Mies ja lapsi lahtivat juuri ovesta viikonloppureissuun; tulevat vasta sunnuntai-iltana. Tajusin juuri, etten ole ollut kahdeksaan vuoteen yksin kotona viikonloppua! Joskus lapsi
(jo koululainen) on toki ollut hoidossa ja joskus mies matkoilla, ja joskus olen itse ollut tyttöjen kanssa jossain pikku reissussa, mutta näissäkin tapauksissa olen siis joko ollut miehen tai lapsen kanssa kahdestaan kotona tai sitten itse jossain muualla kavereiden kanssa...Nyt olen yksin kotona kaksi kokonaista iltaa ja kaksi kokonaista päivää (tai no, huomenna kyllä suuntaan tyttöjen kanssa baariin), ja tuntuu ihan oudolta. Koti on ihmeen tyhjä ja hiljainen, mutta toisaalta aika kivalla tavalla.
Vielä on vähän tehtävä hommia, mutta myöhemmin on ohjelmassa ainakin vaahtokylpy, kynsihoito, hyvää musiikkia ja punaviiniä...Tuleekohan illalla ikävä, kun ei ole ketään vieressä, eikä ketään, jota halia ja pussailla iltaunille...
Muita mammoja vapaalla? Mitä teillä suunnitelmissa?
Kommentit (14)
Me ollaan miehen kanssa suunniteltu molemmille " vapaata" viikonloppua jo vaikka kuinka kauan mutta kinä ei olla saatu aikaiseksi... Siis niin että vuorotellen lähdettäisiin lapsen kanssa muualle. Ehkä mekin sitten joskus...
Vierailija:
Muita mammoja vapaalla? Mitä teillä suunnitelmissa?
Ei tosin ole ensimmäinen kerta noin pitkään aikaan, viimeksi kuukausi sitten mies oli lasten kanssa yökylässä vanhemmillaan. Käytän vapaaillat kampaajalla käyntiin ja kynsihoitoon, kun ei ole töistä kiire kotiin. Rauhalliset illat varmaan vaan löhöilen ja napostelen jotain hyvää ja menen aikaisin nukkumaan kun kerrankin saa nukkua! Meillä lapset siis 1,5v ja 3,5v.
Nauti, nauti ja vielä kerran nauti!!
en ole oikeastaan koskaan. Eikä mies ole ollut lapsen kanssa missään reissussa ilman minua...
Eilen jo siivosin kodin ihan tätä viikonloppua varten; vaihdoin lakanat ja kävin ostamassa lempi leikkokukkiani. Ikävä kyllä minulla on vielä yksi työhomma koneella kesken, joka näyttäisi venyvän ja vanuvan...Mutta tunnin, maks. pari kun jaksan vielä vääntää, niin sitten saan olla ihan rauhassa, eikä jää tekemätön työ vaivaamaan.
Kiitos vastaajille, aion tosiaan nauttia!
ap *pitäiskö mennä avaamaan viinipullo hapettumaan*
Tuli niin hyvä mieli kun luin kirjoituksesi. Ja syynä on se, että minulla on tuore perhe, kaksi vuotta ollaan miehen kanssa seurusteltu ja lapsi on puolivuotias. Sinkkuaikoina nuo yksinäiset illat olivat ihan kamalia kun kaipasi jotain muuta (ts. perhettä) elämäänsä. Monta iltaa tuli vietettyä itkuisena sohvan nurkassa.
Kun lapsi kasvaa hieman, minullakin on mahdollisuus ottaa vapaailta ja mies voi lähteä mummolaan kyläilemään lapsen kanssa. Silloin en aio itkeä sohvalla, vaan nauttia olostani kuten sinä nyt. Ja mikä parasta, se ihana ja rakas perhe tulee takaisin eikä minun enää ikinä tarvitse surra ettei sitä ole!!
Mulla menee vielä piiiitkään ennen kuin pääsen viettämään yksin viikonloppua (tai en varmaan raaski vielä moneen vuoteen, ehkä yhden yön...). Eka lapsi on vasta 1v8kk ja toinen masussa.
Ois kyllä aika luksusta juoda pitkästä aikaa yksin viiniä murehtimatta seuraavaa aamua (meillä on herätys aina klo 6, joten ei kahta lasia enempää oikein voi juoda, nyt ei tietty ollenkaan).
Mies lähti tunti sitten lasten kanssa mökille viikonlopuksi, toivottavasti on kivat kelit, suksia ja pilkkionkia pakkasivat mukaan. Meillä tekevät kyllä aika usein noita viikonloppureissuja, mutta aina yhtä nautinnollisia näin kotiin jäävän mielestä! Itse en varmaan kolmen tenavan kanssa jaksaisi yhtä uutterasti, mutta mies tykkää niin se hälle suotakoon. Nyt oli kyllä tarkoitus lähteä itsekin, mutta olen lähes koko viikon ollut kuumeessa niin en kerta kaikkiaan jaksanut lähteä, lapset kuitenkin niin odottivat mökkeilyä, niin menivät sitten ilman mua.
en osaa edes kuvitella, millaista se olisi.
mies oli reissussa ja lapset mummolassa. Itse jouduin olemaan töissä mutta olo oli luin olisi ollut lomalla. Ei tartenu laittaa ruokaa, kukaan ei levitellyt tavaroita joka ilta kävin koiran kanssa pitkällä metsälenkillä jne. No myönnetään, loppuviikosta oli jo tosi ikävä perhettä kotiin : ))
Kuuntelen tässä musiikkia, surffailen netissä ja aloittelen kynsihoitoa. Olo on kyllä euforinen.
Huomenna saa nukkua pitkään, juoda kahvit rauhassa ja lukea lehden sängyssä. Sitten varmaan lähdenkin lenkille rantaan (asumme meren vieressä) ja korvalappusterkoista kuuntelen runoutta äänikasetteina samalla (tämä rivakka kävely rannassa ja samalla äänikasettien kuuntelu on " salainen paheeni" , jota harrastan aina kun vaan on mahdollista). Tällä kertaa stereoissa pyörii Edith Södergranin kootut runot.
Sitten illalla tapaan rakkaita ystäviäni ja tarkoitus on käydä syömässä ja sitten ihan bilettämässäkin keskustassa. Tää on ihan epätodellista.
Siis toistan vielä, että kyllä minä vapaata olen saanut aina pitää (ISO hatunnosto niille yksinhuoltajille tai muille perheellisille, jotka eivät koskaan pääse irtautumaan lapsista!), mutta en ole koskaan ollut kotona yksin joitakin tunteja pidempään. Yleensä vapaa keskittyy jonkun tapahtumisen ympärille (=lapsi menee mummolaan, koska joku pitää bileet. Lapsi menee hoitoon, koska lähdemme miehen kanssa risteilylle. Lapsi on miehen kanssa kotona, koska lähden tyttöjen kanssa baariin...), eikä koskaan vaan yksin olemisen ympärille. Tämähän on fantastista.
Ja sunnuntaiksi on pakkasessa jo pizza valmiina sekä limsaa jääkaapissa. Muistaakseeni pikku kankkusessa ne tekevät poikaa tv:n tölläämisen ohessa. =D
-ap *nauttii nyt sitten kun kerran käskitte* =)
Mää oon niin kade... Meillä kolme lasta ja toki ne joskus on mummolassa, mutta ei koskaa mies lähde niiden kanssa yksin reissuun eli ihan yksin en ole saanut olla - milloinkahan viimeksi? Ehkä vuonna 1997. Eipä miehellänikään taida olla asiat sen paremmin.
Tuosta mä haaveilen :) Sitten joskus.. Uskon, että olo on epätodellinen.
Kyllä minäkin omaa aikaa saan, mutta tuollainen " retretti" oman itsensä kanssa kuulostaa taivaalliselta!
Mukavaa viikonloppua sinulle ap!
Ei muutakuin " ovi" auki sala-reiskalle ja nauti kun vielä kerkeät!
Meilläkin ensi viikonloppuna miehen kanssa risteily, menemme siis kaksin ja lapset ensi kertaa anoppilaan keskenään. Kutkuttaa valtavasti, tosin ikävöinkin jo lapsia valmiiksi :D