Lapsettomuushoidoissa käyneet ja onnistuneet - valakaa muhun uskoa!

No mitä tuohon oikein sanomaan. Minä tulin raskaaksi 9 vuoden jälkeen luomusti, vaikka kaikki hoidot kokeiltiin ilman tulosta.



Kärsivällisyyttä :)

Yritä keksiä jotain kivaa tekemistä perheen kanssa, urheile ja tee jotain mieltä piristävää. Sitten taas uusin voimin uuten hoitoon. Kyllä se sieltä vielä napsahtaa. Tuo on varmasti vaan huonoa tuuria.



Tsemppiä!

Ei ollut ainakaan tarkoitus olla tyly. Tarkoitin vain että paistaa se sitten joskus risukasaankin, jos jaksaa uskoa.

Meillä oli 8 alkion siirtoa kolmesta hoidosta ja kaksi biokemiallista raskautta tuoresiirroissa.



T: 2

niin on tarkoitettu.

itsekin esikoista 4 vuotta yrittäneenä ja 4 keskenmenoa kärsineenä tulin vihdoinkin luomuna raskaaksi, sitten taas sielua jäytävä 5:n vuoden yritys ja odotus, ja 7 keskenmenon jälkeen VIHDOINKIN se kuopuskin tuli. mihinkään hoitoihin ei oltais silti ikipäivänä lähdetty.

Tuo ICSI viittaa jo siihen, että niitä lapsia ei ap:lle tule luomuna. Jos viestisi olisi ollut edes jotenkin rakentava, mutta tuo oli hävytöntä!

Sä saat vaan turhaan pahan mielen. Täältä ei sympatioita heru, vaan vitosen kaltaisia ääliöitä vastailee, mitä pieneen päähän pälkähtää.



Tsemppiä ja onnea jatkoon! Kyllä se vielä iloksi muuttuu.

Ensin aloitettiin inseminaatioilla, mitään ei tapahtunut, muistaakseni 3 inseminaatiota tehtiin. Lääkärikin oli vähän ihmeissään, kun kaiken olisi pitänyt olla otollista raskauden alkamista varten.

Sitten siirryttiin järeämpiin keinoihin. 1. ivf tuotti vain 4 heikkolaatuista alkiota, joista varmuuden vuoksi siirrettiin 2 - ei raskautta.

Eikä mitään jäänyt pakkaseen, alkiot sen verran huonoja.

Sitten tehtiin icsi, josta saatiin 5 hedelmöittynyttä alkiota, näistä vain yksi oli 1 lk alkio. Tämä ainoa priima alkiomme onneksi kiinnittyi ja alkoi kasvaa vauvaksi, ja saimme terveen ihanan tytön.

4 heikompaa alkiota pakastettiin, ja tällä hetkellä piinailen pas:n tulosta.

En tosin saanut paljon toivoa, alkio oli jakautunut hitaasti pitkästä viljelystä huolimatta.

Tämä tyttäremme tuntuukin todelliselta taivaan ihmeeltä, kun näyttää siltä, että sukusolumme eivät saa aikaiseksi kunnollisia alkioita...

ei ihme että syntyy vammaisia. keskenmenot johtuu siitä että luonto korjaa epäkelvot yksilöt. näin ajattelen myös omista pienistä enkeleistäni. niinhän se on, eivät olleet tarpeeksi vahvoja tänne syntymään. minä ajattelen näin hoidoista, ja ajatelkaa te miten tykkäätte, en teilaa teidän näkemyksiänne enkä halua riidellä, kerroin vain oman mielipiteeni.

Vierailija:

niin on tarkoitettu.

itsekin esikoista 4 vuotta yrittäneenä ja 4 keskenmenoa kärsineenä tulin vihdoinkin luomuna raskaaksi, sitten taas sielua jäytävä 5:n vuoden yritys ja odotus, ja 7 keskenmenon jälkeen VIHDOINKIN se kuopuskin tuli. mihinkään hoitoihin ei oltais silti ikipäivänä lähdetty.

Vierailija:

Ihan kurja fiilis on kahden peräkkäisen kemiallisen raskauden jälkeen. Meille tuli kolme vuotta sitten ekasta ICSI:stä tyttö, mutta nyt PAS ja toisen ICSI:n eka tuoresiirto ovat tuottaneet vaan kemiallisen raskauden. Lääkäri on sitä mieltä, että minä olen kovin hedelmällinen, kun aina jotain tapahtuu, mutta alkioissa on jotain vikaa.

Olikohan tuo meidän esikoinen onnellinen sattuma... Pitäisköhän lyödä hanskat tiskiin ennen kuin menee hermot lopullisesti?

Olisko kellään mitään positiivista sanottavaa, kun multa alkaa usko loppua?

Vierailija:

ei ihme että syntyy vammaisia. keskenmenot johtuu siitä että luonto korjaa epäkelvot yksilöt. näin ajattelen myös omista pienistä enkeleistäni. niinhän se on, eivät olleet tarpeeksi vahvoja tänne syntymään. minä ajattelen näin hoidoista, ja ajatelkaa te miten tykkäätte, en teilaa teidän näkemyksiänne enkä halua riidellä, kerroin vain oman mielipiteeni.

Meille ei tosiaan tule ilman hoitjoa lasta. Kaikki siirretyt ja pakastetut alkiot ovat näyttäneet tosi hyviltä ja jakautuneet nätisti, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Plääh! En millään pääse tästä kurjuuden tunteesta.



ap

oikeesti kannustusta.

Sen sijaan voin kertoa, että surusta on mahdollista päästä yli ja elämästä voi tulla ihan hyvää eikä parisuhteenkaan tarvitse kärsiä ainakaan lopullisesti. Elämä on vain erilaista kuin useimmilla eikä sellaista kuin ensin toivoi, mutta elämisen arvoista silti.



Kannattaa silti yrittää kaikkensa lasten eteen, mutta osata sitten myös luopua, kun on sisimmässään varma, ettei tulosta taida tulla tai omat voimat loppuvat.

Eli et ole lapseton. Enkä mitenkään väheksy toivettasi toisesta lapsesta, olen itsekin yhden hoidoilla alkunsa saaneeen ihanan lapsen äiti, eikä toinen ole yrityksistä huolimatta todennäköinen.

Välillä kyllä pistää miettimään, missä on mennyt pieleen, kun maa päällään noin hulluja kantaa. Vielä lisääntymäänkin on päästetty! Hoh hoijaa!



Tsemppiä ap:lle! Ei se teidän eka ihan täys vahinko voinut olla, joten eiköhän se " vahinko" vielä osu uudestaankin teidän kohdalle :).

t. Myös toista kaipaileva lapsettomuudesta kärsivä

Se on vain pieni osa, joihin mikään hoito ei missään vaiheessa auta. Tietysti sitä pelkää kuuluvansa tähän porukkaan, mutta todennäiköisyys on suurempi, että kuuluu siihen valtaosaan...

Meillä luomuihmelapsi, jonka jälkeen (?) miehen spermanlaatu heikkeni radikaalisti ihan muutamassa kuukaudessa. Jotain tapahtui siinä välissä, että spermaan tuli hirveät määrät siittiövasta-ainetta joka lamaannutti joka ikisen siittiön toimintakyvyttömäksi.

Turhaa pestiin ja yritettiin inseminaatiota, mitään ei tapahtunut.

Sitten siirryttiin suoraan ICSIin ja ihan käsittämättömästi ensimmäisen tuoresiirron alkio kiinnittyi ja alkoi kehittyä.



Täältä lähetän kaikki sympatiat, empatiat ja peukutukset teille tulevaan!

Vierailija:

niin on tarkoitettu.

itsekin esikoista 4 vuotta yrittäneenä ja 4 keskenmenoa kärsineenä tulin vihdoinkin luomuna raskaaksi, sitten taas sielua jäytävä 5:n vuoden yritys ja odotus, ja 7 keskenmenon jälkeen VIHDOINKIN se kuopuskin tuli. mihinkään hoitoihin ei oltais silti ikipäivänä lähdetty.