Oikeita kotiäitejä?
Kommentit (39)
Pitääkin tutustua tuohon sivustoon.
Eiköhän tuo Ap tarkoittanut juuri sinunlaisiasi kotiäitejä, mutta muotoili asian noin, monethan yhden alle 3v:n kanssa kotihoidontuella olevat kutsuvat itseään kotiäidiksi :)
Tajuatteko te edes kuinka naurettavalta tuollainen kuulostaa? Ihme yritystä nostaa itsensä jalustalle. "OIKEA" kotiäiti... Voi jeesus
...mutta eikö teitä huoleta eläkkeenne surkeus?
juuri tuli eläkeote. Nyt saisin eläkettä 2 200 kuussa, jos jäisin eläkkeelle. Tulen kyllä toimeen sillä.
jotka ovat valmiita luopumaan työpaikastaan? Vai mitä ihmettä tuolla "OIKEA" sanalla tässä nyt haetaan? Tuskin se hikinen 290€/kk tekee kenestäkään sen oikeampaa kuin muistakaan? Minusta suurempi menetys todellakin on se oma työpaikka - ai niin, tuskin näillä vuosikausiksi kotiinjääneillä edes sellaista on...
Minkä ikäinen olet ja mitä työtä olet tehnyt ennen kuin jäit sivuun työelämästä? Kuinka kauan olet ollut kotona?
Mistä tuo 2200€/kk oikein muodostuu? Oletko maksanut yksityistä eläkevakuutusta va mitä? Yrittäjänä itsellesi mitä huvittaa? Ihan tavallista työeläkettä ei kerry tuollaista määrää edes 40 vuodessa ellei palkka ole ollut TODELLA iso, tyyliin 20 000€/kk, todennäköisesti pitäisi olla aika paljon enemmänkin.
Jos et osaa tähän vastata, ei kukaan sinua voi uskoa.
Palkkani ennen esikoista oli 10 000 - ja on nyt taas. Maksoin myös yksityistä vakuutusta, mutta ei sen palkan tarvitse tupla olla, etteikö siitäkin kertyisi.
23
Kyllä on ollut taas ihmisillä ihmettelemistä, kun lapset jo noin isoja ja minä vain edelleen kotona. Varmasti pohtivat, että mulla on vähintään vakava sairaus tms., kun olen kotona.
Mutta kyllä minä tästä nautin! Joka päivä on jotain ohjelmaa ja parissa järjestössäkin olen vaikuttamassa. Vanhaa isoäitiäkin käyn auttelemassa useamman kerran viikossa. Lapset saavat lyhyen päivän ja ehdimme iltapäivisin tekemään vaikka mitä: uimaan, sienestämään, kyläilemään jne.
Kateuden määrä vaan on aivan tolkuton! Ja kateudeksi minä sen määritän, sillä miksi ihmeessä muuten meidän elämä niin kiinnostaisi?? En minäkään pohdi tuolla kylillä puolitutun perheen elämää ja ratkaisuja. Onneksi olen sen verran vahva ihminen, etten ihan pienestä ota hernettä nenään :)
Me elämme täällä vain kerran ja jos tällainen elämäntyyli sopii perheellemme ja me voimme kaikki hyvin, niin keneltä se on pois? Mies tienaa sen verran kohtuullisesti, että maksaa veroeuroja enemmän kuin moni tienaa bruttona, joten kyllä mekin kannamme oman kortemme kekoon.
Lapseni ovat 3v, 4v ja 5v ja olen päättänyt olla vielä ainakin vuoden kotona. Olen FM, eli koulutus on kunnossa, mutta lapseni ovat etusijalla, ehdin kyllä tehdä töitä vielä myöhemminkin vähintään 30 vuotta eli eiköhän sitä eläkettä ehdi kertyä siitäkin. Vapaaehtoinen eläkevakuutuskin minulla on ollut jo lähes 10 vuotta, joten sekin asia on hoidossa.
Eniten minua lämmittää se, että tiedän sukulaisteni olevan ylpeä päätöksestäni laittaa lapseni etusijalle elämässäni. Vuosi minulle ei ole kuin pieni prosenttiosa koko elämääni mutta kolmivuotiaalle vuosi on todella pitkä aika. Haluan ehdottomasti kasvattaa itse lapseni enkä antaa sitä vastuuta kellekään kasvottomalle päiväkodin tädille. Minun arvomaailmani ja elämänkatsomukseni siirtyy lapsilleni, eikä jonkun toisen malli. Lapseni saavat yksilöllistä arvokasta hoitoa joka päivä eikä heitä tasapäistetä ryhmän osaksi.
Mitä se teettää, kun vanhemmille ei merkkaa kuin oma työ ja eteneminen uralla.
Lapset tarhaan 10 kk ikäisenä ja töihin ja töihin.. Yhteiskunta hoitaa lapset, mutta kuka kasvattaa?
Luulen, että iso merkitys kasvatuksella on juuri esim. kaukajärvellä tapahtuneeseen kuin myös jokelan verilöylyyn.
Aina kotiäitejä on aliarvostettu, mutta nehän sitä oikeaa työtä tekevätkin.
Minulla on melkein 5 v. ja 3½ v. tyttäret - olen ollut (100%) työelämässä viimeiset 2½ v. ja nyt on jälleen aika kypsä jäädä kotiin. Harmittaa sekin, kun nykyisen kuopuksen aikana palasin työelämään takaisin hänen ollessa vain 11 kk ikäinen =-/.
Samalla annetaan lupa useammallekin lapselle syntyä meidän perheeseen vailla työelämän paineita.
Minun haaveduunini liittyy yrittämiseen - ja sitä pääsee tekemään vaikka 55 v. ikäisenä! En murehdi yhtään mahdollista "työelämästä" pois tippumista - se on sitten sen ajan murhe. Ja todennäköisesti turha sellainen joka tapauksessa.
Tsemppiä kaikille kotiäitiyden täyttämiin päiviin :-)! Hienoa, kun olette uskaltaneet tehdä rohkean (mutta oikean) ratkaisun.
mutta kyllä se kotonaolo pitäisi myös osata ajoittaa niin, että kotona on silloin kun lapsi eniten kaipaa. Eli miksi ihmeessä mennä töihin, kun lapsi 11kk ja jäädä kotiin, kun lapsi on 3,5 v ja selkeästi jo kuitenkin kaverien tarpeessa.
Ja yrittäjyys on kyllä hurja homma aloittaa 55-vuotiaana!
Toivottavasti me vielä saadaan muitakin alle 3 vuotiaita. Tytöillä on keskenään 1v4kk ikäero - heistä on seuraa siis myös toisilleen. Ja (saman ikäisiä) kavereita voi tavata muuallakin kuin vieraalla hoidossa.
Mistä niin päättelit, että olisin ihan ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä" yrittäjyyden suhteen 55 vuotiaana ;-)? Olen ollut yrittäjä aikaisemminkin, ennen äitiyslomalle jäämistäni (esikoisesta).
32
äitiyslomalainen, etkä ap:n tarkoittama äiti. Itse asiassa olet itsekäs uraäiti, joka laittoi lapsen alle 1-vuotiaana.
Jos aiot ruveta yrittäjäksi - uudelleen - 55-vuotiaana, sinulle tulee väkisin kuitenkin vähintään 15 vuoden tauko siinä yrittäjyydessä, tod. näk. enemmän. Eli on se kyllä koko lailla alusta aloittamista vuosikymmenten taukojen jälkeen.
Vaikka rakastankin lapsia, niin en kyllä voisi jäädä kotiäidiksi. Hulluksi tulisin.
Minä taas en ole koskaan ollut kotiäiti vaikka hoidin lapsiani yhtäjaksoisesti 5 vuotta kotona =).
Hö, musta tuleekin kotiäiti vasta reilun 2v kuluttua vaikka olen jo melkein 3v ollut lapsen/lasten kanssa kotona..
äitiyslomalainen, etkä ap:n tarkoittama äiti. Itse asiassa olet itsekäs uraäiti, joka laittoi lapsen alle 1-vuotiaana.
Jos aiot ruveta yrittäjäksi - uudelleen - 55-vuotiaana, sinulle tulee väkisin kuitenkin vähintään 15 vuoden tauko siinä yrittäjyydessä, tod. näk. enemmän. Eli on se kyllä koko lailla alusta aloittamista vuosikymmenten taukojen jälkeen.
*
Nyt, kun jään työelämästä pois, olen kyllä ihan ap:n tarkoittama kotiäiti siihen saakka kunnes saan jäädä äitiyslomalle - en ole tällä hetkellä raskaana. Itsekäs uraäiti saatoin olla (ja varmasti olinkin) - tosin sillä erotuksella muihin vastaaviin tapauksiin, että itse tajuan katua valintojani nyt. Kuinka monella oikeasti tässä elämässä onkaan taito katsoa omia ratkaisujaan vuosien päästä ja todeta, ettei tullut tehtyä silloin viisaasti? Tai kuinka moni ylipäätään tämän on valmis myöntämään? Oman kokemukseni mukaan tälläiset ihmiset ovat (ikävä kyllä) suhteellisen harvassa. Ja eri mieltä olen sinun kanssasi siitäkin, etteikö 3½ vuotias enää hyötyisi äitinsä seurasta - sen ikäinen lapsi on kuitenkin aika pieni lapsi vielä. Ja tähän saakka hän on ollut hoidossa 3 päivänä viikossa (aivan kuten siskonsakin) koko "hoitolapsiuransa" aikana (vaikka olenkin itse tehnyt töitä 100%:sesti).
Hmm.. minun mielestäni yrittäjyydessä ja yrittäjäksi ryhtymisessä tarvitaan ensisijoisesti uskallusta, oikeanlaista visiota ja sopivia resursseja (tähän mukaan lukien myöskin oikeanlaiset kontaktit ja kyky hankkia niitä kontakteja). Jos minulla nämä em. asiat ovat jo kertaalleen elämässäni ollut, uskon ne saavuttavani uudestaankin sitten, kun aika on sille kypsä. 55 vuoden ikä ei ollut tässä tapauksessa mikään kiveen hakattu tulevaisuuden ennuste, vaan pikemminkin heitto, joka oli suunnattu näille "jäät jälkeen työelämän kehityksestä" - ihmettelijöille ;-). Ja itseään voi kehittää (ammatillisestikin) läpi koko elämän - ei se ole vain nuorten etuoikeus.
Hieman laajempaa katsantokantaa toivoisin..
32
Olen itse ollut yrittäjä vuodesta 1984, joten minulla on realistinen kuva yrittäjyydestä. Anoppini rupesi muuten yrittäjäksi 53-vuotiaana. Siinä meni apen ja anopin koko omaisuus ja terveys. Että kovin laajaa visiointia ja muuta liirumlaarumia kehotan kyllä välttämään - näin aikuistenoikeesti!
Menikö yrityksesi nurin, kun et nyt voi sitä pyörittää ovistikkujen lomasta?
Ja tuttavapiirissä on myös useampikin yrittäjä - ovat vieläpä eri ikäisinä yrittäjyytensä aloittaneet. Minusta todella outoa sanoa, että 55-vuotiaan olisi liian vanha yrittäjäksi. Ennemminkin ihmettelen niitä, jotka jaksavat aloittaa yrityksen lasten ollessa ihan pieniä (meillä jo kouluikäisiä kun aloitin yritystoiminnan).
Ai juu, hieman naurettavaa perustella mielipiteensä apen ja anopin konkurssilla, varsin laaja otanta ;-)
Olen itse ollut yrittäjä vuodesta 1984, joten minulla on realistinen kuva yrittäjyydestä. Anoppini rupesi muuten yrittäjäksi 53-vuotiaana. Siinä meni apen ja anopin koko omaisuus ja terveys. Että kovin laajaa visiointia ja muuta liirumlaarumia kehotan kyllä välttämään - näin aikuistenoikeesti!
Menikö yrityksesi nurin, kun et nyt voi sitä pyörittää ovistikkujen lomasta?
*
No sinähän se sitkeä sissi olet ;-).. ei se mitään, just nyt on aikaa joten vastaillaan.
Yritykseni ei mennyt sen kummemmin nurin, teimme päätöksen lopettaa (ihan kannattava) yritystoiminta silloin, kun jäin esikoisesta äitiyslomalle. Itsekin yrittäjänä varmasti tiedät, että myöskin sen yrityksen kanssa on naimisissa - eikä siitä voi olla (ainakaan henkisesti) "lomalla". Halusin silloin panostaa vauvaan - päätös oli ihan oikea silloin.
Nyt olen jättämässä (erittäin hyvä palkkaisen) palkkatyön ja jäämässä kotiin. Sen enempää en aio tässä syitä siihen, miksi lopetan, eritellä - riittää, kun sanon, että tällä hetkellä priorisoin vauvan saamista.
Ja niin - yritystoiminta on aina riski. Joskus se kannattaa, toisinaan taas ei. Luja luottamus silti pitää olla omaan osaamiseen ja persoonaan, jos ja kun sille tielle päättää ryhtyä. Kyllä siinä toiset onnistuvatkin ;-).
32
Aloitti nyt osa-aikahoidossa, koska en halua että jäävät paitsi sosiaalisia taitoja kuitenkaan. Toinen on eskarissa.
Nelivuotiaamme on astmalapsi ja aiemmin aika arka, joten tarvitsi enemmän aikaa jaksaakseen nyt hoidossa paremmin.
Minulla on korkeakoulututkinto ja olen hyvin kunnianhimoinen, joten tietty jotkut vähän ihmettelivät... Tein kyllä nytkin töitä, mutta kotoa käsin. Mieheni on hyvätuloinen, olemme velattomia, joten raha ei vaikuttanut ratkaisuihin.