Paha lapsi?
Voiko lapsi olla paha jo syntyessään? Meillä asuu sellainen " pikkupiru" että tällaisia asioita on saanut minut miettimään. Heti kun olen väsynyt ja huonovointinen tämä lapseni huomaa " tilaisuutensa" tulleen ja käy armotta kimppuuni. Hän lyö minua, repii vaatteitani ja yrittää tulla pomppimaan päälleni, herättää vauvan tahallaan päiväunilta tai yrittää vahingoittaa vauvaa. Ja tekee kaiken tämän ilkeä ilme kasvoillaan itsekseen hykerrellen ja hihittelee kun toisiin sattuu! Ihmettelen missä on lapsen sympatiantunteet vai onko myötätunto liikaa vaadittu 3-vuotiaalta. Muutoinkin lapsi tekee tempauksia jotka kuvastavat silkkaa ilkeyttä :( Onko kellään muulla samanlaista?
Kommentit (26)
meillä ainakin on poika paljon empaattisempi kuin tyttö.
minä kyllä epäilisin vahvasti mustasukkaisuutta, saa huomiota kun on " paha" , en usko että kukaan ihminen on paha jos häntä ei ensin ole rikottu.
Lapsesta tulee " paha" vasta jos kokee jotain kehitystä vaarantavaa!
Ja pojalla epäillään nyt AD/HD:ta. Lapsi ei ole paha, mutta puhe ja kiellot ovat lapselle pelkkää helinää, mitä enemmän puhetta, sitä vähemmän uskoo. Lapselle pitäisi kaikki jaksaa selittää mahdollisimman vähillä sanoilla ja rauhallisesti. Kuvista voisi olla teilläkin hyötyä, tilanteiden ennakointi kuvien avulla voisi helpottaa lastasi.
Näytä sille, kuka määrää. Vaikka vähän kovemman kautta.
Välistä tuota tapahtuu vieläkin, mutta puhuminen on meillä auttanut. Se, että kuuntelee oikeasti lasta ja " pakottaa" kertomaan itse mistä moinen käytös johtuu.
luonne? Onko jompikumpi vanhemmista myös luonteeltaan kovin mustasukkainen tai ilkeä silloin kun asiat eivät suju?
Mulle tulee mieleen, että pidä ainakin huoli, ettei lapsi saa mitään kiksejä tai mielikuvia siitä, että hän teillä hallitsisi ja voisi teoillaan hetkauttaa äitiään. Mä en edes ymmärrä miten 3-vuotias pääsee lyömään ja repimään äitiään, sellainen käytös pitää lopettaa heti. Siis heti kun lapsi käy päälle, niin tarpeeksi voimallisesti (ei lyöden tms, vaan tarpeeksi riuskoilla ja varmoilla otteilla) estää moinen käytös.
sun lapsi kuulostaa normaalilta 3-vuotiaalta uhmikselta.
Googleta uhmaikä.
että lapsesi on oivaltanut, että tuolla touhullaan hän saa sinulta intensiivistä huomiota, voimakkaan kontaktin, vaikkakin negatiivisessa mielessä. Sellaisen hetken että on vain sinä ja hän, niinkuin joskus ennen.
Yritä järjestää hänen kanssaan jotain sellaista yhdessäoloa jota mikään muu ei häiritse. Ei pelkkää rauhallista lukemista, vaan vaikka jotain raisuakin, hulluttelua, kutittelua, jolloin hän saisi sinut nauramaan ja saisi lisää kokemuksia siitä että saa aikaan muissa positiivisuutta ja iloa. Itse tiedän että voi olla vaikea jaksaa iloisesti ja spontaanisti touhuta vanhemman lapsen kanssa varsinkin pikkusisaruksen ensimmäisen vuoden aikana.
diagnoosiakaan, sillä en halua leimata lasta häiriöiseksi. Mutta...
Käsistä kiinni pitäminen ja fyysinen estäminen - kokeiltu on, mutta toimii vain sen aikaa kun pitelen häntä ja pideltäessä huutaa kuin syötävä ja heti kun irrotan lyö taas. Mielessä kävi taas tänään että pitäisiköhän antaa tuo lapsi adoptioon...niin vihainen olen hänen edesottamuksistaan ja käytöksestään.
Taitaa olla helvetti taas irti :( TÄytyy mennä...
t:ap
Tai sitten lapsi on ihan normaali, ja sulla vaan puuttuu tahtoa kasvattaa, kun pitäisi jaksaa pidellä lasta niin kauan, että hän rauhoittuu, eikä enää lyö, kun pääsee vapaaksi. Ja huutoakin pitäisi sietää kuunnella, eikä jättää kasvattamatta siksi, kun sitten se pikku raukka huutaa niin kovin...
Toisaalta, lapsi voi olla ihan " tavallinen" , hän on vain temperamentiltaan haastava ja/tai mustasukkainen pikkusisaruksestaan. Tai sitten teillä on vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteessa jotain pielessä.
Olisi varmaan hyvä selvitellä mistä käytös johtuu, neuvola voisi auttaa siinä. Kun on kyse oman lapsen hyvinvoinnista ja olet havainnut oingelman, joka saa sinut jopa ajattelemaan lastasi pahana (mikä on mielestäni aika voimakas kannanotto ja vaikuttaa alitajuisesti toimintaasi ja siten lapsen minäkuvan muotoutumiseen), on turha lakaista asia maton alle vain siksi, että haluaa välttää leimautumiset tai ei kehtaa ottaa asioista selvää esim. neuvolan kautta siksi, että on huolissaan mitä meidän perheestä sitten ajatellaan.
Mustasukkanen se on maustettuna uhmalla! Ja vielä kerran, *huoh*.
ihan sama. Mutta tuntuu raskaalta ajatella että meidän pikkuinen joutuisi psykologin tenttiin joka sitten tuomitsisi hänet häiriintyneeksi. Varsinkin kun mielestäni adhd:t sun muut on lähinnä nykyajan muoti-ilmiö..(haukkukaa vaan mutta epäilen että moni diagnoosi on ihan turha)
Vierailija:
uros-sukupuolenhan olisi pitänyt jo ajat sitten hävitä kokonaan ja naaraan kehittyä itsehedelmöittyväksi. tätä mieltä biologit ovat.Siitä saattaa osittain juontaa juurensa poikien egoistisuus ja tuhoamisvimma. Syvällä geeneissään he tietävät olevansa täysin turhia. Heidän elämällään ei ole merkitystä, joten he vihaavat niitä, kenen elämällä on, eli naisia.
Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi toisi kotiin toisen vaimon ja sinun pitäisi vain hyväksyä uusi vaimo. Miten käyttäytyisit?
Kuinka luulet pärjääväsi lapsesi kanssa sitten kun se on murkkuiässä, jos et pärjää nyt kolmevuotiaan kanssa? Toimi nainen, äläkä märise joutavia! Lapsesi on hei KOLME vuotta, se on pieni, ei se ole paha! Se on uuden tilanteen edessä kun perheessä on vauva ja ei tiedä pikkuinen onneton, miten siinä tilanteessa selvitään. Sinulle tietysti kävi niin kuin aina käy, kun uusi vauva syntyy - esikoinen kasvaa yhdessä yössä suuremmaksi kuin onkaan! Äidin ja vauvan väliin ei tahdo päästä, joten uhmiksesi pelkää menettävänsä äidin kokonaan vauvalle. Pelkää, ette sitä enää rakasta kun on vauva. Ole myös isomman kanssa ihan kahden ilman vauvaa, anna pienelle huomiota -äläkä anna lyödä itteesi. Tsemppiä sulle, siinä sitä on kasvun paikka kaikilla osapuolilla!
ja tehdä pikku juttuja, joista on oikeasti apua. Pyydä, että hakee vaipan vauvalle, pyydä tyhjentämään tiskikoneesta haarukat ja lusikat laatikkoon, kehu pienistäkin asioista jne.
Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta niin tuntuu elävän tuommonen pikkuihminenkin. Sitä silmäin loistetta, kun on tehnyt jotain " oikeaa" ja ollut avuksi!
helpottaa kuule kummasti, kun lapsi täyttää 4v.