Mä olen aina ollut sitä mieltä, että sisarusten nimien pitää jollain tapaa sopia toisiinsa...
Ei siis tyyliin MAri ja Jari, tai että alkaisivat samalla kirjaimella, vaan että ovat jollain tapaa saman henkisiä, samalta aikakaudelta tms.
No nyt kun tän yllätysvauvan la lähestyy, alan olla entistä varmempi, että nimeksi tulee sellainen, joka ei millään muotoa sovi isompien nimiin. Siis tyyliin veljekset Onni, Akseli ja William...
Mitäs mieltä te muut olette, kenen kannalta on tärkeää, että nimet olisivat jollain tapaa samasta muotista? Itse olen nyt asiaa pohtinut kovastikin, ja miettinyt, että haittaisiko minua, jos mun supisuomalaisen nimen rinnalla veljeni olisi vaikkapa Ronaldo.
Kommentit (20)
Eikä tuo esimerkki kuulostanut ollenkaan huonolta. Jos kaksi ensimmäistä ovat kovin samanlaisia, niin silloin häiritsee jos kolmas ei ole (tyyliin Akseli, Aleksi ja William).
Jokainen on yksilö, eikä tehty sisaruksiansa täydentämään.
Jos joku siitä vaivaantuu, niin en todellakaan voi muuta sanoa kuin että ihan oma ongelma. :)
Anne, Anna ja Anni ovat aivan liian samanlaisia.
Taas Jemilia, Jamelie ja Maija olisi aika hassu sisarussarja.
Vaikka lapset ovatkin yksilöitä, samantyyppiset nimet yhdistää ja tuo tasa-arvoista tunnelmaa!
tyyliä Maija, Kalle ja kuopuksena Carita-Isabella, niin monasti tulee mieleen, että onkohan kuopuksella eri isä...
Ja kyllähän erilainen nimivalinta kulmakarvojen kohotuksia aiheuttaa tutuissakin. Joudutte varmaan selittelemään valintaanne, mutta haitanneeko tuo? Teidän valintannehan se on, muut eläkööt sen kanssa.
Niiden hetkien kannalta, kun äiti lausuu sisaruskatraan nimet jollekin perheen ulkopuoliselle henkilölle. Näin aikuisena on yks hailee mitä nimeä veli tai sisar kantaa. Mä tunnen siskokset salla ja sigrid, ok nimet alkaa samalla kirjaimella, mutta en muuten samaa henkeä oikein löydä. En tiedä onks tarpeenkaan...
tyyliin Pertti ja Esmeralda Wirtanen
riimit; emma ja ella, emmi ja emma, anni ja anna, tiia ja miia jne... ei lasten tartte olla mitään riimejä. ihan hyvin voi laittaa annan ja niklaksen tai vaikkapa jorman ja sesilian.. ei kande olla niin ahdasmielinen.
Lapset on yksilöitä, joten kai heillä voi olla yksilölliset nimetkin. Mun lapsilla on nimet " eri sarjaa" , toisella on lyhyt hyvin suomalainen nimi ja toisella vähän pidempi ruotsalainen. Musta ne sopii heille kuin nenä päähän!
ei pidä välittää mitä muut ajattelevat. Mutta kannattaa miettiä kun antaa vauvalle nimen esmes kauhisteltu Cisuliina, nimi ei ehkä murkkuikäisestä tunnu kivalle tai 30 urarakettina...
Mua ei vois pätkääkään kiinnostaa mitä muut ajattelevat lapsiemme nimistä, me tykkäämme niistä ja sillä selvä.
Nimi, joka sopii lapselle. Kun he ovat aikuisia ja toinen asuu Pihtiputaalla ja toinen vaikka Lontoossa, ei sillä ole väliä että nimet sopivat toistensa kanssa yhteen.
Meillä tilanne olisi se, että kahden isomman lapsen nimet ovat selkeästi vanhahtavia suomalaisia nimiä, ja kolmannen nimi olisi ulkomaalaisperäinen ja aika erikoinen.
Sukunimi on ihan suomalainen, mutta ei -nen loppuinen ja aika erikoinen sekin.
Kunhan pähkäilen, vielä tässä on aikaa...
T:ap.
Mutta varsin erilainen kuitenkin. Ja kuopuksella on sama isä kuin isommillakin : )
Joskus kauan aikaa sitten kuulin äidin kutsuvan lastaan sillä haikailemallani nimellä kaupassa, ja se jäi pysyvästi mieleeni. Ja nyt se on noussut esiin niin, etten oikein muuta osaa ajatellakaan.
Kulmakarvojen kohotteluun olen sinänsä jo tottunut, koska esikoisemme nimi on aika harvinainen, vaikka löytyykin ihan kalenterista.
Vierailija:
tyyliä Maija, Kalle ja kuopuksena Carita-Isabella, niin monasti tulee mieleen, että onkohan kuopuksella eri isä...Ja kyllähän erilainen nimivalinta kulmakarvojen kohotuksia aiheuttaa tutuissakin. Joudutte varmaan selittelemään valintaanne, mutta haitanneeko tuo? Teidän valintannehan se on, muut eläkööt sen kanssa.
niin, tulee miettineeksi onko eri isä..? Meillä nimet on suomalaisia, ei koskaan hittiniminä olleita ja kaikkien perheenjäsenten nimistä löytyy sama kirjain jossain kohtaa.
Miehellä tuskin on asiaan mitään negatiivista sanomista...
Se vaan just muakin mietityttää, kun kuitenkin kahdella on samanhenkinen nimi, ja sitten kolmas olisi erilainen... toisaalta voihan olla, että meille tulee vielä joskus se neljäskin lapsi...
T: Ap.
omia persoonia lapset, ei mikään lössi=samaa porukkaa.
MIIa. Piia, Tiia tai Onni , Onerva. Hirveetä
ei niitä nimiä sanota aina sisarusten nimen kanssa. hän on kuitenkin oma yksilönsä, sitten kun esim. aikuisena itsekseen elelee.
minä olen ajatellut niinkin, että jos perheessä 3 lasta ja lapsiluku täynnä, voi se hännänhuippu ollakin nimeltään erilainen, kun on viimoinen lapsi. ja huomannut, että monesti vasta tokalle, kolmannelle tai sitä seuraavalle uskalletaan antaa juuri sellainen nimi josta pitää. ekalla lapsella ns. varma/sovinnaisempi valinta.
kuinka paljon annettu suomessa?
t:eräs harvinaisen nimen kantajan äiti :)
Kaksi ei vielä ole " sarja" , joten kolmas voi hyvinkin olla erilainen.
Tai Väinön ja Selman sisar Jamelia. Mutta toisaalta ne Hupu-Tupu-Lupu-ketjut eli Mirko, Miro ja Miska tai Ari, Sari, Mari ja Jari tuppaavat naurattamaan.