Täytyykö teidän mielestä kaikilla lapsilla olla oma huone?

Meillä on poika ja tyttö, joilla on 7 vuotta ikäeroa. Silloin kun kuopus syntyi, meni esikoinen ekalle. Joten jo senkin takia hänellä piti olla omahuone. Se riitti että me vanhemmat valvottiin vauvan takia, esikoisen ei tarvinnut, vaan sai nukkua omassa huoneessa ja herätä pirteänä kouluun.

Missään vaiheessa ei tullut myöhemmin mieleen että laitetaan kuopus esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Parivuotiaana kuopus sai oman huoneen, ja oli siitä hyvin polleena. Mitään vaikeuksia ei ollut sen suhteen että " joutui" yksin nukkumaan ja sai omanhuoneen.



Toki jos lapset olisivat syntyneet pienemmällä ikäerolla, niin asia saattaisi olla ihan toinen.

Sama se minulle miten teidän lapset jakavat huoneet sisarusten kanssa, se on teidän asia.

Mutta minun lapset saavat jokainen oman huoneen. Tämän lupauksen olen antanut lapsilleni kun olin teini ja itkin ilta illan jälkeen että joudun jakamaan huoneen veljeni kanssa. Silloin ajattelin, että jos jonain päivänä minulla on omia lapsia, heidän ei tarvitse kärsiä niin kun minä jouduin.



Kun ei aluksi ollut varaa kun yhteen lastenhuoneeseen, niin oli vain yksi lapsi. Toinen sai tulla silloin kun oli hänellekin varaa huone kustantaa, eli muutettiin siinä vaiheessa isompaan. Monet ovat ihmetelleet sisarusten välistä suurta ikäeroa, mutta se johtui mm. tästä omasta huoneesta.

Vierailija:

mulle koti on paikka, jossa sydän on.

Mä olen laittanut tätä meidän kotia kauniiksi ja viihtyisäksi. Olemme mieheni kanssa molemmat antaneet aika paljon itsestämme tähän kotiin. Vaikka pieni onkin (ei neliöiltään, mutta huoneluvultaan kyllä), eikä kaikille lapsille välttämättä tule omaa huonetta. Tosin meillä ei ole tietoa vielä siitä, kuinka moni lapsi tätä kotia jossain vaiheessa asuu, eli lapsiluku on ihan auki. Koti, josta voi noin vaan muuttaa pois, ei ole koti... mulle ainakaan. Meille tämä paikka on todella rakas, emme tästä pois tahdo. Siksi alunalkaenkin se rakennettiin " järkevän" kokoiseksi.

Minulle koti on paikka jossa vietän aikaa rakkaitteni kanssa. Talo on vain seinät kodin ympärillä. Seiniä voi muuttaa, mutta koti pysyy mukana mihin ikinä muutammekin. Ymmärrätkö pointin?

Asuimme mieheni kanssa ulkomailla pariin otteeseen ennen lapsia. Asuntoa emme myyneet näiden vuoden kerrallaan kestäneiden reissujen takia. Silti ulkomailla oleessamme koti oli aina siellä missä me asuimme ja olimme onnellisia. Tavaroita tai asuntoamme emme kaivanneet. Monesti mietin, että Suomessa odottaa mukava kivasti sisustettu asunto joka on täynnä tavaraa, mutta yhtään niistä tavaroista en kaivannut toisella puolella maapalloa.

Nyt meillä on ihana itse remontoitu talo. Olemme " antaneet" paljon aikaamme ja vaivaamme tähän taloon, mutta jos siitä joskus muutamme, niin ei aikaakaan kun koti on taas siellä missä silloin asumme.

Toivottavasti vielä bongaat tämän ketjun ja luet tämän.

Jokelan kamaluudet olisi voitu välttää, jos kaikki perheen lapset sullottaisiin samaan huoneeseen asumaan. Om huone=kaikki möllöttävät yksin omissa huonessaan =)



Ei voi mitään, jos ei ole varaa hankkia kaikille omaa huonetta, mutta parempi olisi jos oma huone isommalla lapsella olisi. Pienet nyt ei omaa tilaa tarvi, suorastaan haluavat olla aina siellä missä vanhemmatkin.

Lapsia 2 kpl, molemmat tyttöjä, ikäeroa 1v 10kk.

Mutta kouluikäiset jo nauttivat omasta huoneesta.



Ei kai nekään suorastaan tarvitse omaa huonetta. Kuka OIKEASTI tarvitsee, mutta mukavaa se olisi.

Riippuu niin laspsen iästä yms.



Tuttavaperheessä poika 12-v on saanut oman huoneen, tytöt 10-v ja 6-v ovat samassa huoneessa..



En sitten tiedä miten reilua tuo on tuota 10-vuotiasta kohtaan...Mutta eikös se niin mene, että keskimmäinen jää aina vähän paitsioon?

huone oli jaettu kirjahyllyllä keskeltä, joten kummallakin oli oma henkilökohtainen puoli. onneksi asuttiin 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa, jossa oli isot huoneet.



nyt omia lapsia kaksi joilla ikäero 2vuotta. samassa huoneessa saavat olla kunnes muuttavat pois kotoa. meillä ei ole ylimääräisiä huoneita. kolmas lapsi tulossa, saa nähdä mihin huoneeseen hänet laitetaan. ehkäpä kolmanneksi siskon ja veljen kanssa. aika näyttää.

Tervettä olla sisaruksen kanssa samassa huoneessa. Vaikka olisi eri sukupuoltakin ja ikäeroakin olisi jonkin verran. Uskoisin, että kaikki nämä koulusurmaajat ovat olleet nuoria, joilla on ollut oma huone.

Meillä oli tyttöjen ja poikien huone. Ja lapsia viisi.

huoneessaan ilman sisarusten " häirintää" .



Minun vanhempani ratkaisivat sen niin, että minulla ja veljelläni oli omat huoneet ja he nukkuivat olkkarissa.

Vierailija:

Tervettä olla sisaruksen kanssa samassa huoneessa. Vaikka olisi eri sukupuoltakin ja ikäeroakin olisi jonkin verran. Uskoisin, että kaikki nämä koulusurmaajat ovat olleet nuoria, joilla on ollut oma huone.

Samalla voimme siis yleistää, että ostareilla räkivät ja varastelevat nuoret ovat niitä, jotka joutuvat jakamaan huoneen sisarustensa kanssa.

Apua....

joku asuu toisen kanssa noin lähekkäin, huomaa nopeammin toisen persoonassa tapahtuneet muutokset. Sitten niihin ehtii reagoidakin. Itsensäviiltely, bulimiakohtaukset, aseenkokoamisharjoitukset eivät onnistu jos huoneessa on joku toinenkin.

Huoneista sen verran, että jos lapselta itseltä kysyt, hän haluaisi oman huoneen. Vanhempien varallisuus sitten vaikuttaa onko toivetta mahdollisuus toteuttaa.



En usko että yksikään perhe ihan kasvatuksellisista syistä laittaa 2-3 lasta jakamaan yhden huoneen.

Itse jouduin olemaan 14-vuotiaaksi samassa huoneessa vuotta vanhemman isoveljen kanssa. Ihan kamalaa tappelua oli pari viimeistä vuotta, molemmat pahimmassa murrosiässä. Siinä iässä alkoi jo kaivata omaa yksityisyyttä, yövaatteiden vaihdot yms. oli epämukava suorittaa veljen läsnä ollessa.

yt huoneettomuutta niinkään ongelmana kuin mieheni. Itse olen ollut siskon kanssa samassa huoneessa 7 luokkaan saakka. T: Ap

Vierailija:

joku asuu toisen kanssa noin lähekkäin, huomaa nopeammin toisen persoonassa tapahtuneet muutokset. Sitten niihin ehtii reagoidakin. Itsensäviiltely, bulimiakohtaukset, aseenkokoamisharjoitukset eivät onnistu jos huoneessa on joku toinenkin.

Meillä teinit viihtyvät tietenkin myös muun perheen kanssa, vaikka omat huoneet onkin. Kyllä siinä persoonallisuuden muutosket selviää vaikka joskus olisivatkin omassa huoneessaan. Niitä aseenkokoomisia voi harjoitella vaikka keskellä metsää jos on pakko harjoitella.

Pidetään hyvät välit lapsiimme niin tiedämme paremmin missä mennään.

Meillä on nyt niin, että pojat (2kpl) haluavat nukkua samassa huoneessa ja tytöt (2kpl) haluavat nukkua samassa huoneessa. Sitten on kaksi huonetta " leikkihuoneena" , kun ei niille ole muutakaan käyttöä. Kyseessä koululaiset.

Meitä oli lapsuudenkotona 5 lasta, joten ei tosiaan ollut omia huoneita. Nyt meillä itsellä 2 poikaa, ja ainakin jos asumme tässä asunnossa, eivät tule saamaan omia huoneita, eikä se mielestämme ole edes tarpeellsita. Nykyään mielestäni liikaa laspetki eristätyyy omiin oloihin. On omat huoneet, omat tietokoneet yms. ja siten vanhempien on tosi vaikea kotrolloida mitä sontaa esim. tietokoneen kautta katsotaan.

Pojalla on oma huone, tytöt 11 ja 7v jakavat huoneen. Kyllähän tuo vanhimmainen joskus protestoi kun ei ole omaa mutta kun se nyt ei ole mahdollista sitä järjestää. Talon laajentaminen maksaa eikä me miehen kanssa voida muuttaa olohuoneeseen nukkumaan koska teemme molemmat myös yövuoroja ja jossain pitäisi niiden jälkeen nukkuakin.