Voisitko jäädä rakkaudettomaan liittoon, jos elämä muuten mukavaa?
Eli sinulla ja miehellä ei oikeastaan paljonkaan yhteistä, ette vietä paljonkaan aikaa yhdessä, kaveripiiri kummallakin tiiviisti oma, vaikka yhdessä oltu yli 10 vuotta. Rahaa ja omaisuutta on. Ei riitoja. Lapsia voisitte hankkia hoidoilla, toisessa sen verran ongelmaa.
Kommentit (14)
Rakkaus on tärkeää. Ilman sitä avioliitto on vain taloudellinen ja/tai juridinen järjestely.
Vierailija:
Eli sinulla ja miehellä ei oikeastaan paljonkaan yhteistä, ette vietä paljonkaan aikaa yhdessä, kaveripiiri kummallakin tiiviisti oma, vaikka yhdessä oltu yli 10 vuotta. Rahaa ja omaisuutta on. Ei riitoja. Lapsia voisitte hankkia hoidoilla, toisessa sen verran ongelmaa.
jos taas lapsia olisi, voisin hyvinkin jäädä.
Uskon, että elämän tarkoitus on elää se itseä varten, muita huomioiden. En jäisi siis edes, vaikka olisi lapsia. Ystävinäkin voi erota.
miksi tuon pitää olla rakkaudeton? Jos lapsia edes harkitsee, niin eikö siellä ole rakkautta? Voiko elämä olla mukavaa, jos ei ole rakkautta?
Se rakkaus löytyy usein uudelleen. Nykyisin haetaan enemmänkin sitä rakastumista. Jonkinlaista ensihuumaa ja erotaan, kun se suhteesta katoaa. Sääli. Tiedän montakin eronnutta, jotka sittemmin haikailevat sen eksän perään. Uusi kumppani siis on hankittu ja huomattu, että ei vaihtamalla parantunut :(
Vierailija:
Uskon, että elämän tarkoitus on elää se itseä varten, muita huomioiden. En jäisi siis edes, vaikka olisi lapsia. Ystävinäkin voi erota.
Ehkä odotan viimeistä niittiä (pettäminen).
Rakastumisen huumaa kesti muistaakseni sen puolisen vuotta siitä kun oltiin yhteen muutettu, sitten astui arki kuvioihin. Välillä on ollut parempia, välillä huonompia kausia, mutta kumpikin on koko ajan tiennyt, että tässä ollaan ja pysytään, kestetään kaikki elämään kuuluvat vaiheet yhdessä, tuli mitä tuli. Kaikenlasta on tullut, enimmäkseen hyvää, varsinkin nuo neljä lasta.
Minusta olisi aika kornia tässä nelikymppisenä vielä kulkea pää pilvissä rakkauden huumassa, ei se tosielämä ole naistenlehtien eikä tv-ohjelmien kaltaista laisinkaan.
Mieluummin pitäisi ehkä miettiä sitä, kun puolisoa itselleen valitsee, haluanko kestää juuri tuon tyypin kanssa ne kaikki v-mäisimmmätkin ajat? Rakkaus on sitoutumista.
Mutta jos ei rakkautta eikä mitään yhteistä eikä vielä lapsia niin lähtisin tuossa vaiheessa.
... En tarkoita tuolla itsekkyyttä, vaan sitä, että itsestä on huolehdittava ensin, jotta pystyy huolehtimaan muista ja antamaan itsestään muille. Elämän tarkoitus ei ole muiden miellyttäminen, vaan oman tiensä kulkeminen. Toki omalla tiellä voi olla yhtymäkohtia muihin teihin ja tie olla riittävän leveä useammallekin kulkea.
Kun oivalsin tuon, pääsin oravanpyörästä.
että se elämä ei olisi kovin kauaa mukavaa. Ilman rakkautta tulisi kaikennäköistä skismaa ja se olisi sitten siinä.
Tuostahan olis tosi helppo lähteä!
Vaikeampaa olisi, jos olisi yhteisiä lapsia, yhteinen ystäväpiiri, tai jos olisin taloudellisesti miehestä riippuvainen.
Kaksi keskeisintä asiaa elämässä ovat rakkaus ja lapset.