Kun isovanhempien omat menot menee lapsenlasten edelle :(
Mitä mieltä pitäisi olla tästä. Lapsilla on tulossa päiväkodissa isovanhempien päivä, ystävänpäivän tienoilla. Isovanhemmat saavat siis tulla katsomaan lasten päiväkotia aamupäiväksi, lapset saavat olla yhdessä isovanhempien kanssa aamun (erilaisia pisteitä rakennettu osastolle, mm. leivontaa, askartelua, pelaamista). Tämän jälkeen tarjotaan vielä yhteinen lounas ja kahvit. Kuullostaa mielestäni ihanalta idealta! Kaikkien isovanhemmat eivät varmasti pääse mukaan, joten päiväkotiin voi tarvittaessa ottaa myös kummin, jotta mahdollisimman monella lapsella olisi lähisukulainen mukana.
Kerroin vanhemmilleni tästä tulossa olevasta erikoispäivästä. Lasten isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, joten ei pitäisi sen suhteen olla ongelmaa. Muut sukulaiset eivät asu lähellä. Samana päivänä vaan sattuu olemaan äitini käsityökurssi, jolta hän ei voi kuulemma olla pois (on eläkkeellä). Ensin suostui tulemaan, mutta kun kuuli mikä viikonpäivä on kyseessä, joutuikin kieltäytymään. Tuntuu todella todella pahalta, etenkin lasten puolesta :( Miten joku voi olla näin itsekäs? Pahinta on se, että äiti ei tunnu sitä itse tajuavan.
Kommentit (49)
Olen tullut siihen tulokseen, että meidän ikäluokan vanhemmat eivät oo olleet omienkaan lastensa kanssa, niin eivät jaksa olla lastenlastenkaan. Kiva niitä on käydä kattomassa, mut sit äkkiä omaan kotiin rauhaan makaamaan sohvalla ja vahtaamaan telkkaria....yms.
jos nyt ei ole kauhean innokas tulemaan sinne päiväkotiin...
Meillä pappa meni joskus lapsenlapsen isoisäpäivään, missä porukka kävi pilkillä. Kaikilla ei tietenkään pystynyt olemaan omaa isoisää mukana, meilläkin toinen isoisä on jo kuollut.
Mutta mukana oleville isoisille annettiin kainaloon sen oman lapsenlapsen lisäksi toinen lapsi, jolloin kaikilla lapsilla oli joku pappa, jonka kanssa pilkkiä. Osalla oli siis oma pappa ja osalla vieras pappa. Mutta pappa kuitenkin.
Aivan varmasti ne lapset olivat ylpeitä, joilla oli se ihan ikioma pappa mukana, mutta varmasti päivä oli onnistunut kaikille lapsille, kun jokainen lapsi sai aikuisen lähelleen, jonka kanssa touhuta retkellä.
lapsi pettyy väistämättä, kun mummi tai vaari ei tule, oli hänellä miten tärkeä juttu tahansa. Mutta kuten joku aiemmin sanoi, on varmaan ihan totta, että meidän ikäluokan vanhemmat ei ole olleet omien lastensa kanssa, niin eivät osaa/halua olla omien lastenlastensakaan kanssa.
Mut lohdutukseksi voin kertoa et meillä on ollut samanlainen tilanne aina. Huvittavaa on mielestäni se et isovanhemmat ovat terveitä ja heillä olisi mahdollisuus edes joskus osallisttua lastenlastensa kanssa yhteisiin juttuihin. Mut ei, omat menot ovat aina tärkeämpiä. Minusta he ovat hyvinkin itsekkäitä! Ja kertoo siitä etteivät he välitä lapsenlapsistaan pätkääkään.
Lapselle kurjaa! Itse muistan, että vanhempani eivät ikinä tulleet koulun joulu- tai kevätjuhlaan, ei koskaan. Kaikkien muiden vanhemmat istuivat juhlissa kameroineen ja omani loistivat poissaolollaan.
Mutta toisaalta ymmärrän äitiäsikin, ei hän varmana kiusallaan jätä tulematta.
onko härrastus vai joku päiväkotitilaisuus tärkeämpi.
Ei mummo varmaan osaa ajatella sitä niin, että olisi jotenkin lapselle kamalan tärkeää että mummo on just tuossa tilaisuudessa, jos mummo on muuten läsnä lapsen elämässä.
Päiväkotihan on lapsen hoitopaikka, eikä pitäisi oikeastaan liittyä mummon elämään mitenkään.
Minkälaisia isovanhempia teistäkin oikein tulee jos olette sitä mieltä kunhan omat lapset aikuisia niin ei tarvitse enää välittää lapsenlapsista?
Olisitte jättäneet ne lapset tekemättä jos pitää olla tuollainen asenne lapset ovat vain vaiva, ja kunhan ne saa aikuisiksi niin ei niistä tarvitse välittää.
Kyllä ne lapset kaipaavat apua omien lastensa kanssa aikuisenakin, ja jos tätä ei käsitä niin on MINÄMINÄ-ihminen josta tää yksi tällä palstalla aina jaksaa mäkättää.
Ja yksikään ei vastannut aikaisemman kysymykseen; minkälainen isovanhempi aikoo itse olla?
Aiotko sinä olla sellainen joka ei paskaakaan välitä, onhan saanut omat lapset jo aikuisiksi.
Usko pois, lapsesi arvostaa varmaan apua elämässään ja lapsenhoidossa enemmän kuin kotihoitoa itselleen 3 veeksi.
Täältä saat aina samta idioottivastaukset: Isovanhempien ei tarvitse, heitä ei voi velvoittaa, ovat työnsä tehneet, älä valita turhasta, meidän lapsella ei ole isovanhempia :(((((( ryyh ja nyyh. Kaikkea muuta paskaa.
Mielestäni isovanhemmuus on ihan samalla tavalla " hukassa" , kuin joillain on vanhemmuus.
Mikäli äitini eläisi ja käyttäytyisi kuten sinun äitisi, pahoittaisin mieleni.
On aivan täysin normaalia kokea pettymyksen tunnetta tässä tilassa. Minuakin alkoi surettaa lapsen ja sinun puolesta. Olisin tilanteessasi ällikällä lyöty, jos ei moinen kiinnostaisi. Itse käyn kummipojan kanssa vastaavissa ilomielin.
Nyt on mennyt prioriteetit sekaisin, jos ei voi noin tärkeään tilanteeseen tulla jonkun hemmetin käsityökerhon vuoksi. Melkei naurettavaa perustella sitä sillä että mummolla on oikeus elää NYT. Hahh hahh oikeus ja oikeus on varmasti, halusta on lähinnä kysymys.
ymmärrän erittäin hyvin ap:n mielipahan. Valitettavasti tästä kuitenkin ehkä eniten pahoittaa mielensä ap:n lapsi... kyllä hän on varmasti myös pahoillaan, kun ei mummuaan saa mukaan hänelle tärkeään päivään. Nyt täytyy sanoa, että toivottavasti tuona päivänä on muitakin lapsia, joilla ei ole mummua / muuta sukulaista mukana, se ehkkä lieventäisi lapsen pettymystä hieman. Samalla toivon myös sitä, että ap on riittävän aikuinen, eikä näytä omaa pettymystään lapselleen... yhä siis korostan sitä, että minun mielestäni ap:lla on oikeus olla hieman loukkaantunut tästä. Harrastukset ovat varmasti tärkeitä, eikä tuo mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että mummo jatkuvasti asettaa omat menonsa etusijalle. Kyse on yhdestä päivästä vain... mutta silti.. ehkä juuri siksi.
Eikä mielestäni ole tässä tilanteessa oikein sanoa ap:lle, että olisi onnellinen, kun on mummu elossa. Valitan minäkin vanhemmistani omalle kaverilleni, jonka vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessa vielä teini-ikäinen. Tajuan kyllä itsekin aina jälkikäteen olevani idiootti, mutta ei mun ystävä ole koskaan sanonut mulle, että " ole onnellinen, kun sulla on äiti ja isä" .
Siellä p-kodissa ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien lasten isovanhemmat, joten ap:nkin lapsi hyväksyisi asian aivan varmasti suht kivutta, jos ap ei tee asiasta numeroa.
Äitisi on eläkkeellä ja jos on kyse vanhuuseläkkeestä, niin hän lienee yli 63 vuotias. Näin se vain on, että tämän ikäiselle ihmiselle joustaminen on tosi hankalaa, eikä hän tee sitä tahallaan.
Toisaalta omassa suvussani on pari ihmistä ainakin, jotka aina ovat olleet joustamattomia. Olen joskus hämmästyneenä kuunnellut, kun siskoni ei voinut tulla eräisiin (minun mielestäni tärkeisiin) juhliin, koska hänellä oli napatanssikurssi, jossa hän käy joka viikko samaan aikaan. Siihen aikaan siskoni oli vasta alle 40v.
Nuorien ihmisten joustamattomuutta ihmettelen ja joskus loukkaannunkin. Vanhojen ihmisten joustamattomuuden ymmärrän.
Vierailija:
isoäiti nauttii käsityökurssistaan, mielestäni hän ei laiminlyö lasta vaikkei tuohon päiväkoti juttuun osallistukaan. Isovanhemmilla on täysi oikeus omiin menoihin.
mutta kyllähän tuo lasten kannalta tosi ikävä tilanne on.
Meidän lasten päiväkodissa tuollainen vastaava päivä oli viime syksynä. Kysyin vanhemmiltani tulisivatko he (vaikka välimatkaa on 100km). Eivät viitsineet aamupäivän takia matkustaa.
Illalla minulla meni töissä pitkään ja mieheni haki lapset kotiin. Vanhempi tyttö oli selittänyt pitkän tarinan, kuinka mummi ja ukki tuli junalla ja kuinka sitten oli lauluhetki ja nuorempi lapsistamme oli istunut mummin sylissä etc etc. Kertomus oli niin uskottava kaikessa yksityiskohtaisuudessan, että mieheni uskoi isovanhempien muuttaneen mielensä ja tulleen sittenkin.
Kun illalla minä tulin kotiin ja keskustelimme asiasta lisää selvisi, että tyttö oli rakentanut tämän tarinan, sillä oli ollut NIIN SUUNNATTOMAN PETTYNYT kun monilla muilla oli isovanhemmat paikalla ja heillä ei.
Joten kyllä lapsi osaa tuollaisessa tilanteessa olla pettynyt.
Oma äitini onneksi pitää arvossa lapsieni kanssa olemista. Haluan itse olla joskus samanlainen isoäiti.
Tein vanhemmilleni selväksi et jos joskus tulevat tarvitsemaan apua minulta niin en voi auttaa koska minullakin on oma elämäni ja perheeni. Olen neuvonut varmistamaan paikkansa jonossa vanhainkotiin tai varautumaan jopa sairaalaan koska en ryhdy omaishoitajaksi tai tarjoa säännöllistä apua. Apuahan voi palkatakin mutta neuvoin että kannattaa säästää hieman pahanpäivän varalle.
Isästäni puhumattakaan. He eivät muutenkaan ole mitään seuraihmisiä. Olen kerran pyytänyt heitä hakemaan lapset päiväkodista, ja sekin oli liian paljon pyydetty. Kun eivät he osaa. Tulee niin paljon vaivaa.
On vaikea ottaa kantaa ap:n tapaukseen, kun ei tiedä millainen mummo hänen äiti muuten on. HIeman kurjalta kuulostaa, mutten yhden tapauksen perusteella täysin tuomitse mummoa.
Mutta se, miten isovanhemmat muuten ottavat lapsenlapsensa huomioon ja ovat heistä kiinnostuneita vaihtelee suuresti, kuten tältä palstalta olemme huomanneet.
On järkyttävää lukea aika monenkin kirjoituksia, että " isovanhemmat ovat työnsä tehneet" , " ei lapsenlasten hoito kuulu heidän velvollisuuksiinsa" jne. Kamalaa! Olisi kiva tietää näiden kirjoittajien ajatuksia vanhemmuudesta noin yleisesti...ei varmaan oltaisi ihan samoilla linjoilla, kun kaikki on noin perk**een negatiivista ja vaikeaa. Höh, ei tietenkään isovanhemmilla ole mitään velvollisuuksia, jos EI HALUA. Sepä tässä se pointti onkin, on vain pirun kurjaa, jos isovanhempaa ei VAPAAEHTOISESTI kiinnosta lastenlasten asiat.
Eiköhän se isovanhemmuus ole hieno oikeus ja onneksi varsin moni siitä ottaa kaiken irti, positiivisessa mielessä. Ovat siis oikeasti kiinnostuneita lapsenlapsistaan, ihan kuin varmaan ovat kiinnostuneita omista lapsistaankin. Hyvä niin.
On kuitenkin ihan totta, että nykyään isovanhemmuuskin on monilta hukassa. Nykyeläkeläisillä saattaa olla niin monia harrastuksia ja omia juttuja, ettei itsekkäämpään ihmistä lapsenlapset välttämättä kiinnosta. Minusta se on lähinnä surullista.
Ei kai ole tarkoitus ihan joka viikko tai monta kertaa kuussa?
Itselläni on useampi lapsenlapsi, pidän heitä yökylässä tarvittaessa ja joskus pyydän itse, ennen enemmän kun heitä ei vielä ollut näin paljon.
Ei millään voi joka viikonloppu ottaa, tottahan haluaa itsekin levätä työviikon jälkeen jo kun ikääkin on.
Tulisin tosi surulliseksi jos lapseni odottaisivat että joka viikonloppu otan jonkun, suorastaan hyväksikäytetyksi.
Minulla on vielä omakin esimurkku kotona.