Mitä kaipaat ajasta ilman lapsia? Mitkä vauvan tuomat muutokset yllättivät negatiivisesti?
Mitä kaipaat ajasta ilman lapsia? Onko jotain asioita mitä kaipaat ajasta, jolloin lapsia ei vielä ollut?
Mitkä vauvan tuomat muutokset yllättivät negatiivisesti?
Entä mitkä yllättivät positiivisesti?
Kerrotko vielä onko tukiverkkosi hyvä ja nukkuiko vauva hyvin/huonosti, oliko terve, miten isä suhtautui....
Kommentit (13)
tai miehen kanssa käydä syömässä tai vaikka keilaamassa
Eka lapsi oli helppo, nukkui puolivuotiaasta hyvin. Toka oli maitoallergikko, joka alkoi nukkua useamman tunnin pätkiä vasta 1,5 v iässä. Tukiverkkoa ei ole.
Mut ei ollut kyllä yllätys ettei enää voi :) Eipä juuri negatiivisia ylläreitä. Lapsi ollut hyvä nukkuun, niin saanut aina itsekkin nukkua.
Tukiverkko reilusti keskivertoa parempi, mikä onkin hyvä koska lapsen isästä tuli alkkis..
Muuta en ole kaivannut. Tokihan vauvan tulo on suuri muutos, sehän mullistaa elämän ihan totaalisesti. Et ole enää vastuussa vain itsestäsi, vaan ihan oikeasti sen pienen ihmisen hengissäpysyminen on sinun vastuullasi. Se on aika huikea juttu, kun sen tajuaa.
Tukiverkkoasiat yms kunnossa ja vain yksi (kovaääninen) lapsi :)
Harkitsen vakavasti korvatulppia.
Tuli mieleen et monesti minäkin toivon et sais olla yksin rauhassa kotona, mut sit kun tilaisuus tulee oon ihan hajalla et mitä nyt sit mun pitää tehdä ja tahdon lapsen takas kotiin :)
Etukäteen jo sen verran tajusin, että yöt tulee olemaan rikkonaisia ja exemporelähdöt ei ole niin helppoja. Ja että yhteistä aikaa miehen kanssa ei tule olemaan kuin illat vauvan nukkumaan mentyä, sillä tukiverkko on olematon.
Ajasta ennen lapsia kaipaan joskus sitä, että viikonloppuna saisi nukkua myöhään. Mutta koska ehdittiin se jo kokea kahden lapsen välissä (ikäeroa 3v.) niin tiedän, ettei tässä enää kauaa tarvi odottaa...
JA kun ystävilläni ei vielä ole lapsia, niin eipä sitä kauhean usein jaksa heitä tänne pyytää, kun lapset vievät kaiken huomion. Eli siinä ei kuitenkaan pysty sillain juttelemaan kuin aiemmin.
Muuten meillä on ollut oikein leppoisaa, on laajat tukiverkot ja kiltit lapset ja osallistuva mies, joten mikäs tässä on ollessa.
Oikeastaan helppous yllätti. No ehkä aamuisin nukkuisin pidempään.
..sitä että pääsen ulos/kauppaan/jumppaan ex tempore. Muta ei ole ollut mikään yllätys, että näin on käynyt. Joskus sitä vaan toivoisi, että voisimpa nyt lähteä vaikka vaateostoksille, yksin tai olla kotona rauhassa, yksin...ihan omassa hiljaisuudessa...
Elämäni alkoi vasta lasten myötä.
Aikaisemmin meni lähtöön aikaa se 2 minuuttia, mitä kenkien ja takin laittaminen vei aikaa.
Nyt talvisaikaan voi mennä hyvinkin pitkään ennen kuin ovesta pääsee ulos. Milloin uhmis raivoaa naama punaisena kun vedän hänelle haalaria päälle, milloin vaippaikäinen tekee kakan juuri silloin kun on haalari saatu päälle ja milloin mitäkin...
nyt tosiaan pitää suunnitella aina etukäteen kaikki, ja lisäksi suunnitelmat b ja c. Lisäksi kaipaan kahdenkeskeisiä ulkomaanmatkoja, joita meillä oli tapana tehdä ennen lapsia.
Ihan vauva-aikana kun huusivat vuorotellen, ettei saanut nukutuksi, niin tajusi unen merkityksen. Nyt lapset nukkuvat onneksi hyvin.
Isä osallistui hyvin hoitoon, yleensä syötti toisen pullosta, kun imetin toista. Joskus mietin olisiko ollut helpompi jos olisi tullut vain yksi lapsi kerralla. Mutta kun näkee kaksi touhutoopea, niin voi olla vain aivan tajuttoman onnellinen terveistä lähes täysiaikaisista kaksosista.
Positiivisena tuli se valtava rakkauden määrä, jota niihin pieniin rääpäreisiin kohdistuu. Sitä en voinut edes kuvitellakaan.
Ei tukiverkkoa. Eivät ole koskaan olleet hoidossa iltaisin tai viikonloppuisin.
Hyvin ollaan pärjätty.
mutta kun yksin odottaa ja synnyttää ja on vauvan kanssa niin kaipaa joskus sitä alkoholin tuomaa vapauden tunnetta.