Olen diagnosoinut itselläni ADHD:n kun löysin netistä listan ADHD:n piirteistä.
Tässä listaa:
keskittymiskyvytön, lyhytjännitteinen ja huolimaton (alisuoriutuja älykkyydestään huolimatta)
muistamaton (hukkaa tavaroitaan, ei pidä lupauksiaan, unohtelee tapaamiset ja tärkeätkin tehtävät)
aloitekyvytön, huono organisoimaan ja priorisoimaan (lukuisia keskeneräisiä projekteja, alati myöhässä)
impulsiivinen, itsepäinen, riidanhakuinen ja sietää huonosti pettymyksiä (vaikeuksia ihmissuhteissa)
kyvytön arvioimaan oman toimintansa seurauksia ja omien voimiensa riittävyyttä
vireystilaltaan joko yliaktiivinen tai alavireinen tai mieliala vaihtelee (sekoitetaan helposti masennukseen tai maanis-depressiivisyyteen)
juuttuu itseään kiinnostaviin aiheisiin (ylikeskittyy, ei osaa lopettaa) tai negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin
töksäyttelijä (selittää epäselvästi ja unohtelee sanoja), jatkuvasti äänessä ja keskeyttää muiden puheen
tapaturma-altis törmäilijä
helposti addiktoituva (kahvi, tupakka, netti, shoppailu, seksi, alkoholi, huumeet jne...) ja ylivelkaantuva
epäsuotuisissa olosuhteissa, vailla tukea ja hoitoa, työkyvytön, sosiaalisesti eristäytynyt ja voi eksyä rikoksen poluille
lähde http: // adhd-aikuiset. org/
Toisaalta mulla ei näitä kaikkia oireita ole, mutta huomaan että joskus saatan töksäyttää jotain tyhmää, addiktoidun nettiin pahasti, juutun negatiivisiin tunteisiin, olen joskus unohdellut asioita, joskus suutun todella herkästi kun olen stressaantunut, toisinaan olen masentunut ja ahdistunut kun mietin kaikkia asioita ihan liikaa. Olen kuitenkin kovin perheelleni omistautunut, joten ajatukset pyörii aika lailla lapsissa, talon rakennuksessa ym.
Siis voiko näitä " oireita" olla ilman, että ihmisellä olisi ADHD?
Kommentit (9)
mutta ADD:llä se on niin kokonaisvaltaista, että se ihan oikeasti ahdistaa. Minusta on ihan sama, onko ylittyykö osaltani diagnoosikynnys vai ei, tiedän vain, että ongelmani oli sitä luokkaa, että se häiritsi jokapäiväistä elämääni.
En olisi osannut ilman nettivinkkejä lähteä tekemään noin " lapsellisen" oloisia järjestelyjä elämäni helpottamiseen. Ero on minulle ollut merkittävä, eikö tämä riitä!
Jos nämä keinot auttavat jotain muutakin lievän tarkkaavaisuushäiriön lieveilmiöistä kärsiviä, niin erinomaista! Kyllä jokainen tietää, kaipaako hän saksilaatikon kylkeen nimilappua vai ei.
t. nelonen
Oon hyvä keskittymään, pitkäjännitteinen, hyvämuistinen, pidän lupaukseni (jos en jostain syystä voi pitää, niin ilmotan asiasta), En hukkaa tavaroita, en unhotele tapaamisia ja tärkeitä tehtäviä.
Aikaan saava, hyvä organisointikyky, projekteja voi olla kerralla useampia, mutta ne valmistuvat ajallaan.
Erittäin sosiaalinen, en yhtään itsepäinen, en riitele vaan selvitän asiat puhumalla.
Hyvä oman toiminnan ja voimien arvoimiskyky.
Vireystilan vaihtelu normaalia, eikä oo minkäänlaisia mielenterveysongelmia.
Keskityn kun pitää keskittyä, mutta en oo ylikeskittyjä, positiivinen, en töksäyttele vaan ajattelen ensin mitä sanon. Oon puhelias, mutta myös erittäin hyvä kuuntelija. En selitä sen epäselvemmin kuin muutkaan enkä uhohtele sanoja.
En oo sen tapaturma-alttiimpi kuin muutkaan.
En oo koskaan polttanut tupakkaa, käyttäyt alkoholia, enkä huumeita. Seksi normaalia määrä, shoppailen tosi harvoin, kahvia juon pari kuppia päivässä, en istu kauan aikaa kerrallaan netin ääressä, ei oo koskaan ollut velkaa..
Oon työssäni tunnollinen, luotettava ja aikaa saava, en tarvitse mitään erityistä tukea ja hoitoa, en oo koskaan edes tikkaria varastanut.
Jne.
MULLA ON MUKA ADHD. :D Mut tuntevat nauraa tolle lääkärin tekemälle diagnoosille. Mulla ei tosiaankaan oo adhd:tä. Mistä se ois yhtäkkiä muutama vuosi sitten tullut, ku siitä ei lapsena ja nuorenakaan ollut mitään merkkiä.
älä ala leikkiä lääkäriä kuule. ei sulla mitään adhd:ta ole, jos joskus unohtelet jotakin, olet kiinni netissä jne. sä et edes tajua, mistä sä puhut.
ja nyt sitten alat selittää kaikille, että sulla on adhd ja että sen takia myöhästyt tapaamisista tai et saa mitään konkreettista aikaiseksi:D
ihan miten vaan.
ei sulla ole mitään adhd:ta.
samoin Aspergerin syndrooman, naura vaan 2 mutta olen lähes varma että minulla nuo on.
En ole tuon perusteella edelleenkään hyväksynyt omia unohtamisiani tai myöhästymisiäni, mutta kotidiagnoosin jälkeen olen huomannut, että
1) en ole ainoa
2) en ole tyhmä enkä saamaton, minulle on vain tietyt jokapäiväiseen elämään kuuluvat asiat huomattavasti vaikeampia kuin muille
3) oikeilla " työkaluilla" pystyn saamaan elämäni parempaan järjestykseen
Normaalilla aivotoiminnalla varustettu ihminen ei voi ymmärtää sitä oivalluksen tunnetta, minkä ADD/ADHD/Asperger-aikuinen kokee, kun hän huomaa, että tavarat alkavat pysyä järjestyksessä, kun joka ikisen laatikon kyljessä on tarra, joka kertoo, mitä tavaroita laatikkoon kuuluu. Meillä oli yhdessä vaiheessa varmaan 20 paria saksia, mutta tarvittaessa ei löytynyt yksiäkään. Nyt sakset laitetaan laatikkoon, jossa lukee " Sakset" ja sieltä ne myös löytyvät.
Hän ei voi myöskään ymmärtää sitä riemua, kun huomaa monen tunnin pakkausrumban supistuvan puoleen tuntiin, kun tietokoneelta löytyy valmiiksi tarkkaan jäsennelty muistilista, joka kertoo yksityiskohtaisesti, että viikonloppureisulle pitää muistaa ottaa myös hammasharja ja vaihtosukkia. Passikin löytyy laatikosta, jonka kyljessä lukee " Passit, kirjastokortit ym." sen sijaan, että sitä etsittäessä joutuu kääntämään puoli huushollia ylösalaisin verenpaineen noustessa samaa tahtia.
Aikataulutuskin toimii, kun jatkuvasti ylläpidän kännykän ja tietokoneen kalentereiden synkronointia. Nyt arvioin etukäteen (esim. reittioppaan avulla hyvinkin tarkkaan) kuinka kauan minulla menee paikasta toiseen siirtymiseen ja kännykkä piippaa 10 minuuttia ennen kuin minun pitää olla ovesta ulkona. Tiedän, että tuosta en voi lipsua yhtään, vaan kännykän piipatessa on toimittava. Jos olisin vain rannekellon varassa, tekisin ennen lähtöä " vielä tuon" ja " sitten vielä tuon" ja matkan varrella ehkä vielä " piipahtaisin" jossain ... ja olisinkin vähintään 15 minuuttia myöhässä.
Suvaitaan siis näitä " keittiöpsykologien" itsediagnoosejakin niin kauan kuin niitä ei käytetä tekosyynä vaan keinona oman elämänlaadun parantamiseen!
Löytyykö sellaisia, joille on ihan lääkäri/psykologi ym. tehnyt adhd tai vastaavan diagnoosin?
Voit olla ap tai olla olematta. Mutta häiritseekö se sinua työssäsi tai elämässäsi? Varaa itsellesi lääkäriaika jos asia sinua häiritsee. Minusta on typerää ruveta itse tekemään diagnoosia. Tai ehkä sanoit tuon liian jyrkästi ja tarkoitit, että epäilet itselläsi adhdta? Mutta ei sitä diagnoosia ihan pienistä unohduksista ja puheen epäselvyyksistä saa...
Sitä ennen diagnosoin itse itseni oireiston perustella :)
Nykyään oireet pysyvöt kurissa Ritalin-lääkityksellä ja minä kykenen olemaan työelämässä. Ilman lääkkeitä en varmaan pystyisi.