Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tää on typerää, mutta en uskalla yrittää lasta, koska pelkään SYNNYTYSTÄ niin silmittömästi!

Vierailija
04.02.2008 |

Synnytys ahdistaa ja iljettää minua niin paljon, etten uskalla edes alkaa yrittämään lasta. :( Tiedän että siitä on muutkin selvinneet, mutta se ei lievennä pelkoani.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se saattaa helpottaa vähän jo sillä, että puhut jollekin asiantuntijalle ääneen kaiken mikä siinä pelottaa. Kirjoitat vaikka kotona listan kaikesta. Pääset pelkopolille työstämään pelkoasi perin pohjin ja jos et sittenkään usko voivasi yrittää synnytystä, pääset sektioon.

Vierailija
2/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt lapsia on kolme. Pelkopoli auttoi jonkin verran. Kyllä siitä selviää ihan oikeesti! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin pelkäsin ja pelko osoittautui turhaksi. Toki synnytys sattui, mutta heti kun vauva oli ulkona totesin: Mä voisin tehdä tän uudestaan!



Kivunlievitys auttaa. Mulla epiduraalin saanti vei kaikki kivut pois ja sitten vaan yritin nukkua ja odottelin ponnistusvaihetta.



Itse pelkäsin ponnistusvaihetta eniten, mutta se oli jotenkin niin intensiviistä, ettei siinä hetkessä sitten sitä enää ehitnyt pelkäämään vaan toimi vaan.



Tsemppiä! Kyllä sä selviät!!

Vierailija
4/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä että olen toisten armoilla, repeämistä, verta, istukan " synnyttämistä" , kaikkea mikä siihen liittyy!



ap

Vierailija
5/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

minäkin pelkäsin, siksi sainkin lapseni vasta näin vanhemmalla iällä. Parikymppisenä ajattelin, että tuon pelon takia en uskalla ikimaailmassa saada lapsia. Kolmekymmentä täytettyäni ajattelin, että jos tulen raskaaksi VAADIN ehdottomasti sektion. No sitten lähempänä 40:n ikää sitten tulin raskaaksi ja alkuraskauden ajan etenkin vielä pähkäilin pelon takia, että miten saisin lääkärit vakuutettua pelkosektion ehdottomasta tarpeellisuudesta. Kuitenkin raskauden edetessä ajattelin, että antaa mennä nyt kun kerran on vauhtiin päästy, synnytän juuri niin kuin sairaalan pätevän tuntuiset lääkärit sanovat. Ja alakautta synnytin, ison lapsen, ja uskomatonta mutta totta: minä joka aina olen ollut todella kipukammoinen, selvisin kuin selvisinkin synnytyksestä hengissä, ihan hyvillä muistoilla ja ilman traumoja. En väitä että se olisi ollut kivutonta, mutta se mitä aina pidin aivan huuhaana, että kipu on hetkellistä ja että synnyttäessä saa ihan jo jostai adrenaliinista tai muusta kivun lievitystä, se pitikin paikkansa! Synnytys oli ainutlaatuinen kokemus: samalla elämän herkin ja kaunein hetki, ja samalla elämän suurin koettelemus. Eli mitä haluan sanoa sinulle: jos MINÄ uskalsin, voin sanoa että sinäkin varmasti uskallat!

Vierailija
6/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en kyllä kokenut olevani mitenkään toisten ns. armoilla. ootko koskaan ollut sairaalassa? harhaluulo että siellä olis jotenkin töykeitä hoitsut, yleensä on tosi mukavia ja sympaattisia ja empaattisia! mä yllätyin tästä kun olin raskauspahoinvoinnin takia sairaalassa ja kaikki oli TOSI mukavia! se on niiden työtä että auttavat ja kohentavat potilaiden oloa. turha lukea mitään kauhujuttuja synnytyksistä kun ei oo itsellä kokemusta niin sitä ei voi tajuta kuitenkaan, tulee vaan paha mieli. itsellenikin tuli ja pyrin välttämään lukemisia..



ei sitä lasta kannata jättää synnytyspelon takia tekemättä!! soita sinne pelkopolille että pääsetkö jo nyt sinne puhumaan. ja jotkuthan saa sektion pelkopolin kautta!



repeämiset riippuu ihmisen kudostyypistä.. mutta kun se vauva laskeutuu siinä synnytyksessä alaspäin pikkuhiljaa supistuksien avulla niin se ehkäsee ettei tuu pahaa repeytymistä toisin kun jos tulee syöksysynnytys (harvalla tulee).



7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmekymppisenä sitten päätin että joko lapset hankitaan nyt tai sitten ei ollenkaan. Mummelina en äidiksi rupea. Jalat edellä hyppäsin vain tuntemattomaan. En käynyt mitään poleja. paras tapa oli sulkea korvat kaikilta kauhujutuilta joita sotatarinoiden sijaan naiset tuntuvat viljelevän. Raskauden aikana siihen vain jotenkin kasvoi. Päivittäin ajattelin asiaa ja sitä kuinka on kivunlievitykset olemassa ja ajattelin kaikkia hyviä ja ihastuttaviakin kertomuksia synnytyksistä ja kas! Kaksi lasta on maailmaan saatu eikä ole henkilähtenyt. Molemmilla kerroilla oli nopeat ja vaivattomat synnytykset. Kivunlievitykset juuri oikeaan aikaan. Aina kun näen muiden naisten pelottelevan raskaana olevaa kauhustooreillaan muistan kertoa kuinka hienosti meillä meni.



Tsemppiä kovasti ap;lle. Kyllä sinä pystyt siihen.

Vierailija
8/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko joku vielä kertoa pääseekö pelkopolille vaikkei ole vielä raskaana?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne kammot väistyvät, kun tarpeeksi alat lasta haluta.

Vierailija
10/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minäkin pelkäsin synnytystä juuri kuvaamistasi syistä. Sitä tunnetta, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja sitten on vaan mentävä sen helvetin läpi.



Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Minulla on takana kaksi synnytystä ja voin sanoa, että voisin synnyttää vaikka ystäväni puolesta. Rankkaa hommaa, mutta ei mitään sellaista, jota ei nainen kestäisi. Ja kivunlievitys on nykyään sitä luokkaa, että no hätä. Pitää vaan puhua ajoissa omista toiveistaan ja peloistaan neuvolassa ja synnärillä.



Mutta tosiaan, älä ihmeessä jätä synnytyksen takia lapsia hankkimatta. Se on noin vuorokauden juttu, ei sitä edes muista jälkeenpäin. Tai pikemminkin tuntuu huvittavalta, että ajattelin joskus, etten tee lapsia ollenkaan, jotten joudu synnyttämään.



Synnytyksessä tietää elävänsä, tekevänsä jotain, jota geenit ohjaavat tekemään. Jotain, mihin sinut on luotu. Ei siinä tekemisenmeiningissä ehdi tsekkailla mitä tulee ja mistäkin reiästä ;)



T: Kolmatta yritetään ja synnytystä jos mietin, niin ainoa pelko on se, että vauvalle sattuisi jotain kesken kaiken. Itse tiedän selviäväni siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä pyysin heti pelkosektiota ja sainkin sen mukisematta, mutta tosin odotinkin (kävi ilmi vasta sektion vaatimisen jälkeen) perätilassa olevia kaksosia.