Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Käytätkö TUKIVIITTOMIA puhuessasi lapselle? onko ollut apua? Onko vaikeaa?

Vierailija
26.01.2008 |

Meidän pitäis, mut kynnys tuntuu korkeelle.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaan myös viittomakieltä, mutta jostain syystä se ei ole koskaan tuntunut luontevalta käyttää.

Vierailija
2/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paria viittomaa yritin harjoittaa, mutta huomasin, että toistuvasti unohdin niitä käyttää, joten ne parikin jäi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kyllä niitä kannattais käyttää ihan lapsen takia.

Vierailija
4/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saanko kysyä että miksi teille on suositeltu tukiviittomien käyttöä?

Vierailija
5/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ainakin olen kuullut muiden lasten perheiltä että lasten puheen kehitys on ollut huimaa tähän ryhmään tultuaan (dysfasia lapsia enimmäkseen). Kaikki lapset oppivat viittomat samalla :)

Vierailija
6/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytän tukiviittomia kaikkien lasten kanssa, vaikka vain kaksi kahdenkymmenen lapsen ryhmästä niitä tarvitsee.



Käytä vaan ahkerasti, ne alkavat tulla luonnostaan. Mäkin aloitin niiden käytön vasta viime syksynä ja nyt käytän tukiviittomia kaiken aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi kv-adoptoitua tyttöä ja molemmille on tulovaiheessa käytetty viittomien tapaisia juttuja, itsekeksittyjä kylläkin mutta johdonmukaisesti. Molemmat (eka oli tullessaan 1v, toinen 2v) ovat viittoneet ensimmäiset selkeät kommenttinsa meille; esikoinen oli ollut kotona ehkä kuukauden alkaessaan käyttää viittomia " tule tänne" ja " loppu" , kuopus oli keksinyt lastenkodissa jo omiakin viittomia. Varsinkin kuopuksella oli aluksi vaikeuksia kuulla kieltä oikein, saati sitten tuottaa ihan vieraita äänteitä, mutta viittomia tyttö imi itseensä kuin sieni :)



Kaverini, nyt 20v, vanhemmat käyttivät hänen kanssaan tukiviittomia vauvana, tyttö oppi viittomaan alle 1-vuotiaana ja puhui (puhutulla kielellä siis) lauseita 1,5-vuotiaana!



Tutkimuksien mukaan lapselle (ihan terveelle perusbiolapsellekin!) viittominen aktivoi kieltä ja nopeuttaa puhutunkin kielen oppimista.

Vierailija
8/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun juttelin äitini kanssa tuosta viittomisjutusta, niin hän kertoi huomanneensa jo minun lapsuudessani, että hän ja mummoni käyttivät eleitä paljon tuttaviaan enemmän ja oikeastaan eri tavalla, ei niin satunnaisesti ja sekavasti. Tiedä sitten mikä on taustalla, mutta se on ilmeisesti suvussa kulkeva ominaisuus - samoin kuin kielellinen lahjakkuus :) Ei se vaikeaa varmaan muillekaan ole; eikös tukiviittomat pitäisi ottaa käyttöönkin niin, että yksi tai kaksi sanaa kerrallaan? Ja ihan vain avainsanat viitotaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy rohkeasti kuntasi vammaispalvelusta, kotiopetus on tosi tehokasta ja siitä se viittomien käyttö lähtee tehokkaasti käyntiin, kun koko perhe saa opetusta samalla kertaa. Meillä on dysfaatikko-poika (vaikea dyspraksia eli puhui erittäin epäselvästi ja vähän 4 vuoden ikään asti), joka käytti tukiviittomia lähes kuuden vuoden ikään asti. Nyt puhuu aika selkeästi ja siksi tukiviittomat ovatkin luonnollisesti jääneet suurimmaksi osaksi pois.

Vierailija
10/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin reilu 3 vuotta sitten kurssin tukiviittomista. Rupesin käyttämään niitä lasten kanssa. Hyvin oppi ja elämä helpottui kamasti kun lapsi sai ilmaistua itseään. Kuvia oli myös käytössä.



Nykyään tarhassa käytettään vielä. Kotona joskus vieläkin viittoa lapsi ja minä vastaan mut paljon olen jo unhtanut kun en enää käytä niitä jatkuvasti.



Todellakin suosittelen että kokeilette. Meillä ainakin auttoi paljon. Sain tilanne iloisen pojan. Ennen oli paljon raivoa ja huutoa kun en ymmärtänyt mitä yritti sanoa tai kertoa minulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdottomasti opetelkaa! Ensin aloitatte arkipäivän tutuista tilanteista. Liimaa niitä viittomakuvia joka paikkaan, että muistat. Eteiseen uloslähtöön liittyvät (esim. kengät, muut vaatteet), keittiöön ruokailujuttuja. Meidän lapsi ryhtyi vähitellen viittomaan. Suosittelen lämpimästi. Tulen aina muistamaan sen, kun lapsi yritti jotain sanoa enkä ymmärtänyt. Sitten hän sanoi uudestaan ja viittoi. Oli aika mahtava tunne, kun ne itkut siitä kun ei ymmärretä rupesivat jäämään vähemmälle.

Piktoja voi käyttää jonkin verran rinnalla, mutta viittomat siitä kätsyjä, että ne " kulkevat" aina mukana.

Nyt viittomat ja piktot ovat meidän kotona jo historiaa. Pitkä matka viittomista on kuljettu, mutta se kannatti. Älä odota nopeita tuloksia, mutta voit uskoa, että se todellakin on hyödyllistä.

Vierailija
12/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

14, ei se edes ole yhtään noloa. Ensinnäkin kuka siellä kaupassa kyylää, huitooko joku käsiään lapselleen puhuessa. Toisekseen ne viittomat ovat tosi luontevia. Ja kolmanneksi mikähän se tärkeä asia tosiaan tässä olikaan, se että lapsi oppii kommunikoimaan vai se että ventovieraat ihmiset ei saisi tietää hänellä olevan vaikeuksia...?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. lauseesta " Mennäänkö kohta ulos?" voisi riittää viittoma " ulos" . Tai lauseesta " Laitetaanko kengät jalkaan?" voidaan viittoa vain " kengät" . Näin viittomien opettelu ei ole ylivoimaista, mutta lapsenkin on helppo opetella avainsanat, millä kommunikoida. Iloisia yhteisiä hetkiä teille, viittominen on ihan kivaa! Puhumattakaan niistä yhteisymmärryksen hetkistä, jotka saavat lapsen silmät loistamaan ;)

Vierailija
14/14 |
26.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ajattelevat sen jotenkin estävän puheen kehitystä. Luullaan, että silloin puhe jää taka-alalle tai lapsi ei edes viitsi opetella puhumaan. Tai kun muutamia sanoja jo tulee, halutaan keskittyä vaan sanalliseen viestintään.

Mutta, kun nuo tukiviittomat ja kuvat ovat puheen tukena. Vahvistavat puhetta - viesti menee paremmin perille kun on visuaalinen viesti mukana. Eivät ne koskaan korvaa puhetta, jos on kyse puhuvasta lapsesta.

Todellakin, helpottavat elämää ja monia arkipäivän tilanteita.



Suosittelen! Kannattaa nähdä se vaiva ja opetella ja juuri nuo perussanat. Eikä se oikeesti ole ees vaikeeta. Kohta huomaat, että se menee ihan luonnostaan!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yksi viisi