Raivostuttaa, kun äitini asettuu aina omien lastensa puolelle heidän puolisoitaan vastaan!
Kun veljelläni ja hänen vaimollaan oli ristiriitoja, äitini katsoi asiakseen puolustaa poikaansa vaimoa vastaan. Tuossa asetelmassa veljeni oli avuton, äidin apua tarvitseva poikavauva ja hänen vaimonsa hirveä noita-akka, joka tekee kaiken väärin. Veljeni toimintatavoissa ei luonnollisestikaan ollut mitään väärää.
Äskettäin taas minulla ja miehelläni on erimielisyyksiä, ja menin ajattelemattomuuttani mainitsemaan niistä äidilleni. Siitäkös alkoi minun puolustamiseni: minä olin äidin mielestä ehdottomasti oikeassa, mies taas ehdottomasti väärässä.
Huomattuani tämän tajusin tehneeni virheen puhuessani asiasta. Äidille ei pitäisi koskaan mennä kertomaan, että jokin asia omassa parisuhteessa mättää. Äidin irrationaalinen puolueellisuus ei auta yhtään mitään! Jos minä kerron jollekulle parisuhteestani, toivoisin OBJEKTIIVISTA suhtautumista ja apua siihen, miten voisin löytää miehen kanssa asiohin molempia tyydyttävän kompromissin. Äiti tarjoaa avuksi kaikkea muuta kuin tätä. :(
Mitä hän oikein kuvittelee saavuttavansa sillä, että suojelee omaa aikuista lastaan kuin haukka ja haukkuu tämän puolison maan rakoon? Onnellisemman liiton lapselleen, niinkö?
Onko muilla tällaista?
Kommentit (8)
puolella.
Mun vanhemmat taas ' nuoleskelee' lastensa puolisoita, joten ovat aina näiden puolella.
Kukaan ei siis oo mun puolella koskaan.
Äiti oli sitä mieltä, että me kolme (hän, veli ja minä) olemme sentään samaa perhettä, vaimo vain ylimääräinen nappula, jolla ei ole mitään oikeutta puuttua tähän yhtenäiseen rintamaan. Huh huh.
ap
Mutta me täällä av:lla voimme olla sinun puolellasi!
Mun vanhemmat taas ' nuoleskelee' lastensa puolisoita, joten ovat aina näiden puolella.
Kukaan ei siis oo mun puolella koskaan.
[/quote]
Koska meinasitte kasvaa aikuisiksi?
Välillä oikein raivostuttaa, kun äiti ei näe omissa lapsissaan vikaa.... Aina puolisot syypäitä.