Mitä ajattelet 30 v äidistä, joka avoimesti kertoo sairastaneensa synnytyksen jälkeistä masenusta?
Kommentit (19)
masennuksesta voi puhua, kuten muistakin sairauksista. Olisin tietysti pahoillani kertojan puolesta ja toivoisin, että asiat olisivat nyt paremmin - varmasti tiedustelisinkin, miltä olo nyt tuntuu. En tiedä, mitä kysyjä hakee - olettaako esimerkiksi, että masennus jotenkin leimaisi kertojaa. Minä en koe sitä niin. Olen itsekin puhunut melko avoimesti burn outistani, jonka kävin läpi (joskin lievän version, mutta voimia verottavan silti).
Olipa hassu kysymys, en varmaan ajattele juuri mitään. Toivon tietenkin että on jo toipunut siitä.
Itsekin olen avoin ja kertonut monelle masennuksestani. Myös toisesta, fyysisestä, sairaudestani olen kertonut, jotta tieto ko. taudista leviäisi ja ihmiset osaisivat varautua ja hakea tarvittaessa apua.
" kohtalotoverin" jakamaan kokemusta.
En siihen usko, enkä tule ikinä uskomaan. Äiti saa vauvan ja MASENTUU. No haloo...
Eli ajattelisin, että miksi pitää esittää?!
Vierailija:
Itsekin olen avoin ja kertonut monelle masennuksestani. Myös toisesta, fyysisestä, sairaudestani olen kertonut, jotta tieto ko. taudista leviäisi ja ihmiset osaisivat varautua ja hakea tarvittaessa apua.
Noin tyhmästä provokaatiosta on turha provosoitua.
on joku fibromyalgia tai sähköallergia:D
silloin on aina paremmat lähtökohdat toipumiselle minun mielestäni
jolla on rohkeutta kohdata todellisuus sellaisena kuin se on ja vielä jakaa se muiden kanssa. Näitä rohkeita, elämäänsä nöyrästi suhtautuvia ihmisiä on tänä päivänä harvassa. Sen sijaan erillaista pätemistä, valehtelua jne mikä kertoo pelkuruudesta ja monesti myös raukkamaisuudesta riittää pilvin pimein.
Toivottavasti sulle ei ole suotu kovinkaan monta lasta tuohon hirviö-koulutukseen.
Puhuminen varmasti helpottaa oloa.
On aina harmi, kun jollakin on masennusta. Saatan miettiä, onkohan masennus edelleen päällä vai joko siitä on selvitty. Toivon myös etten itse tulisi koskaan kokemaan sjm:ta.