ÄÄÄÄÄK!! 7vuotta, 3kk ja 11pv siihen meni!!!!
Testasin tänä aamuna elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin! Siis PLUSSSSAAAA!!!!!
On pakko kirjoittaa jonnekin, kun tuntuu, että pakahdun. Oma nikkini on niin tuttu tuolla lapsettomuuspalstalla, että en uskalla vielä nikilläni kirjoittaa. Mutta voi luoja, minä olen raskaana. MINÄ!!!!!!!
Luulin jo monesti, että tätä päivää ei tule koskaan. Että en koskaan saa tuntea sitä mitä tunsin kun testiin piirtyi sen niin usein nähdyn yhden viivan viereen se toinen viiva. Se jota en ole koskaan nähnyt!
VOI EETTTÄÄÄÄÄ!!!! IIIIK! Kiitos että sain kertoa teille, olen niin sekaisin!
Kommentit (42)
Ihana kuulla että noinkin pitkän odotuksen jälkeen VOI vielä tärpätä :)
OLENkäyttänyt välillä clomeja ja pistellyt menogoniakin sekä pregnylit. Mutta nyt ei yli vuoteen ole käytetty mitään. Raskaampiin hoitoihin en ole koskaan halunnut eikä mieskään ole kokenut niitä meidän jutuksi. Onneksi usko riitti vaikka olikin koetuksella MOOOONTA kertaa.
T: Tärisevä ap
T. eräs vauvakuumeinen jolla vasta 9kk yritystä takana
Mä plussasin 4 viikkoa sitten ja syksyllä on toivottavasti meilläkin vauva. Omana tietona on tämä pidetty, kun ei uskalleta vielä kaikille kuuluttaa vaikka tekisi mieleni huutaa ääneen kadulla että meille tulee vauva!!
Tiesithän muuten, että nainen on hedelmällisimmillään heti synnytyksen jälkeen. Eli jos haluatte lisää lapsia niin älä aloita ehkäisyä synnytyksen jälkeen.
Mun tuttu, joka kärsi vuosia lapsettomuudesta tuli luomusti raskaaksi ja pikkukakkonen syntyi sitten 11 kk ensimmäisen jälkeen luomusti myös =)
Tosin omat raskaushormonit varmaan vaikuttaa (rv 12), olen iloinen kaikkien raskaana olevien puolesta, varsinkin sinun kun odotuksesi on ollut noin pitkä. Onnea vauvan odotukseen!
Jos ei mulla olis tota upeaa miestä tukena niin en varmaan olisi jaksanutkaan. Olisin lyönyt hankat tiskiin jo ajat sitten. Mutta pääasiassa olen kai jaksanut sillä, että olen puhunut asiasta ja elänyt muutakin elämää.
Meillä on niin hyvä parisuhde, että olemme ajatelleet elämän niin, että viihdymme sitten kaksin ja koiran kanssa jos kerran lapsia emme saa. Olemme panostaneet hyvinvointiin matkustelemalla ja tekemällä kaikkia ihania asioita yhdessä.
Tottakai on ollut hirveitä aikoja, olen ollut maassa ja masentunut. Mutta juuri nyt en oikeasti halua edes ajatella moisia, olen niin pilvissä, että itkettää ja naurattaa vuorotellen.
ap
Hyvin muistan tunteen jonka ne kaksi viivaa saivat minutkin tuntemaan!
Mulla (meillä) oli odotusta takana 10v. ja kaikki hoidot kokeiltiin moneen kertaan ilman tulosta ja sit vuosi hoitojen loputtua kävi just noin kun teille että HUPS! LUOMUPLUSSA! Olen sydämestäni täysillä mukana teidän odotuksessa, Kaikkea hyvää ja ihanaa odotus- ja vauva-aikaa!!!!
Olen alusta asti puhunut avoimesti siitä, että haluan lapsen/lapsia ja meille on vuosien aikana siunaantunut kolme kummilasta. Mun siskolla ja miehen siskolla sekä veljellä on lapsia ja niiden kanssa ollaan saatu hömpöttää niin paljon kuin olemme jaksaneet.
Meiltä ei ole enää parin viime vuoden aikana juuri kyselty vauvatoiveita koska on ollut aika selvää, että sillä saralla on ongelmia. Mutta nyt kyllä odottaa sitten kaikkia aikamoinen jymypaukku!
En uskalla kertoa ainakaan ennen ensimmäistä ultraa. Jos pystyn, pidän asian omana tietonani sinne noin 12vk asti, mutta avoimena hölösuuna en varmaan siihen pysty :o)
ap
Tiesithän muuten, että nainen on hedelmällisimmillään heti synnytyksen jälkeen. Eli jos haluatte lisää lapsia niin älä aloita ehkäisyä synnytyksen jälkeen.
- Joo, en varmana aloita ehkäisyä jos tässä nyt sinne asti päästään, että oikein vauva saadaan kotiin (huomaatteko, aina välillä iskee epäusko tähän kaikkeen!). Toinen saa tulla vaikka heti jos vaan se mahdollista on :o)
ap
sillä kaikki ei vaan mene aina hyvin ja alkuraskauden keskenmenotkin ovat hyvin yleisiä, joten kannattaa todella odotella ekaa ultraa : )
Onnea teille molemmille TODELLA paljon : ))
Nostaa kyllä omaa uskoa huomiseen tuo, että luomuna noin pitkän ajan päästä plussasit.
Minkä ikäinen olet? Entä onko jo oireita?
Osaan kuvitella tunteesi. Meillä ei ihan noin kauan mennyt, 3 vuotta kuitenkin (hoitoja IVF:oon asti mutta luomuna tuli kuitenkin)
Ei muuten pidä paikkaansa että nainen on hedelmällisimmillään heti synnytyksen jälkeen- ehkä joo, jos et imetä ollenkaan mutta tälläiselle jolla mutenkin on ollut raskautumisongelmia, on imetys aika tehokas ehkäisykeino. Imetyksen päätyttyä voi sitten tärpätäkin- meillä siihen uuteen tärppiin meni vuosi imetyksen päättymisestä (imetin vuoden).
Oireita... Noh, ehkä vähän. Rinnat ovat sellaiset kummalliset, hellät ja turpean tuntuiset. Vatsassa nipistelee vähän ja jos nousee vaikka tuolista nopeasti ylös, tuntuu sellaista repäisyä/viiltoa alavatsalla. Muuta tuntemusta ei nyt vielä ole, mutta nuo on kai aika tavallisia.
ap
Se on sen tyyppinen, että ei ressaa mistään kovin äkkiä. Tein sen testin tosiaan aamulla kun menkkojen piti alkaa torstaina. Tän pari päivää ehdin ihmetellä miehelle, että on aika kumma olo ja hän vaan toppuutteli. Sillä ajatuksella, että en sitten tippuisi niin korkealta ja niin kovaa.
Kun se testi sit tosiaan oli plussa ja ihan samantien se viiva tuli, mä en osannut sanoa yhtään mitään. Kiikutin sen testin miehelle ja jotakin höpersin sopersin, että katso nyt tätä testiä, näetkö saman kuin minä.
Mies oli ihan coolisti vaan ja sanoi, että no voi juma!!! Halaili mua ja pudisteli päätään siinä useasti. Lähti sitten hiihtämään ja luulen, että kun tulee sieltä, on innoissaan hänkin. On vähän sellainen tuumija-tyyppi, että lämpenee hitaasti asioille eikä hötkyile. Joten varmaan käy nyt läpi tätä asiaa päässään ja juttelee tunnoistaan sitten vähän myöhemmin!
ap
En osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Et ole tainnu ite olla raskaana ikinä, kun et edes tiedä repäisykipujen kuuluvan alkuraskauteen.
Häpeä tulla tällaiseen ketjuun pelottelemaan km, eiköhän ap tiedä km vaaroista ihan muutenkin. Itselläni repäisykivut ovat raskauden oireiden alkupäässä ollut jo kolmessa raskaudessa.
Nyt pitää iloita kun on ilonaika!!
ONNEA AP tuhannesti! Ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuunasti.
Kyllä te lapsen tuolla yrittämisellä totisesti ansaitsette.
ilossa mukana :)