8-vuotiaan käytös välillä ärsyttää ja huolestuttaa- onko normaalia?
Meillä 8v poika hölmöilee ja pelleilee ihan koko ajan ja joka paikassa, paitsi silloin, kun on yksin aiuisen seurassa. Jos pikkuveli tai kavereita on lähellä, meno on välill ihan päätöntä. Ruokapöydässä ruoka jäähtyy, kun poika keskittyy kaikkeen muuhun ts. pelleilyyn. Iltahommat ei onnistu itsenäisesti, ennekuin on sanonut kymmeniä kertoja, että pese hampaat, vaihda yövaatteet yms. ja sekin tapahtuu vasta sitten, kun vanhempien pinna on jo katkennut. Läksyjen tekemiseen menee usein tunteja, kun poika unohtuu haaveilemaan ja piirtelemään l. kaikkea muta kuin tekemään läksyjä. Koulussa sama homma. Sitten kun torutaan, poika sanoo, että joo sä et välitä musta tms. Pikkuveljellä onnistuu asiat reippaammine (6v) ja isoveli ottaa sitten nokkiinsa, kun pikkuveljeä kehutaan ja häntä torutaan. 8-vuotias myös hokee usein, että mä en osaa mitään, enkä ole missään hyvä. Kavereita on ja harrastuksia ja ollaan varmasti näytetty hänelle, että hän on yhtä rakas kuin veljensäkin. Ollaan kannustettu yms. mutta tuntuu ettei mikään auta. Mitä siis tehdä? Minua huolestuttaa, etten osaa toimia oikein.
Kommentit (12)
Täähän on hauskaa, ettei ole ainoa;)
Onko muilla ns. hankala lapsi myös esikoinen? Meillä ainakin luulen, että hakee huomiota, olemalla koko ajan hankala, vaikka yritetään huomioida positiivisista asioista tietoisestikin.
Toivotaan nyt että päästäisiin toimintaterapiaan. Ei ole esikoinen meillä.
Tosin tyttö. On jatkuvasti naama nurinpäin, välillä taas tosi suloinen ja hymyilevä. Pienikin väärä sana äidiltä saattaa saada tytön lukkoon. Raivoaa pienimmästäkin ja kiihtyy nollasta sataan hetkessä. On huolimaton hutilus, joka pitää suurin piirtein taluttaa hampaitten harjaukseen ja hiusten laittoon. Muuten myöhästyisi koulusta joka aamu. Välillä sanoo, ettei kukaan rakasta häntä ja hän on niin tyhmä ja huono. Tänään ei olisi halunnut lähteä kouluun, koska oli jälleen unohtanut läksykirjat kouluun. Sitä murehti koko viikonlopun, koska pelkäsi open suuttumusta. Aiheesta, sillä ope on ollut huolissaan tytön huolimattomuudesta. Kuitenkin kokeista saa pelkkiä kiitettäviä. On vain niin nopeatempoinen ja ailahtelevainen tyttö, etten tiedä kuinka häntä' pitäisi käsitellä. Paljon syliä ja kiitosta tietysti, mutta kun kiitoksen aihetta tuntuu olevan niin vähän :(
Joo kyllä on meillä esikoinen. Koulussa kyllä menee hyvin...lukee sujuvasti, matikka menee hienosti...mutta kokeissakin on huolimattomuusvirheitä. Opelta on tullut palautetta siitä, että poika haaveilee liikaa ja joutuu kehottamaan liian monta kertaa aloittamaan tehtäviä. olo on hieman avuton...
puutetta läksyjen teossa. Kuulosta oman toiminnanohjauksen vaikeksilta esim nuo vaikeudet iltatoimissa. Meillä on koulusta vilautettua add tai asperger epäilyä em piirteiden takia.
Kova esiintyminen päällä esim. ruokapöydässä ja härnää nuorempia sisaruksia jatkuvasti. Haaveilee ja jumittaa kun pitäisi tehdä jotain. Vaatteet ei mene päälle, kun on koko ajan jotain muuta värkkäämistä. Kehoitetaan lukuisia kertoja ja viimein kun hermo menee vanhemmilta, alkaa poika ulvomaan, että TAPPAKAA SITTEN MINUT!
Rasittavaa ja kamalan kuuloista. Nuorempi sisarus 5vuotta on ihan vastakohta esikoiselle, luojan kiitos. Koulusta myöhästyisi joka aamu tai jos itsekseen pitäisi sinne lähteä, ei luultavasti pääsisi sinne asti koko päivänä.
Meillä 11-vuotias poika ja aika lailla samoja piirteitä. Toivomme, että menevät ajan myötä pois, mutta taitaa olla luonteen perusjuttuja, jotka kaikki eivät häviä edes kasvun myötä.
Ihan kuin meillä! Vaikka vanha viesti onkin. Meilläkin 4- vuotias pikkusisko tekee asiat reippaamin kuin tämä 8-vuotias poika.
Poikamme osaa kyllä ja on näppärä käsistään, mutta peseminen, pukeminen, läksyjenteko tms. asiat ja varsinkin kyseisten tehtävien aloittaminen saattaa kestää ja kestää.
On pidetty kavereiden keskuudessa ja muutenkin on empaattinen ja mukava tyyppi, fiksu ja huumorintajuinen, mutta ainainen pelleily, vetkuttelu ja haaveilu on erittäin rasittavaa ja kuluttavaa meille vanhemmille. Joka asiasta saa jankuttaa kymmeniä kertoja, silti mitään ei tapahdu.
Koulu menee lukuaineiden osalta hyvin, mutta sääntöjen noudattaminen ja asioiden loppuun saattaminen kangertelevat. Opettaja epäilee, että on jonkinnäköistä vikaa aivojen tiedonkulussa, mutta kuitenkin niin lievää ettei tutkimuksia tarvita ellei asiat pahene. Joskus ikä auttaa asiaan.
Olemme aika "tiukkoja" kasvattajia, eli mistään ainaisesta periksiannosta tai muusta veivaamisesta ei ole kyse, vaan selkeästi jostain neurologisesta häiriöstä.
Suvussa on molempien puolelta tarkkaavaisuushäiriödiagnooseja, ei tosin meillä vanhemmilla, mutta molempien jo aikuisilla sisaruksilla, sekä yhden siskon lapsella. En tiedä, kuinka periytyvää tällainen on.
Kannattaako lähteä perheneuvolaan ja tutkimuksiin, vai mitä suosittelette? Kokemuksia tällaisesta lapsesta?
poika tarvitsee apua! käytä häntä lääkärissä, neuvolassa tms, jotta
saa apua jo tuossa ikävaiheessa. hänellä voi olla nuoruudessa ja aikuisena todella todella vaikeaa,
jos ei saa nyt apua! omat vanhempani eivät auttaneet minua kun olin lapsi, ja olen nyt 22 enkä
ole päässyt mihinkään... olen masentunut ahdistunut itsetuhoinen... en voi käydä kunnolla koulussa, kaikki menee huonosti. olen vain taakka.
oikeasti, vie poikasi hoitoon! voi olla tarkkaavaisuus/keskittymishäiriötä tai mielen terveydessä jotakin, selvästi ahdistunut lapsi. mutta usko minua että poikasi pärjää paljon paremmin elämässä jos hän saa jo nyt apua! hän on niiiin onnekas jos autat häntä ja kuuntelet ja otat selvää asioista ja kerrot jollekin. tuollaiset vaikeudet voi ola pojalle todella kamalia, vaikkei hän välttämättä osaisikaan ilmaista asioita aina ? eihän
hän tiedä ettei asioiden kuulu tuntua siltä. auta häntä, niin hänellä on mahdollisuudet onnelliseen,normaaliin elämään :)
toisin kuin minulla enää..
voi ei...!! tämä olikin tosi vanha... poikasi on nyt 14v. jos luet tätä AP, vieläkääm ei ole liian myöhäistä auttaa poikaasi...
Meillä sama 8v. Tytön kanssa. Kaksivuotias kerää isomman vaatteet lattialta pyykkikoriin kun menevät yhdessä suihkuun. Nyt kun ovat kolme ja yhdeksän ja käyvät urheilu kerhossa, pienempi huolehtii kaikki omat tavaransa ja aikataulut, isommalle pitää pakata ja etsiä unohtuneita tavaroita. Käsittääkseni tuo on sitä " oman toiminnan ohjausta". Sitä voi kotona kehittää, psykologista/perheneuvolasta saa apuja. Eipä muuten ole tajunnut tuota googlettaa.
Ihan kuule normaalilta kuulostaa. Se on pojan luonne.