Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Riideltiin sitten taas.

Vierailija
11.02.2008 |

Minä kyllästyin lopen väsyneenä toissailtana siivoamaan, olin tehnyt rankan päivän ulkona ja sitten vielä sisällä ilta yhekssän asti siivosin. Laitoin miehelle kiukuspäissäni tekstiviesti, jossa kirosin mun siivojan roolia. Pyysin kyllä anteeksi myöhemmin. No eilen olimme lähdössä syntymäpäiville ja mieheni kysyi onko hänen vaatteensa ok. Sanoin, että voisiko hän vaihtaa housut (sanoin varmasti nätisti ja hänellä oli työhousut jalassa), josta hän raivostui. Rupesi huutamaan vittua ja syytti nöyryyttämisestä, siitä että pidän häntä koko jotenkin narussa ja pompotan. Sitten huuti, että hänellä on polvi kipeä ja parempien housujen alle ei kalsarit mahdu. Tätä minä en tosiaankaan ollut tiennyt. Jatkoi huutamista ja mouhoomista, joten en yllättäen ollutkaan enää halukas lähtemään syntymäpäiville ja sanoin, että antaa olla. Siitä hän suuttui vielä enemmän ja uhkasi, että " autoon tai hän repii mut sinne hiuksista" . Veti kädestä ja töni. Menin shokissa sohvan nurkkaan istumaan ja olin aivan sisäänpäin kääntynyt. En reagoinut hänen koiransa touhuihin, ja hän siitä vittuili. Vastasin siihen jotain, että eikös sen koiran pitänyt olla kokonaan sun projekti, että minähän en käestä mitään mihinkään koiran tekemiseen. Mies suuttui taas ja tuli hakkaamaan sohvaa mun vierestä. Oli siis kumartuneena mun ylle ja tarkoitti kyllä mua. Myöhemmin kun hän oli rauhoittunut, niin yritin saada häntä puhumaan, mutta mesettäminen oli tärkeämpää. Sitten kun hän meni pesemään hampaitaan, hän sanoi, että mistä tätäkin umpisolmua osaa lähteä aukaisemaan. En vastannut mitään, kun hän pesi hampaitaan, joten hän tuumasi vaan, että kiitos tästäkin keskustelusta. Menin hänen perässään makuuhuoneeseen, ja saimme vähän keskustelua aikaiseksi, mutta sitten hän halusi ruveta nukkumaan. Tänä aamuna vittuilu taas jatkui; kun en antanut hänelle puhelinta (itse oli lähempänä) sain kuulla olevani vitun mulkku. Sitten kun en noussut etsimään hänen hujan hajan jättämistään vaatteista työvaatteita, sain kuulla vittuilua puolisoitten välisestä auttamisesta... Itse hän ilmoitti suureen ääneen, kun muutin hänen luo tavarani, että hänhän ei sitten osallistu muuttamiseen.

Tähän mennessä olen myös tahallisesti yrittänyt homehduttaa kylppärin, kun laitoin matot sinne (kuulemma " tarkoituksenmukaista" ), toissapäivänä tahallani lukitsin hänen navettaan ja hänen oli lantalan kautta kierrettävä pois (olin kuulemma suunnitellut sen, kun ainoastaan lantalassa on ruokki sisälläpäin), tahallani yrittänyt rikkoa hänen auton jen.



Muilla tällaista???? Mulla ei ole muuta paikkaa mihin mennä, olen opiskelija, en saa opintotukea eikä ole tuloja kovinkaan paljoa. Pitänee vaan kestää... Anteeksi sekava teksti, oli vähän tajunnanvirtaa.

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauanko olette yhdessä olleet? Lapsia ei ilmeisesti ole? Kertomasi perusteella mies on väkivaltaantaipuvainen. Lähde pois ja etsi parempi elämä.

Vierailija
2/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että teillä on pitkän ja perusteellisen keskustelun paikka. Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

te ajatte toisenne umpikujaan... onko sulla tai miehelläs lomaa jotta saisitte vähän rentoutua? Kamala tilanne! Voisitko ite jotenkin vähentää siivoamista? Miksi sulla menee siihen niin paljon aikaa?



voimia ja jaksamista... tilanne kuulostaa siinä mielessä tutulta että jossain stressin vaiheessa molemmilla palaa piuhat kiinni ja uskon että olet itsekin siinä tilaanteessa... ottakaa kunnolla aikaa ja puhukaa, edes vähän!

Vierailija
4/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sairaalta, väkivaltaan taipuvaisen ihmisen toiminnalta, jolla on tapana pahentua ajan kanssa. Pian hän ei tyydykään hakkaamaan enää pelkkää sohvaa. Jos et saa häneen parempaa keskusteluyhteyttä ja hänen tapansa muutu totaalisesti, sinun on oikeasti parasta lähteä. Missään tapauksessa älä ainakaan mene hankkimaan lapsia tuon ukon kanssa, jos teillä ei niitä jo ennestään ole.



Aina on vaihtoehtoja pärjäämiseen, ei tuollaista tarvitse sietää. Pahimmassa tapauksessa maksaa vielä sun terveyden tai hengen.

Vierailija
5/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytös vain pahenee ajan kanssa. Lähde vielä kun voit...

Vierailija
6/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Muilla tällaista???? Mulla ei ole muuta paikkaa mihin mennä, olen opiskelija, en saa opintotukea eikä ole tuloja kovinkaan paljoa. Pitänee vaan kestää... Anteeksi sekava teksti, oli vähän tajunnanvirtaa.

Muilla - normaaleilla ihmisillä - ei ole tuollaista. Ei teilläkään kuulu olla.

Asian voi ehkä vielä selvittää, mutta ei selvästikään teidän osaamillanne keinoilla. Tarvitsette ainakin PALJON asiantuntevaa apua. Parisuhdeneuvoja voisi auttaa.

Miehesi väkivalta ja syytökset tahallisesta vahingointeoistasi kuulostavat niin paranoideilta, eli vainoharhaisilta, ettei sovittelua odottamaan kuitenkaan pidä jäädä kotiin. Eikä ehkä kannata surra, vaikkei se onnistuisikaan.

Lähde turvakotiin. Sieltä anot itsellesi opiskelija-asunnon (jos et ole liian tarkka, saat kyllä halvan solukämpän jostain syrjemmältä aika nopeasti). Siihen saat asumistukea joko kelalta tai sosuusta. Miksi et saa opintotukea? Eikö opintojen määrä riitä, oletko käyttänyt kaikki tuet vai mistä kiikastaa? Jos opintojen määrästä, pystyt sitä lisäämään kun ulkoinen paino kotioloissa helpottaa. Jos olet käyttänyt jo kaikki tuet tai opintosi eivät johda tutkintoon, sun kannattaa hakea töitä. Alkuksi mitä tahansa töitä. Kyllä se siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mieti todella tarkkaan. Googleta vaikka turvakoti, niitä on joka puolella Suomea. Ja varmaan kunnan sossustakin osatataan auttaa eteenpäin, esim. kertoa, missä voit asua sen aikaa, että saat soluasunnon tms.



Helppoa tuo ei tule olemaan, mutta vielä pahempaa on luultavasti luvassa, jos miehen luo jäät. Lähtemisellä ei mielestäni kannata miestä uhkailla, kerrot siitä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on ihan valmista. Asiasta ei kannata alkaa riidellä ja varsinkaan lähtemispäätöksestä kertomisen jälkeen ei kannata miehen seuraan enää jäädä.



Kai sulla sentään on jotain kavereita tai sukulaisia? Ne kannattaa pitää tilanteessa ajan tasalla ja ottaa mukaan esim. siihen tilanteeseen, kun alat kuljettaa tavaroitasi pois. Silloin mies ei niin helpolla käy sinuun käsiksi.

Vierailija
8/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on vaan eläimiä paljon, ja ne ovat valittavasti todella tärkeitä. Niitä ei voi oikein jakaa enkä saa mukaanikaan mitään. Meillä on molemmilla takana onnistuneita suhteita, eikä mieheni ole kenenkään muun kanssa ollut väkivaltainen. Hän on käynyt psykologin juttusilla. Hänellä on kamalasti kyllä stressiä ja minulla vakava masennus. Saamme todella hyvin toisistamme esiin mahdollisimman huonon puolen. Harmittaa niin vietävästi, koska meillä on joskus mennyt todella hyvin! Olemme hyvin samankaltaisia luonteiltamme, ainut, että minä olen laiskempi ja mieheni on oikea puuha-pete. Yllensä jos mieheni saa raivokohtauksen, olen lämmittänyt hänet todella hyvin, mutta eilen en ollut. Emme osaa enää riidellä tavallisesti ja varsinkin miehelleni jää kaikki hampaankoloon ja kun hän suuttuu, hän kaivelee kaikki vanhatkin jutut esille suuttuen niistä vielä lisää. Ei suostu lähtemään mihinkään terapiaan, koska minäkään en joskus aikoinaan lähtenyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään tuollaista kumppaniltaan. Yleensä kumppanit tukee ja rakastaa, ei hauku, huuda ja käyttäydy uhkaavasti.



Mies saattaa yrittää luoda sinulle mielikuvan, ettei sinulla ole paikkaa minne mennä etkä voi muuta kuin jäädä hänen luokseen. Asia ei kuitenkaan ole niin. On turvakoteja, tukiasuntoja, edullisia solukämppiä, opintotukea, toimeentulotukea, duunipaikkoja. Kunhan vaan ottaa niistä selvän. Ja sinun tilanteessasi mikä tahansa duunipaikka, joka antaa sen verran taloudellista itsenäisyyttä, että pääset normaalin elämän alkuun, on parempi vaihtoehto kuin tuollaisissa oloissa " eläminen" . Vaikka sitten opiskelupaikka menisi.

Vierailija
10/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeastaan jännä juttu, se eilinen ei tunnu enää missään. Tuo kirjoittaminen jotenkin nollasi tilanteen? Tai sitten olen vain jo niin kyyninen ja tunteeton paska.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli oma kämppäkin, mutta möin sen kun aloitimme " puhtaalta pöydältä" ja meillä meni hyvin. Heh, olipa noissakin valinnoissa järkeä! AP

Vierailija
12/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettet päädy koristamaan tilastoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kyllä asialle kannattaa pikku hiljaa yrittää tehdä jotain... voisit vaikka lukea jonkun parisuhde kirjan ja ottaa siitä vinkkejä, mä olen huomannut että kun suhde ajautuu umpikujaan kannattaa alkaa muutosta tekemään pikkuhiljaa ja se muutos lähtee omasta itsestään...



tilannetta on meidän vaikea arvioida koska emme asu teillä ja täällä monikin käskee sinun heti lähteä lätkimään. Meidän parisuhteessa ei ole väkivaltaa mutta tiedän miltä tuntuu kun pystyy omalla masennuksella ajamaan toisen nurkkaan josta ei ole ulos pääsyä. En syytä sinua että teet niin esim tahallasi, mutta masentunut ja stressaantunut ihminen yhdessä ei vain ole kauhean helppoa. Itse kärsin välillä kamalasta masennuksesta ja huomaan että se vaikuutta totta kai mieheeni... ei kai kukaan jaksa katsoa toista viikko tolkulla kun ei pysty auttamaan....



voimia ja pientä muutosta päivään :)

Vierailija
14/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisi tuohon masennukseenkin. No joo, vitsailla vielä jaksaa. Pitää ruveta ettimään halpaa paikkaa. Yksi olisi jo tiedossa, mutta muuttaminen tuntuu niin ylivoimaiselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette ole toisillenne hyvää seuraa tollasina.



Tää on tosi kamalaa yrittää kirjottaa jotain koska SINÄ olet laittanut oman versiosi tapahtuneista, miehelläsi varmasti eri kuvat!



Mutta mikä juttu toi oli että kävit laittamassa miehen lukkojen taakse? Sori, oon kaupunkilainen, mutta faktaa: sää joko teit sen tahallaan tai vahingossa. Jos lukitset oven kiusalla, niin oot ääliö. Mutta jos teit sen vahingossa niin mikä estää sanomasta että et tiennyt miehen olevan siellä ja teit virheen?



En ole koskaan ymmärtänyt miksi koira hankitaan " vaan toiselle" . Jos toinen sairastuu ja hoidat koiraa niin vietkö koiraa ulkoileen vaikka aurinkoisena päivänä ja pääset lenkille? Siis toisin sanoen: hoidatko koiraa vaan kun se sulle sopii ja kun sua ei nappaa, haluat olla vittuileva toiselle niin sanot että toi on sun elukka? Lapsellista.

Jos mies ei ehdi hoitaa eläintä ja sinä et vaan suostu niin myykää pois.



Sää pidät hänen mesettelyään muka valtapelinä -mutta hänellä on kaikki oikeus mesettää. Ei se ole asioiden tärkeysjärjestystä. Kun mies harjasi hampaita ja oli valmis keskusteluun, et keskustele enää? Mitä sielä makkarissa juteltiin jos mies taas loukkaantu ja halusi nukkua? Syyttelitkö?



Aamulla kun mies pyysi puhelimen. Sun on pakko jatkaa sotaa leikkimällä keskenkasvusta etkä anna puhelinta.



Vaikka sää täälä netissä kirjotat, se on sun puolelta tulevaa josta luultavasti haet apua siihen että MIES on vaikea. Mieti omaa käytöstäkin! Ja hae apua jostai asiantuntijalta.

Vierailija
16/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnustan, että jos mun puoliso olisi masentunut, ei puhuisi, olisi koko ajan hapan naama yms, niin varmasti rupeasin epäilemään kaikenlaista, vastaaviakin kun mun mies. Ja ymmärrän kyllä sen, että masentuneisuus vie toisenkin mukanaan jonnekin pohjalle. Tänään sain aikaiseksi soittaa YTHS:lle, mutta niillä on aikoja " joskus keväällä" . Se soittaminen oli kauhean nöyryyttävää, mutta kai on vielä kokeilta kunnallista puolta. On muuten mielenkiintoista, kuinka hyvin pystyy asettumaan oman itsensä (siis pahan olon) ulkopuolelle ja tarkastelemaan kylmän analyyttisesti tilannetta ja vaikuttamaan niin järkevältä, ettei kukaan edes masennukseen usko. Olipas sekava virke!

Vierailija
17/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta älä nyt ala käyttään tollasia uhkailuina " mää muutan, mulla oli omakin asunto"



Mitä sitten? Sulla on nyt joku paikka miehen kanssa. Olen katsellut äitini tapaa uhkailla erolla ja muutolla -mutta mitä se muuttaa? Ei mitään. Muutoksen tarttee lähteä ihmisestä itsestään, ei siitä että pakottaa toista johonkin.



Mikä teijän suhteessa mättää?



16

Vierailija
18/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lukitseminen on todellakin vahinko, mutta mies ei sitä usko. Ja jos itse olisi tehnyt niin, niin ei mulle tulisi mieleenikään suuttua siitä niin paljon. Mulla oli puhelimen soidessa koneella tärkeä juttu kesken, niin en todellakaan ala kiikuttamaan vehettä miehelle, kun on itse lähempänä puhelinta. Meillä on vaan mennyt semmoiseksi toisen kyttäämiseksi, vittuilujen laskemiseksi jne. Musta vaan tuntuu miehen käytös kohtuuttomalta. Tavallinen suuttuminen olisi ihan ok, mutta tämä tuntuu kohtuuttomalta. En minäkään ymmärrä sitä, että koira hankitaan vaan toiselle. En olisi tuota edes halunnut. Mies sen kuitenkin otti enkä minä sitä voi myydä, joten se säilyy kiistakapulana meidän välillä. Ja tiedän mitä se tekee tuolle koirallekin!!

Vierailija
19/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ne rahat ovat nyt? Niillä varmaan pääsisi elämisen alkuun...



Varmaan on vikaa ap:ssakin, mutta jos tilanne on jo noin paha, voi olla, että ap:lle ja miehelle sopisi parhaiten ratkaisuksi erilliset elämät. Ja sitten joskus toisen kerran suhteeseen fiksumpana, uuden ihmisen kanssa.



Toinen juttu tietty on, että jos kokee avun hakemisen vaikeaksi ja alentavaksi, tulee elämässä pahoja hankaluuksia vielä monta kertaa.

Vierailija
20/22 |
11.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja joskus kuulen sen kolkuttelevan ovelle, meillä kyllä auttaa se että nypin miestä ja kinuan niin kauan että hän lopulta avautuu... ja siis purkaa tuntojaan ja mielipahaansa, vaikka siinä ite kokee välillä joutuvansa aika moiseksi paskakasaksi niin kun miehen olo helpottaa niin helpottaa minunkin olo. No miehet kuitenkin ajattelee niin eri tavallla näistä suhde asioista kuin me naiset. Munkin mies väittää joskus että mä teen tahallani jotain ja olen ihan ymmälläni näistä tilanteista koska ne ovat olleet täysiä vahinkoja, mutta yleensä kun mies on saanut purkaa sen suurimman kiukkunsa pois niin asiat helpottuu ja keskustelu aukeaa.



Meillä ei onneksi olla noin pitkällä kun teillä mutta ymmärrän kuvion miten siihen on päädytty. Minua kauhistuttaa itseäni se että huomaan kuinka masennukseni ja tietyt pakkoneuroosini ovat vaikuttaneet mieheeni niin että mies välillä ihan pelkää reaktiotani johonkin asiaan, kun tätä pystyin katsomaan ulkopuolisen silmin aloin pikkuhiljaa muuttaa itseäni ja puhuin myös miehelle siitä että haluan muuttua.



Tuo on varmaan normaalia masentuneelle ihmiselle että pystyy analysoimaan itseään ulkopuolisen silmin, huomaan että olet ollut tilanteessa kauan ehkä koko elämäsi ja sinun elämässä on ollut joku joka on myös ollut masentunut ja olet nähnyt hänen käyttäytymistä.



Voimia ja tsemppiä! Jos mielessäsi piilee ajatus että saisitte tuon onnellisen hetken joskus takaisin niin pyri siihen äläkä luovuta. Jos teillä on paljon yhteisiä eläimiä niin kyllä te niistä myös jotain henkisiä voimavaroja saatte itselllenne. Kunnon lepo ja loma ja asioiden pikkuhiljainen käsittely auttaa varmasti.... En kannata mitään kuuden tunnin itkukeskustelupalaveria jossa pää menee vain sekaisin vaan pientä muutosta päivässä :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kahdeksan neljä