Inhoan miestäni. Toivon, että häntä ei enää olisi.
Olen täysin kyllästynyt meidän tilanteeseen, koko ajan vain riitelyä. Lisäksi mies kävelee koko ajan ylitseni. Minä joudun tekemään kaiken, hän on naimisissa kaiken muun paitsi minun kanssa. En olisi IKINÄ uskonut, että jotakuta voi vihata NÄIN paljon. En pysty edes menemään nukkumaan sen viereen. Miten te muut selviätte? En oikein voi lähteäkään, kun mulla on elukoita eikä kauheasti tuloja.
Kommentit (6)
kaikesta, joten siihen on turha tarttua. Yksin asuminen on vaan suhteellisesti kalliimpaa. Elukat ovat minulle erittäin tärkeitä, ainoa lohtuni, joten niiden hävittäminen ei tule kuuloonkaan. En tiiä jos sitä sais koottua itsesnsä ja jaksettua vielä jonkun aikaa... Mies ei halua puhua tilanteesta, on kuulemma kaikki toivo menetetty. Käytännön syistä en vaan voi lähteä ainakaan vielä.
Jos ' elukat' on sulle kaikki kaikessa, ja yksin asuminen liian kallista... niin sori vaan, mun sympatia menee kyllä sun miehelle.
Hänen omat elukkansa siis. Naimisissa ollaan ja hänen nimissään on kaikki, joten hän saa määrätä kaikesta. Näin hän on itse sanonut. Ainoa lohtu mulle tässä paikassa ja suhteessa on mun omat lemmikit.
Kun eron haluaa, ei paljon elukat paina. Jos yhteiselämä tuntuu kovin raskaalta ja eropäätös on varma, niin silloin lähimmät ihmiset voivat tukea sinua parhaallla mahdollisella tavalla. Jos taas eropäätös ei ole lainkaan selvä, juttele ihmisten (tuttujen ja tuntemattomien) kanssa siitä, mitä haluat ja haluatte ja mitä olette sen haluamanne eteen valmiita tekemään. Kyllä ne päätökset ja kaikki muukin sen myötä selviää. Nyt vain valitettavasti jäi sellainen mielikuva, että kaksi keskeskasvuista miettii ollako vaiko eikö olla...?
kun ette ymmärrä kuinka kovasti voi eläimiin kiintyä???
Jos on noin paha olla, niin lähdet. Tai puhut edes sille äijälles. Jos ei muu auta, niin elukat kyllä häviää. Eikös?