Ex-anorektikkoja, jotka " kyttäävät" lastensa syömisiä ja painoa?
Kommentit (25)
tämä ei sitten ole lihottavaa. Sanon heti tilanteessa tytölleni ettei sinun tarvitse tuollaisia ajatella syöt mikä maistuu ja on hyvää. Itse en ole koskaan ollut äitini silmissä sopivan painoinen. 163 pitkä ja normaalipainoni ennen lasten saamista oli 54 kiloa. Mielestäni olin sopivan kokoinen. Vaan äitini on aina hokenut että kunhan laihdutat viitisen kiloa ja hokee sitä tänä päivänäkin. En tiedä miksi.
Nyt on kahden (jo kouluiässä) olevan äiti. Vahtii tosi kovasti lastensa syömistä. Esim. silloin, kun olivat pieniä, niin valitsi niitä purkkiruokia, missä oli vähiten kaloreita!!!!
Nykyään yrittää katsoa, ettei lapset vaan syö liikaa rasvaa. Onneksi lapset on ihan terveitä ja normaalipainoisia, ei laiheliineja.
Vierailija:
ap
kannattaisi varmaan hakea tukea jostain, koska mielestäni on aika vakavaa jos alkaa sairaalloisesti vahtimaan lastensa painoa, mielestäni silloin et ole parantunut syömishäiriöstäsi. Kannattaisi ehkä solmia kontakti psykologiin, koulupsykologiin, terveydenhoitajaan tai muuhun vastaavaan henkilöön joka voisi olla tukena tulevina vuosina t terkkari
En anna lapsille lisää ruokaa, jos he mielestäni ovat syöneet tarpeeksi. Nuorempi joutui neuvolassa painoseurantaan (oli ollut kipeänä ja paino oli laskenut -18 prosenttiin) ja olin tästä salaa ylpeä. Nyt tuntuu, että pelkään että lapsi lihoo kun hän tervehdyttyään syö kuin hevonen ja pitäisi vielä antaa öljylisääkin. Mietin jo aamulla, että jos en tänään anna öljylisää ollenkaan, ettei liho liikaa.
ap
Pienet lapset osaavat automaattisesti säännöstellä omaa syömistää, eli eivät syö liikaa mikäli annat heille terveellistä kotiruokaa. Rasvan puutos pienillä lapsilla heikentää aivojen kehitystä, kannattaisi miettiä sitä.
Vierailija:
En anna lapsille lisää ruokaa, jos he mielestäni ovat syöneet tarpeeksi. Nuorempi joutui neuvolassa painoseurantaan (oli ollut kipeänä ja paino oli laskenut -18 prosenttiin) ja olin tästä salaa ylpeä. Nyt tuntuu, että pelkään että lapsi lihoo kun hän tervehdyttyään syö kuin hevonen ja pitäisi vielä antaa öljylisääkin. Mietin jo aamulla, että jos en tänään anna öljylisää ollenkaan, ettei liho liikaa.ap
Kunnan ravitsemusterapeutti voisi olla oikea henkilö joka samalla seuraisi koko perheen terveyttä ruokavalion suhteen. t terkkari
Kamalaa luettavaa!
Kai ymmärrät että vaarannat ajatuksillasi lapsesi kehityksen ja jos rupeat niitä toetuttamaan käytännössäkin, ettet esim. anna öljylisää painoa tiputtaneelle lapsellesi, olet oikeasti huono äiti. Et voi siirtää omaa ruokatarkkailua lapsellesi, haluatko hänen kärsivän syömishäiriöistä vanhempana ja kehittyvän aliravittuna mikä voi taas yehdä hänen keholleen hallaa. Mieti todellakin ammatti-auttajan tapaamista!
Mutta haluan lisätä, että se johtuu omasta sairaudestasi. Hae apua itsellesi. Jos lapsesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin oma häpeäsi sairaudestasi. Kuulostaa ikävältä. Voimia ja yritä jaksaa hakea apua!
voi seurauksena olla myös sydän ja verisuonitaudit, vaikka aikuisena söisi kuinka terveellisesti. Nyt ap hoitoon, et todellakaan ole lapsillesi hyväksi.
kun urheilumatkalla oli lapsi saanut syödä kerrosaterian. Isä ei kuulemma yhtään mieti paljonko kaloreita se sisältää ja mikä lihomisvaara...
Lapsi ei uskalla koulussakaan syödä paljon ruokaa, ettei tule äidin mielestä liikaa kaloreita.
Isän mielestä lapsen tulisi syödä enemmän ja kerryttää vähän lihasmassaa juuri urheiluharrastuksensa vuoksi. Mutta äiti ei anna lapsen syödä.
Kyseessä 10 vuotias lapsi.
Itselläni niin paha olla lapsen vuoksi. On todella laiha ja pieni ja selvästi aliravittu. Ja urheilee kolme kertaa viikossa.
Äiti on sairas! Mutta miten sitä sivustakatsojana voi auttaa, jos ei isäkään pysty lasta ruokkimaan :(
kamala, miten joku vanhempi voi pilata lapsen elämän puhumalla koko ajan painon noususta tai laskusta, voi lapsi parkoja. Todella sairasta.
Jos lapsi on aliravittu, se on lastensuojeluasia.
pitäisikö asia viedä eteenpäin. Tottakai järkeni sanoo, että pitäisi. Sitä vaan toisten asioihin puuttuminen on niin vaikeaa...
Kiitos vinkistä, enpä ole tuota kouluterveydenhoitajaa tullut ajatelleeksi. Kai mun pitää lasta ajatellen asia tuoda jonkun ammattiauttajan tietoisuuteen.
t: 14
Olen ex-anorektikko, mutta täysin parantunut. En vahdi lapsen syömistä enkä omaa painoani. Kannattaisiko sinun varata aika psykologilta? Minusta nimittäin vaikuttaa vähän siltä, että sairautesi nostaa salakavalasti päätään. Taistele vastaan, se on sen arvoista! Anoreksiaa sairastaneena tiedät varmasti, miten vakavasta ja monimutkaisesta asiasta on kysymys. Ethän tahdo siirtää sitä perintönä lapsillesi? Voimia ja jaksamista sinulle!
Hänellä ongelma on itseasiassa paljon vakavampi. Heillä menee päiviä, ettei yhtään lämmintä ateriaa syödä, kaikki tuotteet ovat täysin rasvattomia tai jotain " extra light" versioita. Lapset OVAT alipainoisia, laihoja, luut törröttää.
Koko kasvatus on kieroutunutta, ruoalla uhkaillaan, se on aina ollut siinä perheessä jonkinlainen " ase" . Meillä on meinannut välit mennä kerran täysin poikki kyseisen asian tiimoilta.
Ja juu, saavat avohuollon tukitoimia ts. viranomaiset ovat edes jotenkin kuvioissa mukana. Mutta ihmettelen suuresti sitä asiaa, ettei tuohon syömättömyyteen kertakaikkiaan puututa. Ja äiti siis ex-anorektikko/bulimikko...
Kuinka vääristynyt on ihmisen minäkuva, jos kontrollia haetaan jopa omien lapsien laihuudesta??? Eikö riitä että rankaisee itseään syömättömyydellä ja itse aiheutetulla pahalla ololla? Miksi ihmeessä anorektikot eivät saa apua tai eivät sitä halua hakea?
Miksi neuvolat ei puutu sairaiden ihmisten elämään; kamalaa kun anoreksia annetaan periytyä sukupolvelta toiselle.
anorektikot ovat ihmisiä siinä missä muutkin eikä heidän lasten kasvatukseen tarvitse mielestäni puuttua.
Vierailija:
anorektikot ovat ihmisiä siinä missä muutkin eikä heidän lasten kasvatukseen tarvitse mielestäni puuttua.
Samalla perusteellahan sitten ei pitäisi puuttua alkoholistien, narkkarien yms. lasten kasvatukseen.
Täällä yksi ex-BED joka välillä pelkää alkavansa kytätä lasten painoja ja syömisiä, mutta tähän asti olen siltä onnistunut välttymään.