kuka haluaa kirkuvia penskoja
synnytyskipuja, huutoa, kuluja, unettomia öitä??? hoitelen tuttavien lapsia ja se todellakin riittää. Helpotuksesta huokasen kun oven suljen
Kommentit (33)
aivan vilpittömästi. Sinulla nyt pallo jalassa, et pääse siitä mihinkään. Eikö KOSKAAN ole kaduttanut?
en ole katunut vielä kertaakaan. No, jos siinä olis syy että olen ollut äiti vasta 3v8kk niin ehkä tässä on tätä uutuuden viehätystä vielä :)
Ei mutta oikeasti, oma lapsi on ihaninta mitä voi olla. Ennen äitiyttäni ajattelin aina kaverien muksuja hoidettuani/tavattuani, etten todellakaan halua omia rasittavia paskiaisia koskaan kotiini sotkemaan ja pilaamaan parisuhdetta.
Mutta ei oma tunnukaan yhtään ärsyttävältä tai kuvottavalta kuten muiden penskat joskus, ja edelleenkään en kyllä hirveästi tykkää muiden lapsista, omaani verrattuna ainakaan :)
Väsynyt saa olla, valittaa saa ja joskus menee hermot, mutta suurimman osan ajasta olen vain onnellinen.
Kyllä huomaa ettei sulla ole OMIA lapsia.
En mäkään jaksa muiden lapsia jos ne huutaa ja kiukuttelee.
En ole minäkään koskaan katunut. Olen ollut äiti kohta 20 vuotta. Lapsia on viisi, nuorin 5-vuotias.
vaikka tulis katumapäälle! Mä taas tykkään muiden lapsista, omia en halua.
ja siitä tämä alotus tuli mieleen. Sinne haluaa paljon äitejä " lepäämään" kun eivät jaksa kotona. Sanovat miksi tämäkin tuli tehtyä. Masentuneita väsyneitä. Eikö sitä saa sanoa ääneen, vaikka niin ajattelisi
Ne kasvaa isoiksi ja muuttavat pois kotoa ja sen jälkeen niistä on lähinnä vain iloa ja seuraa.
Se pikkulapsivaihe joka on rasittavin (ja myös tavallaan ihanin) kestää kuitekin vain rajoitetun ajan.
Ja pallo jalassa? Joillakin meistä on myös mies joka hoitaa niitä lapsia jos haluaa lähteä " tuulettumaan" .
mulle mulle. Eikö se ahistavaa, suorastaan kuristavaa? Musta olisi. Siksi tätä pohdin, ei voi katua sitten kun lapsia jo on
Olen aloittanut kaiken jo kolmesti uudelleen. Vanhimman ja nuorimman ikäerö 19v:)
saat olla välillä täysin itsekäskin.
Oman lapsen etu ja ilo kun vaan tuntuu myös omalta edulta ja ilolta.
Mutta tietenkin aina löytyy myös niitä tunnevammaisia vanhempia jotka ei pysty iloitsemaan lapsestaan.
Mutta suurin osa on kyllä ihan normaaleja rakastavia vanhempia ja vasta oman lapsen saamisen jälkeen voit tietää.
Vierailija:
mulle mulle. Eikö se ahistavaa, suorastaan kuristavaa? Musta olisi. Siksi tätä pohdin, ei voi katua sitten kun lapsia jo on
tuota juuri tarkoita. Ei se ole mikään kokeilu! Jos se onkin ihan toista kun luulee. Myöhästä sitten
On hyvä että olet tehnyt ratkaisusi hyvissä ajoin, että sinun ei tarvitse katua liian myöhään. Ihmettelen kyllä suuresti miksi palstailet täällä jos lapsen saanti aatoksia sinulla ei olisi ;)
että yllättyisit kuitenkin positiivisesti.
Mutta jokaisen on tehtävä se päätös itse, sillä kuten jo sanoin löytyy myös niitä äitejä jotka eivät osaa rakastaa ja välittää lapsistaan. Mutta ne ovat harvassa onneksi...
Vierailija:
tuota juuri tarkoita. Ei se ole mikään kokeilu! Jos se onkin ihan toista kun luulee. Myöhästä sitten
ja töiksenikin heitä hoidan. MUTTA päivän päätteeksi olen aina helpottunut kun se hulina ohi.
miettiä asiaa, eikä suinpäin syöksyä hommaan, varsinkin jos se mietityttää
työkseni!
Vierailija:
ja töiksenikin heitä hoidan. MUTTA päivän päätteeksi olen aina helpottunut kun se hulina ohi.
Ryhmäni on vielä sanoisinko normaalia haastavampi haastavine lapsineen, silti lapseni ovat parasta elämässäni.
Suorastaan kiiruhdan hakemaan omaani tarhasta työpäivän jälkeen ja mietin mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä:)
minäkin ajattelin joskus noin. Ja nyt, voin kertoa, äitiys on parasta mitä minulle on tapahtunut :)