppisiä juttuja. Ei ne ole mitään heti näkyviä, selkeitä juttuja.

Juu, mutta ei tosiaan 8kk ikäiselle tule siitä, jos pari päivää jossain hoidossa.

Traumojen tulokin vaatii jonkinlaista kehitysastetta ja jotain muuta kuin vaan hoitopaikassa pari päivää...

Ton pari viikkoa sairaalassa -jutun ymmärrän jo hyvin.

Vierailija
12/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole tullut mulle mitään traumoja(läheisriippuvuutta tai muuta vastaavaa) vaikka olin vauvasta asti hoidossa päivittäin(mummilla) kun vanhemmat teki töitä.



Siskon kans ollaan oltu tarhassa alle 2v lähtien,samoin veljeni. Ihan " kunnon" kansalaisia ollaan ilman mielenterveysongelmia tms.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jatkaa.



Mä olin ns kilttilapsi, hoitajat kehuivat vanhemmilleni miten reipas ja kiltti olen, en koskaan itke ja ikävöi. Ikävä oli aivan valtava. En koskaan sairaalassa ollessa näyttänyt tunteita, mähän olin reipas.



Itkin piilossa.



Kävin päivittäin katsomassa lasioven takaa josko näkyisi isää tai äitiä, monta kertaa kävelin käytävän toiseen päähän ja voitte arvata että harvon sieltä sitä rakasta ihmistä tuli. Näin aikuisena voin ymmärtää miksei vanhempani päässeet edes joka päivä sairaalaan, saati sitten yöksi sinne. Toisaalta en aina ymmärrä. Uskon että he olisivat voineet järjestää asiat myös toisin. Töistäkin olisi varmasti voinut joskus olla pois.



Sitten kun vanhempani pikaisesti pääsivät käymää ja lähtivät kotiin, niin ikävä oli vielä kauheempi, itkua piedin kun oven sulkivat.



Sairaalasta kotiuduttua olin ihan hukassa. Oli outoa yhtäkkiä ollakin kotona taas. Olin kuulemma hiljainen, rauhallinen ja tosi kiltti kotiuduttuani. Äiti sanoi ettei mikää olisi voinut viitata siihen että voin huonosti. Minähän voin hyvin, en valittanut, en kiukutellut, en huutanut. Olin vain niin kiltti.



Voi äiti, ei tajunnut mitä aiheuttivat minulle.:((( Edelleenkin yli kolmikymppisenä kun muistelen tuota niin tulee mahan alle möykky. Omia lapsia en tule koskaan jättämään sairaalaan kipujen ja pelkojen kanssa yksin. Vaikka työpaikka menis niin lapsen tulevaisuus on tärkeämpi.



Olen nyt aikuisenakin joutunut viettämään sairaalassa aikaa. JA siellä on todella ahdistavaa olla. Muistot tulvii mieleen ja se pelko. Viimeksi jouduin nukkumaan sairaalassa ovi auki että kuulen yököt ja heidän äänet.



Älkää aliarvioiko lastenne tunteita. Se että pieni lapsi joutuu eroon vanhemmista pariksikin yöksi voi olla traumatisoivaa, vaikkei lapsi heti oireiliskaan.



Mieheni on taas viettänyt paljon lomia mummulassa lapsena. Että vanhemmat sai lomaa. Vaikka mummula oli turvallinen ja tuttu sanoo mieheni monesti että ikävä oli varsinkin iltasin aivan kauhea. Hän ei myös koskaan näyttänyt ikävää eikä sanonut että ikävöi. Päinvastoin. Ja kun ei osannut sanallisesti tuoda tunteita julki niin vanhemmat vain kehuivat reippaaksi ja lomaa pitkitettiin.:(



Voitte arvata ettei meidän lapsia laiteta kovin pienenä lomalle yksin, ei etes sinne mummulaan. Yksi tai kaksi yötä ovat olleet jos ovat itse kauheesti halunneet, sillonkin sillain että tietävät että tullaan heti hakemaan jos ikävä yllättää.



Vierailija
14/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


olin vauvasta asti hoidossa päivittäin(mummilla) kun vanhemmat teki töitä.

Siskon kans ollaan oltu tarhassa alle 2v lähtien,samoin veljeni. Ihan " kunnon" kansalaisia ollaan ilman mielenterveysongelmia tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mahan alle möykky = ahdistava kiristävä tunne mahassa. :) vähä selvennystä.



t.12

Vierailija
16/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on aivan eri juttu että on vauvasta asti hoidossa mummilla. Vauvahan ottaa tavallaan sen hoitajan lähimmäksi joka hänestä pitää huolta. Ja oot kuitenkin illat saanut olla kotona. ei se että lapsi on päiväkodissa alle 2v tuo niitä traumoja. Kuitenki vanhemmat hakee illaks ja YÖKSI kotiin. Sinne turvalliseen kotiin.



Se että lapsi on pitemmän ajan, läpi yön, toisen ja kolmannenki erossa vanhemmista on aivan eri asia.



Joskushan tämmöset on pakko tilanteita. Ei ole vaihtoehtoja. Toinen vanhempi sairastuu vakavasti tai tulee joku onnettomuus. Elämä on sitä, epätaydellistä.



Mutta että tahallaan lapsen mieltä järkyttää on mielestäni eri asia. Lapsi tajuaa aikuisena että vanhemmat oisivat voineet toimia myös toisin.:(



T. 12

Vierailija
17/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

puhuu itse asioista 4-v lasten tasosesti. Huomaa kuka on vähän henkisesti kehittyneempi ja kuka ei.



Jos maailmalla lapset elää kovissa oloissa ei se tarkoita sitä että meidän täällä Suomessakin tarvii alkaa " karaisemaan" lapsia koviin oloihin.



Jos sinun ei ole pakko lasta karaista niin miksi sen tekisit?



Eikä sitä tarvi syyllistä etsiä ja syytellä ketään (vanhempia) mutta hyvä se on vaikeita traumoja käsitellä ja käydä läpi.

Vierailija
18/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen kaltaisen trauman, joka aiheuttaa sitoutumispelkoa ja ties mitä kaikkea mahdollista elämää hankakoittavaa ja syväpsykoanalyysia tarvitsevaa.



Kiintymysuhdetrauma syntyy jostain ihan muusta, uskokaa jo nyt! Lisäksi näissä kiintymyssuhdetraumakeskusteluissa aina unohdetaan se, että (traumatisoituneiden) lasten mieli korjaantuu ihan neurologisellakin tasolla korjaavien kokemusten myötä. Tämä tarkoittaa käytännössä positiivista kanssakaymistä yhdenkin aikuisen kanssa. JOs on huono lapsuus, niin peliä ei todellakaan ole menetetty! Näistäkin lapsista voi kasvaa ihan terveitä ja normaaleita aikuisia. Ja mItä näihin arkielämäntilanteiden suhteen tulee, niin perusturvallisuuden ollessa kunnossa arki tosiaan jatkuu ihan normaalisti. Ja ilman pelkoa siitä, että lapsesta kasvaa sitoutumiskyvytön aikuinen.



Nyt lopetetaan tämä äitien syyllistäminen tässä kohtaan tähän ja piste! Lapsi ei traumatisoidu yökyläreissuista. Järkeä käteen naiset edelleen.



Terveisin traumalasten kanssa työskentelevä

Vierailija
19/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Voitte arvata ettei meidän lapsia laiteta kovin pienenä lomalle yksin, ei etes sinne mummulaan. Yksi tai kaksi yötä ovat olleet jos ovat itse kauheesti halunneet, sillonkin sillain että tietävät että tullaan heti hakemaan jos ikävä yllättää.


Ei siis mitään noita kokemuksia minulla. Silti minäkään en ole halunnut laittaa lapsiani yökylään tai edes hoidattaa kotona muilla kuin itselläni. Tämä on ihan henkilökohtainen valintani.

Esikoinen on jo kuusivuotias. Hän on ollut kerran äitini kanssa reissussa, jossa olivat viisi yötä pois kotoa. Hän kertoi jälkikäteen, että välillä oli ikävä, mutta yleensä oli niin paljon hommaa, ettei ehtinyt ikävöimään. Lapsi itse ehdotti kyseistä reissua ja itse määritteli yöt, jotka haluaa/pystyy olemaan erossa meistä vanhemmista. He olisivat päässeet aiemminkin kotiin, jos sellainen tilanne olisi tullut.

Kuopus on melkein kolmivuotias. Ei ole ollut yhtään yötä erossa vanhemmistaan. Tai siis aina on ollut ainakin toinen hänen kanssaan. Itseasiassa minä olen ollut aina kuopuksen kanssa, isänsä on ollut työmatkoilla jonkin verran, minulle ei ole sattunut vielä sellaista.

Joinakin iltoina on ollut kyllä lapsenlikka (mummoista jompikumpi), joka on laittanut lapsen nukkumaan, mutta me vanhemmat olemme kotiutuneet yöllä.

Meillä kaikki lomat vietetään perhelomina. Tämä sopii meille.

En silti täysin tyrmää niitä, jotka tarvitsevat omaa aikaansa. Silti en ihan täysin ymmärrä ajoitusta, että laitetaan 8kk ikäinen hoitoon. Mutta toisaalta en usko, että lapsi traumatisoituu yhdestä yökylästä.

Vierailija
20/40 |
18.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin, että ikävuosien mukaan erossa vanhemmista? Jos 3v, 3 pv hyvä aika jne

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi seitsemän