Tieto lisää tuskaa (lapsen sairaudesta)
Nyt kun tietää, mikä lasta vaivaa, ei tarvitse enää miettiä, mistä on kysymys. Toisaalta nyt kun huomaa, miten sairaus etenee, tuntuu kamalalta tietää, mitä vielä voi olla edessä. *huoh*
Kysymys siis lapsen kroonisesta sairaudesta, johon ei ole parannuskeinoa eikä ennusteesta vielä tiedä.
Halusin vain sanoa tämän teille. Olkaa onnellisia terveistä lapsistanne!
Kommentit (6)
Minä kurja otin sairaalaan kannettavan ja hain koko ajan tietoa netistä kun alkoi selvitä mikä lapsella on. =( Minun lapsi selvisi hengissä vaikka tilanne näytti jo pahalta.
Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessa, olkaamme onnellisia lasten läsnäolosta ja että ovat terveitä. Vaikkakin joskus hermo on tiukalla.
Ap:lle voimia.
joka on edennyt jo aika pitkälle. Samalla saatiin tietää että kyseessä on perinnöllinen sairaus joka siis saattaa olla myös minulla ja lapsillani. Olen menossa tutkimuksiin lähiaikoina, ja varmaan jossain vaiheessa pitää tutkia myös lapset.
Jotenkin " sitku" -elämä on muuttunut " nytku" -elämäksi kun on vaarana ettei sitten vanhempana (tai voihan mahdollinen sairaus edetä mulla paljon nopeamminkin kuin isällä...) välttämättä pysty tekemään käsillään tai jaloillaan " mitään" .
Paljon voimia ap:lle.
Diagnoosi ei olisi mulle yllätys.
7
pahimman vihamieheni koettavaksi! Lapsiriepu joutuu käymään läpi vaikka ja mitä, koko ikänsä... Mutta mutta, olisnko halunnut tietää lapseni erityispiirteestä ennen lapsen syntymää, en tiedä.
niin toisenlainen näkökulma. Toisaalta meidät on kyllästetty ajatuksella, että terveys on normaalia ja sairaus epänormaalia, vaikka sairaus on aina kuulunut ihmisten elämään. Olisiko lapsi ollut onnellisempi jos ei olisi syntynytkään? Ei varmaan. Sairaanakin voi elää hyvää elämää, ja vanhempien asenteella on paljon merkitystä siihen, miten epänormaaliksi tai sairaaksi lapsi itsensä kokee.