Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

suhde koetuksella

Vierailija
04.02.2008 |

Eli ensin vähän taustatietoja. Ollaan avoliitossa elävä pariskunta, yhtesiä vuosia takana kohta 14. Kaksi lasta, omakotitalo jne.



Ylä- ja alamäkiä mahtuu mukaan. Mutta pääosin elämä on ollut onnellista.

Nyt kuitenkin kävi niin että huomasin miehen ottaneen kihlasormuksen pois, kysyin että miksi on tämän tehnyt, vastaukseksi ensin laittoi asian leikiksi eikä kuitenkaan vastannut oikeasti kysymykseen.



Odottelin muutaman päivän ja kysyin uudestaan, no vastasi että ei me kuitenkaan mennä koskaan naimisiin. Kysyin että kuinka niin (olen aina tahtonut naimisiin ja mies tietää sen) mies vaan jankkas että no kun ei kuitenkaan mennä.



Sanoin miehelle että sehän on silloin hänen tahtonsa ei mun koska mä menisin hänen kanssaan naimisiin koska vaan.



Kysyin tahtooko erota, sano ettei. Kertoi välittävänsä musta ja että tahtoo olla mun kanssa.

Kysyin että rakastaako vastas että no ainakin välittää.



Tilanne on nyt sellainen että pienempi lapsista on vuoden vanha, mulla oli todella vaikea raskausaika milloin riideltiin jonkun verran ja sitten kärsin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jonka takia en ehkä ole ollu kaikkein ihanin ihminen. Tätä masennusta miehen on ollut vaikea käsittää.



Mies sanoi että kaksi viimeistä vuotta on mennyt huonosti ja ehkä se vaikuttaa hänen päätökseen olla menemättä naimisiin.



Tämä koko asia tuli todella yllätyksenä mulle ja oli kuin märkä rätti vasten kasvoja.

Kerroin miehelle kuinka pahalle musta tuntuu se että se ei tahdo olla mun kanssa yhtä vakavasti kuin mä sen kanssa. Mies ei kommentoinut mitään.



Nyt ollaan oltu aika hissukseen muutama päivä.

En tiedä miten tästä eteenpäin? Pitääkö mun odottaa että alkaa joskus taas rakastamaan vai mitä mun pitää tehdä? Olen ihan pihalla ja henkisesti rikki.

Kommentit (45)

Vierailija
1/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epätietoisuus varmasti rasittaa vain lisää. Voimia!!

Vierailija
2/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen yrittänyt puhua. Ihan rauhallisesti ilman riitelyä, mutta kun mies ei puhu.

Sanoo vaan ettei osaa puhua tälläisistä asioista.

Mä olen aivan hukassa tän jutun kanssa. En todellakaan tiedä mitä mun pitää tehdä...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhteiselo edellyttää kommunikointia!

Vierailija
4/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on tyypillinen pikkulapsiperheen tilanne, jolloinka parisuhde on usein kovimmalla koetuksella mitä ikinä. Valvotut yöt, synnytyksen jälkeinen alakulo, hormonit, jne. vaikuttavat kaikki parisuhteeseen sekä tietysi se tilanne, että kun lapsia on perheessä, puolisoiden suhteelle ei jää enää niin paljon aikaa kuin joskus ennen.

Toisaalta, mikä muu asia voisi sitoa ihmisiä tiukemmin yhteen kuin yhteinen perhe, lapset?

Ei se rakkaus ole sitä että sanotaan että mä rakastan sua, vaan sitä että tahdotaan elää toisen kanssa ne vaikeatkin ajat läpi.

Eli kyllä miehesi sinua rakastaa. Ottakaaa hetki aikaa itsellenne, istukaa alas ja jutelkaa. Älä kysele mieheltäsi, rakastaako hän sinua ja miksi ei halua naimisiin, se tuntuu vain painostukselta. Kysy, mitä hänen mielestään voisitte tehdä, että suhteesta tulisi parempi. Sekä sinä että hän.

Vierailija
5/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

monta kertaa olen sanonut juuri noin, ei ole auttanut.



5:lle, kiitos asiallisesta kirjoituksesta ja hyvistä vinkeistä. On vaan niin vaikea ymmärtää tuota miehen yhtäkkistä ajatusta siitä ettei tahdokkaan mun kanssa naimisiin ja siksi tulee juuri kyseltä syitä ja siitä mies varmasti ahdistuu eikä halua puhua sitäkään vähää.



Vierailija
6/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

rauhassa, älä painosta tai kysele rakkautensa perään. Miehet yleensä näyttävät rakkautensa ihan käytännön tasolla (enkä nyt tarkoita mitään kukkapuskaroomantiikkaa) arkisina tekoina.

Kohtele miestäsi niin kuin haluat hänen kohtelevan sinua, eli kun kohtelet miestäsi hyvin ja näytät hänelle miten paljon sinä häntä rakastat, olet tehnyt oman osasi. Kehu häntä vaivihkaa siitä, miten hyvä isä hän on tai miten tykkäät siitä, kun hän tekee - jotakin - jne.

Yleensä tässä maailmassa toimii sellainen laki, että sen saa mitä itse antaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sormus asia huomioimatta? Se vaan ahdistaa kun ei tiedä mitä siellä toisen päässä loppuenlopuksi liikkuu.



On vaan niin vaikea olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun kuitenkin muhun sattuu aikalailla tää juttu.



ap

Vierailija
8/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten sinua jo neuvotiinkin, anna miehelle hieman tilaa. Keskity parisuhteen parantamiseen omalta puoleltasi. Netissä hyvää asiaa parisuhteesta mm. väestöliiton ja MLL:n sivuilla, lukaisepas.

Jos mies on suostuvainen, niin parisuhdekurssikin voisi olla paikallaan.

Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt eikä tulevaisuudessa ja välittää susta (vaikka on vaikeaa eikä aina ymmärrä sua... silloinhan on vaikeaa myös tuntea rakkauden tunteita, leijua romanttisessa pilvessä. Ehkä välittää tarkoittaa samaa kuin rakastaa teoin pää pois pilvistä) ja jos olet varma ettei hän pettäisi sua niin hyvin menee.

Se on sydämen sitoumus joka ratkaisee, ei sormukset ja jos hänellä on se sydämen sitoumus niin se riittää.

Vierailija
10/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi olla että ikävä tulee miehellekkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikeaa tämä tulee minulle olemaan, mutta yritän nyt olla ahdistelematta miestä ja katselen rauhassa mihin mennään. Ja yritän pitää suhdetta hyvänä vaikka sisimmässä tuntuukin pahalta.



99pronsenttisen varma olen että mies ei petä, tai jos sen tekee niin saa olla aika vikkelä :D, tulee töistä kotiin suoraan aina ja ei hirveästi ole omia menoj jne. Eli luotan kyllä siinä asiassa täysin häneen.



ap

Vierailija
12/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minusta tuo kihlasormuksen käytöstä poistaminen on aika iso statement tältä kyseiseltä mieheltä. Mielestäni sellaiselle teolle saa aivan hyvin pyytää perusteluja tiukkaankin sävyyn. Itse loukkaantuisin aivan valtavasti jos olisin ap.



Kirjoitatte että rakkaus ei ole lause minä rakastan sinua vaan halua kulkea rinnalla hankalinakin aikoina. Mielestäni ei kuitenkaan ole kovin kannustava teko luopua yhteisen elämän symbolin käyttämisestä tällaisella vaikealla hetkellä. Se viestii kaikkea muuta kuin tahdosta rakastaa vastamäessäkin. Se viestii luovuttamisesta.



En nyt tarkoita että ap:n pitäisi repiä silmät miehensä päästä, mutta jotakinhan on selkeästi nyt vialla. Olisin aika kauhuissani jos olisin ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies ei halua naimisiin kun on saanut jo " koko paketin" = nainen ja lapset.



Vierailija
14/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sormus on vain pala metallia, niin miksi miehen pitää ottaa se pois sormestaan. Tuntuu jotenkin provosoivalta käytökseltä. Mies haluaa viestittää jotain ja sitten ei kuitenkaan halua asiasta keskustella ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieheltä, että ottaa sormuksen pois, jos on sitä aikaisemmin säännöllisesti pitänyt. Selkeästikin nyt olisi aika vakaville keskusteluille.

Vierailija
16/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottaa todella kovin päähän miehet, jotka alkaa temppuilla inhottavasti, kun nainen on raskaana, juuri synnyttänyt tai alle yksivuotiaan kanssa. Siis mies ikäänkuin lyö lyötyä. Nainen on aika puolustuskyvytön tuona aikana, ja on todella epäreilua kaataa niskaan omia itsekkäitä kiukutteluja. Erittäin epämiehekästä. Tätä näkee aivan liikaa.

Vierailija
17/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis on tapahtunut mikä miehen on saanut haluamaan purkaa kihlauksen. Tietysti voihan olla että kun on jo nainen ja lapset ja noin pitkä yhdessä elo takana ei enää näe naimisiin menoa tarpeelliseksi. Minusta noista aisoista pitäisi jutelle ja selvittää mitä mies tahtoo tulevaisuudelta.



Me ollaan naimisissa mutta ei pidetä sormuksia kumpikaan. Syynä ei ole että ei tahdottaisi enää olla naimisissa tai haluttaisiin erota tms. vaan ihan se että ei nähdä tarpeelliseksi pitää rinkula sormessa kun ollaan naimisiss ilman sormuksiakin ja sen kaikki tietävät kun yli kymmenen vuotta ollaan yhdessä oltu ja lapsiakin on. Meille ne ovat siis vain metallin palat mutta jos mies olisi ottanut sormuksen pois puhumatta asiasta niin olisin kyllä ollut loukkaantunut ja huolissani.

Vierailija
18/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies sanoi, ettei ole varma rakastaako mua enää. Se oli mulle tietty kauhea shokki. Mutta älä hätäänny, miehesi lienee kuitenkin sitoutunut sinuun. Sehän on hyvä, että nyt tiedät, mitä miehesi päässä liikkuu ja asioiden eteen voidaan alkaa tehdä jotain.



Ensinnäkin, olette olleet kauan yhdessä, joten on normaalia, että tulee tällainen eriytyimisvaihe. Ja sitten on pienet lapset, joten elämä menee helposti vain arjen askareisiin. Kolmanneksi, olen itsekins sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja usein mies alkaa oireilemaan kun nainen on " päässyt kuviille" . Miehellä vain ei ole aiemmin ollut varaa olla heikko, vaan hänen on pitänyt olla arjen tukijalka.



Minunkaan mies ei ole haka puhumaan. Mutta puhuin hänelle, että minusta tuntuu tältä ja toivon, että hän kertoo miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa. En ole ajatusten lukija, joten en voi muuten tehdä mitään asian auttamseksi. Ja sitten yritin olla painostamatta miestäni. Ja vähitellen hän sitten puhui.



Lisäksi suosittelen, että hankitte lastenvahdin ja käytte kerran kuussa kahdestaan vaikka keilaamassa tai syömässä. Niin, että teette jotain yhdessä ja puhutte muusta kuin lapsista ja arjesta.

Vierailija
19/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kerran haluat miehen, joka menee kanssasi naimisiin, olisit pohtinut sitä 14 vuotta sitten ennen kuin menit sänkyyn nykyisen miehesi kanssa. Tehän olette jo perhe, ei siihen enää mitään papin aamenta tarvita. Te olette mies ja vaimo. Jos nyt alat hajoittamaan perheen sen takia, että haluat käväistä papin juttusilla, niin ihmettelen kyllä, miten kevyesti otat perhe-elämän. Etkö kunnioita yhtään miestäsi ja lapsesi isää?

Vierailija
20/45 |
04.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioliitossa, kuten avoliitossakin nyt vain tulee ylä ja alamäkiä ja on oltava tarpeeksi kypsyyttä ollakseen ymmärtäväinen puolisoaan kohtaan. Täydellistä liittoa ei olekkaan, elämä voi tuoda tullessaan mitä vain. Vaikeuksista pääsee yli, kun kohtaa ne YHDESSÄ. Silloin liitto on vahvoilla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän kahdeksan