Kyttääminen -vain oman kruunun kiillotusta?
Mitä te kyttääjät oikein saatte irti kyttäämisestänne? Kohentuuko oma olo sillä, kun itse ette " moiseen sorru, ei tulis mieleenkään" ? Siis vaikka nyt se, imettääkö joku vai antaako pulloa, miten pienenä vie lapsensa hoitoon, tai jatkaako esikoinen muutaman pv:n hoidossa jos on vauva kotona.
Kestovaippakyttäämisen ymmärrän jkv paremmin, koska kertikset ovat paha kaikkien kannalta, mutta muulle maailmalle ei ole niin mitään merkitystä sillä, imettääkö joku vai ei, tai onko joku hoidossa vai ei.
En kerta kaikkiaan voi käsittää, miten jonkun elämä on niin köyhää, että pitää toisten asioita taivastella ja juoruilla niistä ympäri kylää...
PS: minä olen sekä imettänyt että vienyt omani hoitoon aika isona vasta, mutta jos joku tekee toisin, ei se mulle kuulu
Kommentit (5)
huomaat että tarkastelet asiaa pelkästään aikuisen kannalta. Siis että maailmassa ei ole mitään väliä meneekö joku lapsi hoitoon ihan pienenä vai ei - no tasan kyllä on väliä sille lapselle!
Maailmassa lapset kärsivät päivittäin ja sille ei voida mitään, niin surullista kuin se onkin. Missään nimessä ei pidä hyväksyä, jos toisia satutetaan, mutta imettäminen ja hoitoonvieminen eivät tälläisiä asioita ole ja jos mietitään asioita hieman suuremmassa mittakaavassa niin niillä ei oikeasti ole mitään väliä. Tietysti ihanteellisessa tilanteessa imetetään pitkään eikä viedä pientä hoitoon, mutta maailma ei toimi (eikä tule koskaan toimimaan) ihanteellisesti.
Epäkohtiin pitää puuttua, mutta pitäisi ymmärtää mikä on oleellista ja mistä on hyötyä. Toisten arvosteleminen imettämättömyyden tai hoitoonviemisen takia osoittaa sen, että ei ymmärretä yksilöllisyyttä eikä erilaisia elämäntilanteita. Ehkä jotkut jopa kuvittelevat, että ne tekevät ihmisestä jotenkin paremman vanhemman? On käsitettävä, että kokonaisuus on se joka ratkaisee ja yksittäisillä tekijöillä ei ole sellaista painoarvoa. On naiivia ajatella, että lapsen perusturvallisuus ja onnellisuus voitaisiin taata noinkin yksinkertaisilla asioilla.
Kyseenalaiset asiat on ok, koska jossain toimitaan vielä julmemmin.
Kannattaisi ehkä kuitenkin oppia valitsemaan taistelunsa? Miettiä hieman, että mikä on olellista ja mikä ei.
On ok, ja tarpeellistakin, puuttua asioihin joissa lasta satutetaan, hänet saatetaan vaaraan tai hänestä ei huolehdista. On kuitenkin pystyttävä ymmärtämään milloin on kyse vain erilaisista näkemyksistä ja erilaisista tavoista.
On käsitettävä, mikä se tekijä siellä taustalla onkaan. Jos lasta rakastetaan ja hänelle ollaan oikeasti läsnä niin hoitoon vieminen on täysin merkityksetön seikka. Jos taas lapsi on hoidossa eikä häntä huomioida kotona niin silloin voidaankin jo puhua ongelmasta. Syy ei kuitenkaan ole siinä päiväkodissa vaan niissä vanhemissa. Käsitätkö?
Ei mulla ole tapana haukkua ketään imettämättömyydestä nykyään, mutta silloin kun itse imetin tuli pari kertaa sanottua sellaisille jotka ei meinanneet edes kokeilla imetystä. Kun imetys nyt vaan on vauvasta niin ihanaa ja olisi kiva jos se vauvoille suotaisiin. Jos ei pysty niin sillehän ei mitään voi, mutta voisi edes yrittää. Sama näissä lasten hoitoonviemisissä. Mulla on se ongelma että olen niin äidillinen tyyppi. Sydän vuotaa verta kun ajattelen jotain 9 kk ikäistä päiväkodissa. Vaikeeta on olla sanomatta. Vähemmän äidilliset ei varmaan voi ymmärtääkään.