Vieläkö autatte eskarilaiselle aamuisin vaatteita päälle? ev
Kommentit (24)
Lapsi lähtee eskariin tosi mielellään. On sitä ennen ehtinyt saada kunnon unet, aamiaisen ja leikkituokion siskon kanssa.
2
Korkeintaan vedän lahkeet kenkien päälle toppapuvusta. Senkin hän osaa kyllä itse, mutta menee joutuimmin jos minä teen sen, joten kiireaamuina saa äitiltä apua.
Vähän alle kolmivuotiaamme kyllä puen melkein alusta loppuun. Hänkin osaa pukea, mutta ei aina ala siihen. En halua tapella, enkä jaksa kuunnella ulvontaa, joten puen. Kyllä hänkin alkaa pukemaan jahka aika on sopiva. En halua olla ehdoton näissä asioissa. Ehdottomuus pukkaa sitten kehiin jossain muualla :D
Ja vielä niin, että ovat oikeassa järjestyksessä, pikkarit päällimmäisenä jne.
Siis eskarilaiselle ja 3-vuotiaalle.
2
Vierailija:
Meneekö tappeluksi aamuisin? ap
joka 90%, ja ylikin, pukee itse. Mutta jos olisi/on väsynyt ja kärttyinen niin autan. En voi kuvitella lapselleni mitään ikää milloin en häntä enää auttaisi. Opetan ja vaadin omatoimisuutta, mutta mielestäni pitää myös osata katsoa tilanteen mukaan. Ja kyllä meillä on joskus lapset, kuten äitinsäkin, väsyneitä ja kärttyisiä. Se kuuluu elämään :-)
Kyllä ne osaa itse hoitaa asiansa.
t: 5 veen ja ekaluokkalaisen äiti
Että onko se kummallekin helpompaa,jos puen,vaikka itse osaisikin;)
Minusta on kiva auttaa ja hemmotella aamuisinkin silä tavoin,että autan pukemaan;) ap
koska siellä eskarissa kuitenkaan ei kukaan pue. Eli hemmottelen sitten toisin. Sitäpaitsi lapselle pitää tarjota onnistumisen elämyksiä...
Vierailija:
koska siellä eskarissa kuitenkaan ei kukaan pue. Eli hemmottelen sitten toisin. Sitäpaitsi lapselle pitää tarjota onnistumisen elämyksiä...
Miksi siis oma äiti ei joskus (!) voisi pukea? Kun kuitenkin lapsi OSAA niin kuin ap kirjoitti.
panostaa siihen, ettei tunnelma ole väsynyt ja kireä aamuisin. Eli hemmotella lasta kunnon yöunilla, kiireettömillä aamuhetkillä.
Äiti kun ei aamuisin kerkiä, asuu 10 km päässä.
Vierailija:
koska siellä eskarissa kuitenkaan ei kukaan pue. Eli hemmottelen sitten toisin. Sitäpaitsi lapselle pitää tarjota onnistumisen elämyksiä...
Ei meidänkään päiväkodissa kukaan sitä tee. Silti lapsi ei ole mitenkään moksiskaan siitä, että siellä puetaan itse ja kotona äiti auttaa.
Minusta se ei ole mikään karhunpalvelus, JOS vain lapsi osaa sen tehdä. Se on karhunpalvelus, jos ei missään välissä huolehdi, että lapsi osaa pukeutua itse. Siis ikäisensä tasolla. Eli minä kyllä tulen vaatimaan eskari-ikäiseltä rusetin teon opettelun (meillä on aina ollut ja tulee olemaan nauhallisia kenkiä), mutta silti minä voin hänelle ne kengät sitoa aamulla kotosalla.
Pikkuhiljaa lapsi ottaa sitten isomman vastuun itsestään ja tekemisestään. Minä en kannata tässä ehdottomuutta. Toisina aamuina esikoinenkin pukee kaiken itse, toisina tarvitsee apua. Minusta se on ihan hyväksyttävää.
Niin ja meillä ei lähdetä itkien ja huutaen hoitoon. Olen sen luvannut lapsilleni. Minulla on liukuva työaika. Tähtäämme siihen, että olen töissä kahdeksalta, mutta minun maailma ei kaadu, vaikka olen viisi minuuttia tai vartinkin myöhässä. Lapset puolestaan ovat luvanneet toimia mahdollisimman reippaisti. Molemminpuolinen sopimus, johon isompi jo osaa vedotakin. MElkein kolmivuotiaamme ei osaa eikä ymmärrä sopimusta (tietenkään). Mutta hänkin lähtee huutamatta ja kiljumatta. Esikoine tajuaa jo, että jos minä pääsen ajoissa töihin, pääsen sieltä ajoissa poiskin. Lisäksi heräämme sen verran aikaisin, ettei tule sikakiirettä.
Vierailija:
panostaa siihen, ettei tunnelma ole väsynyt ja kireä aamuisin. Eli hemmotella lasta kunnon yöunilla, kiireettömillä aamuhetkillä.
Pilaan siis lapseni elämän. Olen äitinä epäonnistunut, koska en pysty antamaan lapselleni täysin kiireetöntä, pirteää ja hyväntuulista elämää. Teen hänelle karhunpalveluksen kun joskus (edelleen JOSKUS) häntä autan. Ja kyllä, tulen auttamaan häntä kykyjeni mukaan vaikka hän olisi 30v ja ylikin. :-)
Osoitat loistavaa päättelykykyä, aivan hämmästyttävää suorastaan. Sehän todella tarkoittaa, että yöuniin ei panosteta, eikä juuri muuhunkaan, jos äiti joskus auttaa lasta esim. pukemaan. Ne ovat asioita mitkä sulkevat toisensa pois. Kyllä. Olet tulevaisuuden mummo joka ei ota lapsen lastaan hoitoon koska se on karhunpalvelus. Kyllähän nyt äidin pitää itse tulla toimeen lapsensa kanssa! Nih.
että aamut on väsyneitä ja kiireisiä ja että siksi puetaan. Mitä jos nyt vaikka panostaisit ekana omiin uniisi, ettet olisi noin takakireä!
En kyllä usko että lapsi edes kuvittelee että siellä eskarissa joku häntä pukisi.
Joten, ap, jos se susta on kivaa niin auta vaan pukemisessa jatkossakij.
Autan joskus rukkasten varsien laittamisessa hihansuiden päälle/sisään ja kengännauhojen solmimisessa. Yhdessä takissa on hankala vetoketju, sen sulkemisessa autan myös tarvittaessa. Kyllä meidän päiväkodissa autetaan eskareitakin, jos on jotain erityisen hankalaa puettavaa.
minä en myöskään koe siitä olevan mitään haittaa,jos autan ja unohdan patistelun aamuseitsemältä...eikä meillä lähdetääkään vihaisena eskariin...
ap
Meillä syksyllä menee eskariin, mutta ei ole vuosiin ollut vaikeuksia aamuisin, osaa laittaa kaiken ihan itse ja mukisematta vaikka aikainen herätys olisikin.
Päiväkodissakin juteltiin hoitajan kanssa että viimeistään yleensä eskarissa pukemisen täytyy sujua itsenäisesti ilman aikuisen apua. Olen samaa mieltä.
Ja ostan sellaisia vaatteita jotka pojan on helppo itse pukea. Käytännöllisyys ennen kaikkea.
jos ei se kerran teitä kosketa... Uskottava selitys!
Meneekö tappeluksi aamuisin? ap