Olette todella itsekkäitä ja itsekeskeisiä äitejä,
jos rajoitatte lastenne suhdetta isovanhempiin vain koska ' anoppi ei ole mukava' .
Oma appeni ärsyttää minua joskus suunnattomasti, mutta minusta on ihan selvä, että lasten etu tulee ennen minun etuani, ja mahdollisimman moni rakastava läheinen on lapsen etu, joten edistän lasten suhdetta myös appivanhempiini parhaani mukaan.
Surullista lukea tuota ketjua missä miniät päivittelevät, etteihän appivanhempiin edes tarvitse pitää yhteyttä. Tottakai tarvitsee. Meillä on velvollisuus sekä nuorempia että vanhempia sukupolvia kohtaan, se on ihan normaalia yhteisvastuuta ja välittämistä.
Kommentit (14)
Voi kun anoppinikin sen tajuaisi mitä riistää lapsenlapsiltaan kun eivät tapaa mummiaan :( On vielä ainut isovanhempi...
Kaikilla on pimeä puolensa. Myös sinulla ap! Tässä asiassa olet olevinasi pyhimys, mutta mietipä hetki, olet monessa asiassa hyvin itsekäs.
Ihmiset ovat nykyaikana niin järkyttävän itsekkäitä! Kyräillään ja ihmetellään vain, että miksi naapurin äiti on niin väsynyt, sekin yksi äiti puistossa on niin väsynyt, miksi on pitänyt vääntää niin monta lasta jos ei jaksa hoitaa...
Ei jumaliste, missä on lähimmäisenrakkaus ja auttamisen halu?!?!?! Ollaan vaan oman perheen kesken eikä viitsitä kysyä edes, että voisinko auttaa, tai vaan sanoa, että tuotkos joku päivä lapsesi meille kylään, olisi niin kiva tms.
En minäkään kaikista ihmisistä pidä mutta on kohteliasta olla ystävällinen ihan jokaiselle, autan aina jos joku pyytää tai huomaan, että joku tarvitsee apua.
ja tiedän sen ihan hyvin. Mutta olen silti sitä mieltä, että tuo on iso juttu lasten kannalta, ja myös niiden isovanhempien, ja kyllä tuossa ketjussa moni perusteli asiaa ihan vain sillä ettei ' tykkää' olla appivanhempien kanssa tekemisissä. Jonkin verran epämukavuutta aikuinen kestää.
Ja joku kommentoi ettei isovanhemmat halua tavata. Se on yhtä itsekästä ja ikävää lasta kohtaa. Surullista.
mutta pidän myös tärkeänä, että lapsillani on läheiset välit heihin. Kaikesta en ole samaa mieltä, mutta siedän esimerkiksi sen, että toinen ukki antaa aina suklaata siellä käydessä, vaikka kotona olemme suht tarkkoja karkkipäivästä. Oma äitini ei taas pidä oikein mitään kuria. Mutta koska lapset eivät ole tekemisissä heidän kanssaan jatkuvasti, pystyn näistä ja muista asioista vähän joustamaan.
Minun lapseni tapaa appivanhempiani kerran kuukaudessa. Yleensä mieheni kanssa kahden. En todellakaan ole itsekäs, kun ei vaadi miestäni käymään siellä useammin. Miksi se olisi minun tehtäväni?
Lapsi tapaa siis isovanhempiaan vaikken siedä heitä (johtuen erittäin painavista syistä heidän käytöksessään minua kohtaan mm. huorittelu kun mieheni oli luonani yötä ennen papin aamenta).
Minun vanhempiani lapseni tapaa kahdesti viikossa koska olemme läheisiä.
Minusta asiat menivät luonnollisesti näin. Ehkä jonkun mielestä on itsekkyyttä, että tilanne on tämä. Ap, kuka määrittelee riittävän kanssakäymisen määrän lapsen ja isovanhemman välillä? Missä se itsekkyyden raja kulkee?
entäs jos ukko ei vaikka halua tavata vanhempiaan? Onko se miniän tehtävä huolehtia näistä suhteista? Miniän tehtävä kuskata parin sadan päähän lapset ja soitella...
usein tapaatte.
Tuossa yhdessä ketjussa puhuttiin vuosista/puolesta vuodesta ihan normaalina.
Minusta kerran kuussa on jo yhteydenpitoa. Eikä minustakaan sen miniän tarvitse aina olla mukana.
Ikävästi appivanhempasi ovat sinusta sanoneet, mutta olet itse viisaampi kun et kiellä lapsiasi heitä tapaamasta. Niitäkin kun on jotka näin toimii.
ap
mutta on miniöitä jotka jarruttavat yhteydenpitoa. Ja kyllä fiksu äiti pitää lasten puolta jos isällä on jossain asiassa ' sokea piste' .
ap
ap, mietippäs tilannetta vaikka tämmösestä näkökulmasta.
Sä menen anopille kylää. Kun pääset ovesta sisää ja istuudut alas sanoo anoppi sinulle näin:
" olet sairas ja mustasukkainen, en uskalla etes tulla teille kun olet niin sairas. En uskalla edes jutella pojalleni kun olet niin mustasukkainen, olet varmasti huono äiti ja kiukkuinen lapsillesi. Minä haluan tavata lapsia mutta sinun ei tarvitse tulla."
Kerrotaan vielä taustoja anopista. ON sairaseläkkeellä (henkinensairaus). Todella mustasukkainen pojistaan. Tekee kaikkensa että saisi " äidin mussukat" takaisin helmoihinsa. sanomattakin selvää ettei appi asu enää hänen kanssa.
JA haukkunut siis lapsille minua, niin omille kuin minunkin.
Kyseinalastaa kaiken mitä minä sanon tai teen. Antaa neuvoja vaikkei niitä kysytä jne.
Ei kiitos siis kovin usein kyläilyjä, on parempi kun ei näe liian usein.
Mieheni ei jaksa äidin kanssa samassa asunnossa kahta tuntia pitempään. Huomaan että lapsetkin väsyvät kun ovat ko ihmisen kanssa.
niinkuin tuo esimerkkisi kuulostaa.
Edelleen, tuossa mummoketjussa ihmiset perustelivat tapaamattomuuttaan vain sillä, että on niin hankalaa, ja ei sitä yhteyttä tarvitse pitää, ei sillä, että vakava sairaus olisi esteenä tapaamiselle.
ap
kun mulla on kolme poikaa. Kyllä jokainen tajuaa, että on isovanhempia, jotka on oikeasti ihan perseestä ja jopa lapsille vaaraksi, eikä sellaisia tietenkään tarvitse tavata.
Mutta sitten on näitä hysteerisiä mammoja kera huonon itsetunnon, jotka ei osaa mitään muuta kuin ruotia toisten (ja varsinkin sen anopin) sanomisia, ja löytää niistä aina kaiken maailman piilomerkityksiä. Mieheni veljellä esim. oli juuri tuollainen vaimo. Ja siitä sai kyllä kärsiä ihan kaikki, ja varsinkin aluksi nimenomaan miehen vanhemmat.
Noh mutta kukin tyylillään. Täytyy vani toivoa, että nämä hysteerisesti omiaan vahtivat äidit saavat miniöikseen samanlaisia " monstereita" ja voivat sitten itsekseen miettiä kuinka kivaa se on, kun ei saa omia lapsenlapsiaan tavata.
En ole anoppini kanssa ylin ystävä, mutten myöskän häntä vihaa. Lapseni näkevät n. kerran viikossa häntä. Minun vanhempiani harvemmin, syynä on välimatka.
Mutta meidän perheessä isonvanhemmat välittävät lapsenlapsistaan. Olkootkin, että saan joskus " kummaa" palautetta.
Jos olisi vain minusta itsestäni kiinni, en kävisi anoppilassa kovinkaan usein. Mutta lasteni takia olen oppinut sietämään appivanhempia. Lapsillani on oikeus isovanhempiinsa.
Ja tähän lisäksi: meillä on siis kohtuu normaalit suhteet. Ymmärrän, että niillä, joilla anoppi haukkuu tai sortaa tai käyttäytyy mielivaltaisesti, ei voi olla normaaleja välejä. Meillä on asialliset välit. Ja jos olisi pientä skismaa, voisin silti antaa lasteni nähdä ämmiään, mutta itse pysyttelisin pois.
mutta vanhempien ei siinä sivussa tarvitse sietää isovanhemmilta mitä tahansa käytöstä. Loputtomia kasvatusneuvoja kun niitä ei halua, haukkumista, lasten syöttämistä vasten vanhempien toiveita, lahjomista, VANHEMPIEN MOLLAAMISTA... Kaikkea löytyy. Jos isovanhemmat harrastavat yhtä tai useampaa ed. jutuista niin silloin on myös lapsen etu jos isovanhemmat jää taka-alalle...