Onko lasten harrastus" pakko" lähinnä pk-seudun vitsaus?
Täällä vanhempien rooli työajan ulkopuolella tuntuu olevan lähinnä lasten kuskaaminen harrastuksesta toiseen ja perheiden oleminen rytmittyy täysin harrastamisen ehdoilla. Jotenkin tuntuu että pääkaupunkiseudun ulkopuolella harrastaminen ei ole ihan samoissa mittasuhteissa.
3-4-vuotiaat aloitetaan aktiivinen harrastaminen ja 7-vuotiaalla voi olla jo 5:t treenit yhdessä lajissa + pari " sivuharrastusta" ja siitä tahti vain kiihtyy. Varsinkin pienten lasten kohdalla en ymmärrä miksi lapsille ei ole mahdollisuutta vapaaseen kotonaoloon edes parina iltana viikossa; monet perustelee että lapset ei osaa olla ohjaamatta. No ei kai, kun on totuttu että pk:sta siirrytään suoraan syömään ja sieltä harrastukseen a), jonka jälkeen haetaan sisarus paikasta b) ja mennään kotiin iltatoimiin. Läksyt tehdään iltapäiväkerhossa ja perheen laatuaikaa vietetään sunnuntai lounaalla.....
Onko kukaan muu sitä mieltä että perheet luovat ihan turhan stressin ja kiireen periaatteessa mukavan asian takia; otetaan liikaa tekemistä ja yritetään suorittaa elämää? Kaikki valittavat kiirettä mutta harva uskaltaa sanoa " ei" ja panostaa aidosti siihen, että " vaan ollaan" . Niin monelle " vaan oleminen" on ahdistavaa ja synonyymi laiskuudelle eikä sitä sallita.
Kommentit (45)
Vierailija:
Suurimmassa osassa palkansaajaperheitä vanhemmat on poissa kotoa klo 7:30 -17 vähintään, monissa toinen venhempi tekee vielä pidempää päivää. Lapset menee nukkumaan klo20-20:30; jolloin perheen yhteinen aika on 3h/päivä. Jos tästä ollaan menossa tai tulossa harrastukseen 1,5h/ilta, niin yhteistä aikaa on saman verran. Ei ihme että vanhemmilla on vaikeuksia käsittää että heillä on kasvatusvastuu kun lapsen kanssa hädin tuskin nähdään päivittäin ja kun nähdään, on aina kiire jonnekin.
Ei mulla ole ainakaan mitään aikomusta ruveta miksikään harrastuskuskiksi, jos harrastavat, saavat itse hankkiutua sinne minne pitää.
pitäisikö minun (kun olen kotiäiti) sanoa lapsilleni, kun he tahtovat uimaan, että ei, me ei harrasteta, vaan nautitaan kotiarjesta, tai kun he haluavat hiihtää, osallistua jalkapallokouluun, mennä musiikkiliikuntaan tai mihin vain, vaikkapa kalaan, että nou way, me tykätään olla kotona?
Kyse on lähinnä työperheistä, joissa kumpikin vanhempi pääsääntöisesti 8-10h/päivä töissä ( lukuunottamatta viikottaisia vapaapäiviä) ja silti harrastetaan.
Joskin kai se voi kotiäidin lastenkin elämä olla liian ohjelmoitua jos koko ajan on kiire jonnekin aamusta iltaan.
lapsella joka on alle kouluikäinen jos lapsi tahtoo sen harrastuksen. Mihinkään ei ole kuskattu jos lapsi ei ole kiinnostunut.
Olen kertonut erilaisista mahdollisuuksista ja ovat valinneet sen itseään kiinnostavan.
Jos lapsi ei halua kodin ulkopuolella harrastaa sekin on sallittua en pakota en edes suostuttele.
Tällä hetkellä kummallakin on yksi harrastus, toisen harrastus on enenmmän aikaa vievä ja on kahtena iltana viikossa toisella vain yksi tunti viikossa.
kyllä joku lapsi voi nauttia harrastuksesta siitäkin huolimatta, että on päiväkodissa, jos lapsen harrastaminen on vanhempien halua valmentaa lasta ennenaikaisesti johonkin, mihinkä resursseja ei ole, niin se on typerää. Vaikkapa esimerkiksi 4-vuotiaan vieminen ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kolmesti viikossa enkunkerhoon, kerran viikossa taaperomateemaattisluonnontieteelliseen kerhoon ja kahdesti rocklyriikka kurssille
tuollainen liika harrastaminen. Kouluikäisenä voi jotain alkaa harrastelemaan, ehkä yhtenä iltana viikossa. Muutoin ollaan kotona ja tehdään juttuja perheen kanssa esim. käydään uimassa, hiihtämässä, kirjastossa yms. Eikö perheet todellakaan osaa tehdä mitään ilman ulkopuolista ohjausta???
Ihmettelivät kovin kuinka kauan on jo ollut kun niin taipuisa, juurihan aloitti.
Kävi yhdeksän vuotiaaksi, pitkä matka eikä enää halunnut. Halusi kerertä kotonakin tekemään jotain.
Eikä voi tosiaan sanoa jos nelivuotiaana jonkun aloittaa että into säilyy ikänsä.
Onneksi meillä on hyvä vanhempien rinki kuljetuksista vastaamassa.
Itsekin olen sellainen ihminen, joka eniten nauttii vain " olemisesta" . Olin jo lapsenakin sellainen, minua pikemminkin aina ahdisti se harrastukseen lähteminen. Ei minua koskaan pakotettu harrastukseen, mutta muistan miten kaverit aina ihmetteli, miksei mulla ollut mitään harrastuksia. Sen takia kävin joskus harrastuksissa, etten olisi muitten mielestä niin epänormaali.. eli en nauttinut harrastamisesta, mutta kävin etten erottuisi liikaa joukosta..
Saa nähdä mitä lapsistani tulee.. mieheni on hyvin sosiaalinen ja harrastanut elämänsä aikana vaikka mitä. Jos lapsistani tulee samanlaisia niin kaipaavat varmaan itsekin harrastuksia elämäänsä. Jos taas tulevat minuun niin eivät kaipaa kotoaan mihinkään.
En minä näin aikuisenakaan mitään harrastuksia kaipaa. Nautin kotona olemisesta kaikkein eniten. En nyt ihan erakkokaan ole, mutta olisi ihan kamala ajatus jos koko ajan pitäisi harrastaa ja suorittaa. Aivan ahdistun sellaisesta.
Toivon kuitenkin, että viimeistään kouluiässä lapsilla jokin heille mieluinen harrastus. Pitänee sitten vähän kurissa murkkuiässäkin.
lapsella on joku harrastus. Suurimmalla osalla alle 4-vuotiaista yksi (joka on yleensä joko uinti, muskari tai liikuntaleikkikoulu) ja 4v alkaen monella sitten 1-2 harrastuskertaa viikossa. Koululaisilla usein parikin harrastusta.
Kyllä 5 harrastuskertaa viikossa on jo TOSI paljon, mutta en näe pahana mikäli lapsi itse on sitä tahtonut ja on aktiivinen ja menevä luonteeltaan. Kuitenkin se harrastus vie yleensä vain yhden tunnin per ilta ja loppuaika on " luppoa" .
Täällä harrastukset ovat usein lähempänä ja julkisillakin pääsee.
En tosin tiedä, omat ja kavereiden lapset vielä alle kouluikäisiä eikä siis juuri harrasta (pari käy kerran viikossa muskarissa ja kerran jossain uimassa tai satujumpassa).
En käsitä miten jaksavat :( Ja oliko 3:lle kommentiksi että vaikka harrastus kestäisi 1h, niin sinne vieminen ja hakeminen + noin 10min riisumis/ pukemis / vaatteidenvaihto vie kyllä yhteensä reilusti yli tunnin.
Surullista että lapsen pitää 4-5-vuotiaana tietää mitä lajia haluaa harrastaa; 7-vuotiaana olet liian vanha enää aloittamaan mitään ja auttamattomasti " huonompi" kuin ne, jotka ovat ko. lajin aloittaneet jo 4-vuotiaana. Miten 4-v voi tietää haluaako telinevoimistella, uida, luistella vai harrastaa yleisurheilua? Ja sama juttu taideharrastuksissa.
Minusta kaikkein paras alle kouluikäiselle on yleisluonteinen leikinomainen harrastus, oli kyse sitten taiteesta tai liikunnasta. Yleisintä onkin alle kouluikäisenä harrastaa jotain " leikkikoulua" eli liikkaria tai muskaria. Näistä saa hyvät eväät myöhempää varten. Takuulla pääsee 7v vielä mukaan mihin tahansa ja niin pääsee myöhemmät lajinvaihtajatkin.
Itse aloin joukkuevoimistelua harrastamaan 10v, sitä ennen en ollut harrastanut mitään, ja hyvin pääsin mukaan ja kehityin ihan huipuksi!
Vierailija:
Surullista että lapsen pitää 4-5-vuotiaana tietää mitä lajia haluaa harrastaa; 7-vuotiaana olet liian vanha enää aloittamaan mitään ja auttamattomasti " huonompi" kuin ne, jotka ovat ko. lajin aloittaneet jo 4-vuotiaana. Miten 4-v voi tietää haluaako telinevoimistella, uida, luistella vai harrastaa yleisurheilua? Ja sama juttu taideharrastuksissa.
Eikä se ainakaan meillä ole edes tarkoitus. Syyt harrastamiseen löytyvät ihan muualta.
hyväksy tulokasta ryhmään taitamattomuuden takia.
Esim tanssiharrastus menee täällä niin että alle kouluikäisille on erilaisia satutanssijuttuja. Vasta 7v pääsee oikeaan balettiin tai luovaan tanssiin. Nämä 7-vuotiaiden ryhmät koostuu ihan eri puolilta tulevista lapsista. Osa aloittaa tanssiharrastuksensa suoraan baletista, osa on ollut jossain muksusatutanssissa (jolla ei ole paljonkaan tekemistä baletin kanssa joten kaikki käytännössä aloittaa samalta tasolta). Yhteishenki on näissä alta 10v ryhmissä hyvä ja leikinomainen.
Esim. judoharrastus on mahdollista aloittaa 5v " muksujudo" nimikkeellä, suurin osa kuitenkin aloittaa vasta 7-12v välillä.
Telinevoikkaa voi harrastaa täällä 6v alkaen, ryhmiä on kaiken tasoisille ja ikäisille.
Toki on eriasia jos lapsi on 10v ja harrastanut samaa lajia 5v alkaen, kuin jos saman ikäinen kaveri vasta aloittaa. Mutta tästä syystä ryhmiä on eri tasoisia.
Meillä on kaksi harrastusta ja kaksi iltaa niihin menee. Aloitettu kyllä aikaisin.
ja erilaisia perhetilanteita. Itse en käsitä, miksi kotihoidossa oleva 4-vuotias ei voisi harrastaa useampanakin päivänä viikossa