Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

kokemuksia avioerosta?

Vierailija
08.02.2008 |

harkitsen todella vakavasti avioeroa. En kestä miestäni. Hän ei huomioi minua, ei kosketa koskaan (käy vain panemassa 2 min pikapanon silloin tällöin ilman esileikkejä...saatika että jälkeenpäin edes koskisi minuun), ei ole mitään romantiikkaa tai hellyyttä, ei juuri koskaan keskustele kanssani (mutta chattaa kaikki päivät työkavereiden kanssa netissä), pelaa illat tietokonepelejä, ei hoida lasta, ei osallistu kotihommiin...no, lista on pitkä. Mieheni on minusta kyllä mukava ihminen ja usein minusta tuntuu, että minä olen tehnyt jotain hirveän pahaa, ettei hän halua milläänlailla olla kanssani tai huomioida minua. Mutta nyt minä en vain meinaa enää jaksaa. Olen niin yksinäinen enkä kestä ajatella, että loppuelämäni olisi tällaista. Lapsen takia (3,5v) haluaisin jatkaa ja olen nyt yrittänytkin 1,5 v (päiväkirjassa melkein joka päivän kohdalla vain " voi kunpa en olisi koskaan tavannut miestäni). Jaksan ehkä vielä tämän vuoden loppuun. Kannattaako kituuttaa?



Onko tuolla parempia miehiä jossain? En nyt heti haluaisi ketään, mutta joskus haluaisin kunnon rakkautta. Että minua joku rakastaisi.



Kannattaako avioero? Muuttuuko elämä paremmaksi? Vai kannattaako lapsen takia jatkaa? Onko minulla oikeus vaatia parempaa elämää vai onko se hyvin itsekästä?



Kiitos.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaatia toki voit, mutta esitä ne vaateet itsellesi. Sinä voit parantaa sinun elämän laatua! On toki aiheellista keskustella ukon kanssa niistä asiosta joista et ole tyytyväinen. Jos miehelläsi on yhtään tunteita sinua kohtaan ja älyä päässä, hän tekee oma-aloitteisesti parantaakseen tilannetta. Ja jos ei korvaansa lotkauta, lienee viisain katsella uusia kuvioita.



Se että vaadit suoraan mieheltäsi yhtä ja toista, ei tunnu fiksulle. Ja siinä käy äkkiä niin että mies tekee sitä vain velvollisuudesta..

Vierailija
2/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mun mielestä kenenkään ei tarvitse " sietää" tuollaista mieheltä. Kaikki keinot ja konstit toki kannattaa ennen eroa kokeilla. Ei ole herkkua yh:na oleminenkaan. Minä erosin 2 vuotta sitten...siihen oli paljon syitä. Nyt olen yksinäinen, okei, ihan onnellinenkin, mutta kaipaan kovasti miestä ja sitä että joku rakastaisi ja hemmottelisi minua. Tahdon sitä enemmän kuin mitään muuta. Toki lapset menee kaiken edelle. Mutta nyt sitten kauhea ajatus siitä, että mistä löydän sen ihanan miehen, joka haluaa minut ja lapset myös. Ottajia kyllä löytyisi, mutta tahdon enää vain sen yhden onnellisen suhteen. Ja miehen pitää hyväksyä ja halua myös lapseni. Siinä sitä onkin pähkinää purtavaksi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

siksi että se hemmottelis ja pitäis hyvänä? kuulostaa lähinnä että haluaisit jonkun viuhkan heiluttajan niinkuin muinaisessa Roomassa



Minä kun olen aina luullut että parisuhteeseen mennään siksi kun toisen kanssa viihtyy, on kivaa jne... ne hemmottelut ja hyvänä pidot tulee sit automaattisesti??? ja molemmat hemmottelee ja pitää hyvänä

Vierailija
4/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta aikuisella ihmisellä -- joka on perustanut parisuhteen ja halunnut lapsen -- ON velvollisuuksia halusi hän tai ei. Vain hän on velvollinen ne velvollisuudet täyttämään, ei ole ap:n vika, jos hän ei niitä tee.



En tiedä ap, mitä sinun pitäisi tehdä. Avioerot ovat niin vaikeita, kun on lapsia kuvioissa. Juuri mitä kolmonen sanoi: mistä löydät ihmisen, jolle kelpaat lapsenkin kera? On niin vaikeata löytää uusi rakkaus.



Ei ole hyvä olla onnettomassa suhteessa. On todella kurjaa, jos miehesi ei osallistu eikä huomioi sinua. Eihän hänellä ole toista suhdetta?

Vierailija
5/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Velvollisuuksia on minusta normaalit kotityöt ja vastaavat, ja ne tehdään vaikka ei miellyttäisi. Mutta toista ihmistä ei minusta pidetä velvollisuudesta hyvänä vaikka oltais parisuhteessa! sen täytyy tulla vapaasta halusta eikä parisuhteen velvoittamana tai kun vaimo vaatii nyt rapsuttamaan niskasta.

Vierailija
6/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

entä jos hemmottelu ja huolenpito on täysin yksipuolista? Jos vain toinen pitää huolta toisesta, lapsesta ja kodista -- ja mies elää niinkuin hänellä olisi käytössään 24/7 piika ja pumpattava barbara?



Mielestäni ylireagoit kolmosen toiveeseen olla hellittävänä ja hemmoteltuna (kai se oli kolmonen? anteeksi, jos muistan väärin). Minusta tuntuu, että ehkä sinulla on jotain huolia tällä saralla.



Minulla oli nimittäin ystävä, joka suuttui aina, jos joku ystäväpiirimme naisista sanoi, että toivoisi mieheltä hellyyttä, kuuntelua ja romantiikkaa. Hän rupesi aina paasaamaan, että " Riittää kun mies ei juopottele ja hakkaa. Ei teillä mitään oikeutta ole vaatia romantiikkaa. Toisilta se ei tule luonnostaan!" Ja meni pari vuotta ja hän otti eron miehestään, koska mies ei koskaan kuunnellut eikä huomioinut häntä.



Ei meiltä moni asia tule " luonnostaan" . Esim. autolla ajaminen. Aika moni käyttää siihen aikaa ja rahaa, että saa ajokortin. Miksei sitten huomioisi omaa rakastaan -- tuli se luonnostaan tai ei?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen eronnut, kahden lapsen äiti, ja voin vilpittömästi kokemuksesta sanoa, että ne ovat vähemmistönä ne miehet, joille lapsi on este. Ainakin ikäluokassa yli 30 v.

Vierailija:


Juuri mitä kolmonen sanoi: mistä löydät ihmisen, jolle kelpaat lapsenkin kera? On niin vaikeata löytää uusi rakkaus.

Vierailija
8/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä, minun mielestäni, kun aloittaa parisuhteen ja sitoutuu siihen on sitoutunut myös (halutti tai ei) pitämään huolta toisesta hänen toivomallaan tavalla -- kohtuuden rajoissa.



Onko vaimolla sitten oikeus täysin kieltäytyä seksistä? Vai onko se kohtuutonta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toin kyllä mielestäni ilmi että on aiheellista keskustella mitä toivoo parisuhteessa toiselta tai kertoo mikä itsestä tuntuu kivalle jne.

Tavallisella järjellä varustettu ihminen kyllä tekee ihan ilman velvollisuutta tälläisia asioita sit omasta vapaasta tahdosta, ilman velvollisuutta. Joskus on vaan voinut päästä unohtumaan tämä arkipäivän romantiikka...

Vierailija
10/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

taitaa olla nyt siitäkin aika erillaiset käsitykset??



Tottakai ihimisella on oikeus kieltäytyä seksistä, mutta niin on sit myös sillä toisella oikeus tehdä asiasta omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiitos kaikille vastauksista. Paljon hyviä neuvoja. yritän vielä vähän eteenpäin.



Olen kyllä selkeästi ilmaissut miehelle mitä kaipaan ja haluan. Mutta ei hänellä ole halua huomioida minua. Hänellä oli yhdessä vaiheessa toinen nainen ja minua inhotti, miten hurjasti hän tätä naista huomioi: kaikki hänen tekemisensä ja harrastuksensa olivat ihania. Ja he keskustelivat tuntitolkulla.

Sitähän se rakastuminen tietysti on...mutta tarkoitan siis, että on hänelläkin kyky ja halu huomioida toista. Mutta ei minua...

Vierailija
12/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika selkeä osoitus mieheltäsi tunteista sinua kohtaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap tässä: no tätä juuri tarkoitan. Minä uskon, että jokainen meistä on kykenevä pitämään toisesta ihmisestä huolta. Ja jos toinen on rakas ja tärkeä niin hänestä haluaa pitää huolta, vaikka ei kauheasti huvittaisi. (Esim. moni asia, jota mieheni piti naurettavana olivatkin yllättäen fantastisia, kun ne olivat sen toisen naisen mielestä kivoja...) Erityisesti, jos haluaa pitkää suhdetta ja haluaa olla onnellinen niin voi huomioida toistakin. Minun mielestäni onnellinen ihminen huomioi omalähtöisesti myös kumppanistaan. Jos taas on onneton, katkera tai vihainen niin ei halua antaa kumppanilleen lämpöä ja läheisyyttä -- vain tyydyttää omat tarpeensa ja jättää toisen ilman.

Vierailija
14/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on vain yksi elämä eikä sitä kannata kituuttaa noin huonossa ja rakkaudettomassa suhteessa vain lapsen takia. Lapsen vuoksi kannattaa kyllä yrittää kaikkensa, mutta minusta näyttää, että olet yrittänyt ja 2 vuotta jo asiaa vatvonut. Lapsella on isä edelleen, vaikka eroaisittekin ja toivoa vain sopii, että hän osallistuu lapsen elämään eron jälkeen.



Kyllä varmasti vielä löydät ihmisen, joka sinusta välittää. Nykyinen miehesi ei selvästikään sinusta välitä. Miten voit tietää hänen syrjähypystään noin paljon - kertoiko hän ja annoitko hänen avoimesti tuollaista peliä pitää?



Mielestäni sinulla on oikeus omaan elämään - lapsikin voi paremmin, jos äiti on onnellinen, isä ei muutenkaan näytä perheestään paljon välittävän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun tosiaan asiat menivät kummalliseksi: musiikkimaku muuttui, oli kummallisia työaikoja, asiat joita ei ennen missään tapauksessa suostunut kanssani tekemään (harrastukset, TV-ohjelmat) olivat yhtäkkiä TOSI mielenkiintoisia...Mies sitten lopetti suhteen (kai) ja kertoi aika avoimesti (ilmeisen rakastuneena), miten ihana ihminen hän on ja miten IHANAA on keskustella hänen kanssaan ja miten ihania hänen harrastuksensa ja mielipiteensä ovat. Sanoin miehelle, että joko lopettaa suhteen tai lähtee välittömästi ovesta ulos.



Minusta tuntuu vain surulliselta se, että minusta tuntuu, että olisin parempi ihminen, parempi äiti ja VÄHEMMÄN yksinäinen, jos eroaisimme.

Vierailija
16/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellaisiakin miehiä sitten olemassa, joita ei lapset haittaa...

Minä siis haluan hellyyttä ja rakkautta ja olen taatusti sitä mysö valmis antamaan. En siis tarkoittanut mitään yksipuolista.

-Taisin olla kolmonen

Vierailija
17/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parempaan suuntaan se alkaa yleensä muuttua vasta 5-10 vuoden kuluttua. Tilastojen mukaan avioero aiheuttaa AINA notkahduksen ihmisen elintasoon, ja elämäntasossa notkahdus usein on vielä isompi.



Nyt ap ei saa riittävästi huomiota. Mietipä, mitä muuta sinulta jää saamatta, kun eroat. Sitä ei aina tule ajatelleeksi ennen kuin se tilanne on edessä. Useimmat joutuvat asumaan ahtaammin, lasten kanssa saa olla vähemmän, rahasta on tiukempaa, sitä vähääkään tukea ei enää ole, mikä miehestä sentään nyt on. Miehen mukana menevät todella usein yhteydet myös miehen sukuun - siltä puolelta ei ole enää odotettavissa lastenhoitoapua eikä lahjoja lapsille, kun he alkavat pitää yhteyttä lapsiin vain miehen kautta.



Pahinta on erossaolo lapsista. Koska lapset eivät eroa, vaan vanhemmat, niin heillä on oikeus olla molempien vanhempiensa kanssa mahdollisimman paljon. Ja tämä tarkoittaa, että aina jompikumpi vanhemmista saa selviytyä ilman.



Avioero kannattaa naiselle vain, jos jo nyt on käytännössä yksinhuoltajana, ja silti on kovapalkkaisessa työssä, ja/tai mies hakkaa/juo/käy jatkuvasti vieraissa.

Vierailija
18/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä tilanne voi vielä muuttua vaikka miten hyväksi. Kannattaisi mennä yhdessä jollekin pariviestinnän tms. kurssille.

Vierailija
19/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieheni ei suostu menemään minnekään kursseille. Parisuhdeneuvojallakin kävin yksin. Parisuhdekirjojakin olen yli 20 lukenut -- yksin. Mieheni ei suostu niitä lukemaan.

Voi olla, että olen vielä kriisissä.



Ymmärrän nro 19 tekstin oikein hyvin ja olen samaa mieltä kanssasi. Varsinaista taloudellista suurta hätää minulla ei ole, koska minulla on rikkaat vanhemmat ja omistan itse melkein kokonaan asuntomme -- joten voin jäädä lapsen kanssa asumaan tähän.

Ymmärrän, että ilman miestä voi olla, että olisinkin vielä yksinäisempi. Mutta en jaksa uskoa siihen.



Hirveintä tosiaan on lapsen puolesta tämä. Ja sekin on aivan hirveätä ajatella, että en saisi nähdä lastani jokaikinen päivä, jos niin haluan. Että hän olisi jatkuvasti luotani pois useamman päivän (...enkä siis tarkoita, ettei hän saisi aikuistua joskus :). Kaikki se on niin hirveätä.

Mutta hirveätä on myös ajatella, että tunnen loppuelämäni ajan sydäntä viiltävää yksinäisyyttä. Ja että itken aina kun katson romanttisia elokuvia -- en siksi, että ne ovat onnellisia vaan siksi, että oma elämäni meni niin pieleen. Siksi, ettei kukaan rakasta minua enää koskaan. Näen nuoria rakastuneita ulkona ja rukoilen heille viisautta pitää huolta toisistaan ja löytää hyvän kumppanin itselleen. Mutta samalla olen hurjan katkera, koska itse tein väärän valinnan. Kaikki onnen avaimet olivat minunkin kädessäni ja nyt ne on kuin poisheitetyt. Eikä minulla ole kuin huonoja vaihtoehtoja.



Ja tällaisenaan tämä suhde rapistuu joskus kuitenkin käsiin...eihän tällainen voi kestää. Edes miehelläni. Koska hän on selkeästi onneton ja rakastumiseen altis -- jossain vaiheessa hän varmaan rakastuu taas.

Vierailija
20/23 |
08.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivät lapsesi ole pieniä koko loppuikäsi ajan. Eroa sitten, kun pystyt luopumaan lapsistasi. Minkä ikäinen olet 10 vuoden kuluttua? Veikkaan, että sinulla on silloin vielä ainakin 30-40 vuotta elämää ja rakkautta jäljellä.



Vähän pidemmät aikahorisontit auttaisivat moneen ongelmaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä viisi