Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten selviät arjesta monen pienen kanssa?

17.11.2008 |

Onko kotonasi vauva ja taapero, kaksoset tai jopa kolmoset? Miten selviät arjesta monen pienen kanssa?



Miten sujuu ruokailu, nukkuminen ja entäpä pukeminen? Jaa käytännön vinkkisi!

Kommentit (51)

Vierailija
1/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin kyllä pitkään "ranteet auki" -fiiliksellä, koska oli pikkuvauva ja 1v6kk vanhempi lapsi. Selvisin nippa nappa aina seuraavaan ruokailuun tai päiväuniin asti. Sekään ei auttanut, kun mies tuli töistä: sitten piti vaan kuunnella v...lua ruosta, siivouksen tasosta yms. Vain lasten vuoksi jaksoin tunti kerrallaan. Se oli kamalaa aikaa, vaikka lapset olivat ihan kilttejä ja tavallisia lapsia, eikä ollut koliikkeja tms.



Ruokailu sujui sikäli hyvin, että opetin parivuotiaan syömään itse 1,5 vuotiaasta lähtien. Sotkua tuli, mutta se oli sen arvoista! Valitettavasti poika oli mustasukkainen vauvan imetyksestä ja jouduin lahjomaan häntä mm. videoilla, että sain imetettyä vauvaa rauhassa. Valitettavasti ne konstit eivät pitkään tehonneet ja vauvan imetys loppui 2 kk jälkeen.



Pukeminen ei ollut ongelmallista, koska taapero oppi hyvin varhain pukemaan itse. Pienempää tuli sitten puettua liiankin pitkään, mutta se oli oma moka.



Nukuin vähään vajaa 4 vuotta parin tunnin pätkissä. Siitäkin selvisin ilman miehen apua... Unikoulut kuulostivat liian rajuilta, enkä olisi kestänyt sitä itkemistä. Hyvä kun muuten selvisin.



Ruokakaupassa käyminen oli haastavaa, kun vauva kasvoi vähän isommaksi vauvaksi. Jos laitoin vauvan ostoskärryyn, niin isompi ryntäili minne sattuu! Onneksi vauva kasvoi pian niin isoksi, että sellaiseen kahdenistuttavaan autokärryyn sai kummankin turvallisesti sisälle. Ne pelastivat monta kauppareissua!

Vierailija
2/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En todellakaan käsitä miten on tähän asti selvitty! Nyt olen ainakin joksikin aikaa "luovuttanut" ulkoilun suhteen, pukemiset on niin uskomatonta ja hikistä taistelua, etten käy lasten kanssa aamupäivisin ulkona. Käymme sitten alkuillasta koko perhe. Syömiset sujuu kohtalaisesti, kuopus on vielä syötettävä ja keskimmäistäkin joutuu välillä vähän auttamaan.

Univelkaa ei saa koskaan nukkua pois. Esikoisella oli koliikki ja oli muutenkin huono nukkumaan vielä sen jälkeenkin. Sitten olikin taas uusi vauva talossa. Kun sitten taas alkoi yöt vähän rauhoittua, tuli taas vauva. Nykyään onneksi nukkuvat hyvin, mutta eihän sitä silti pitkään voi nukkua koskaan.

Esikoisen kanssa meni imetys mönkään kun oli pitkään sinivalossa. Toisen kanssa yritin aikani, luovutin. Kolmannen kanssa en jaksanut kunnolla edes yrittää.

Ei kai tässä muu auta kuin tehdä vain parhaansa. Käsiä, sylejä, aikaa ja kaikkea on rajallinen määrä, sen mukaan on elettävä. Täydellisyyteen en pyri, kunhan aina päivän kerrallaan selviää. Raskasta mutta antoisaakin! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuorimmilla ikäeroa siis tasan 1v, seuraavilla muutama kk yli vuoden.

Meillä on aina ollut todella tiukat rutiinit, joiden avulla olen selvinyt arjesta. Ulkoiluista, ruokailuista sun muista. Lasten ollessa pienempiä, ulkoilin kolmisen kertaa päivässä.

Onni oli se, ettei omaa pihaa edemmäs tarvinnut mennä. Kiitos miehen, joka teki pihasta lapsille "leikkikentän"Vauva vaunuihin, muille päälle ja pihalle oli helppo taktiikka. Yleensä heti ulkoilun jälkeen ruokailu, ja pienimmille päiväunet. En kokenut varsinkaan nuorempien vauva aikaa kovinkaan ylitsepääsemättömän rankkana. Esikoisen ja toisen kanssa oli ehkä hieman tunnetta, että miten tästä selvitään, mutta selvisin. Muuten tuskin olisinkaan heti heidän jälkeen kahta lasta edes halunnut.

Nyt nuorin on jo kolme, ja vanhinkin tuon kahdeksan niin jakosin ruveta haaveilemaan viime talvena uudesta vauvasta, joka meille tuleekin lähipäivinä. Saas nähdä, saako hän taas sisaruksen heti perään.

Itse tiedän, miten paljon jaksan, ja mihin kykenen. Kun raja tulee vastaan, on lapsiluku täynnä.

Muuhun en pyri, ainoastaan siihen että lasten kanssa arki sujuu ja lapset ovat terveitä ja onnellisia. Tähän mennessä kaikki mennyt hyvin....mitä nyt oma aika ja ulkonäkö tietty hieman kärsineet. Mutta se on pieni miinus siihen mitä lapset antavat:)

Vierailija
4/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä auttoi, kun isosisko oli kaksosten syntyessä juuri aloittanut ekan luokan, jote osasi olla jo avuksi hyvinki paljon esim. kaksosten syöttämisissä, vaipan vaihdossa jne. Ja siis ihan vapaaehtoisesti ja mielellään, emme koskaan pakottaneet häntä. Sitten kun kuopus syntyi, kaksoset olivat vähän vajaa 3-vuotiaita ja aloittaneet päiväkodissa osapäivähoidon, sekin auttoi selviämään arjen touhuista, vaikka pidinkin heitä usein kotona. Päiväkoti oli hyvä ratkaisu, sitä suositeltiin mm. neuvolassa, sillä kaksosten puhe oli viivästynyttä ja päiväkodin aloittaminen toi siihen selvää edistystä, kun lapset joutuivat kommunikoimaan muidenkin kuin toistensa ja perheen kanssa (heillä oli oma ns. kielensä).

Lisäksi ympärillä oli hyvät turvaverkot, isovanhemmat tukivat ja auttoivat, työantajat joustivat (mies oli vuorotteluvapaalla kaksosten kanssa kun itse palasin töihin) ja itse tein 6-tuntista työviikkoa.

Myös oma asenne tietysti ratkaisee: voivotteleeko sitä, että kaksosista toisella onkin koliikki, vai onko kiitollinen siitä, että VAIN toisella heistä oli koliikki...

Ruokailuun vinkki: kaikista hammaslääkäreiden ja neuvolan neuvoista huolimatta kätevintä on syöttää kaksoset SAMALLA lusikalla. Itse syötin alussa heidät pelkkään vaippaan puettuina, ruokalaput vaan eteen ja lattialle kasa sanomalehtiä syöttötuolien ympärille. Sitten lapsille omat lusikat käteen ja äiti kauhoo vuorotellen soossia suuhun, lapsukaiset sohivat omilla lusikoillaan ruokaa vähän sinne ja tänne, omiin ja toistensa suihin. Sitten vaan lopuksi suihkuun...

Nukkumisesta: opetin vauvat jotakuinkin saman rytmiin, että yöuniin saatin joku tolkku. Eli kun yksi heräsi yöllä syömään, herätettiin toinenkin samaan aikaan (mies auttoi ruokkimisessa) tai sitten itse syötin ensin toisen ja heti perään toisen.

Meillä oli kaksosten vaunut (sinne alle mahtui 4 täyttä kauppakassia kätevästi) ja kaupassa vedin niitä perässäni ja työnsin edelläni kauppakärryjä. Olihan se vähän konstikasta välillä, mutta hyvin toimi. (Sekin on koettu, kun kuopus oli syntynyt, että työnsin kaksosia omissa rattaissaan ja vedin samalla kuopusta perässäni omissa vaunuissaan, kun oltiin ulkoilemassa).

Ennen kaikkea jaksamista on auttanut se, että miehen kanssa on yhdessä jaettu arjen kaikki vastuut sekä se että meillä on molemmilla kärsivällinen, lempeä luonne ja hurttia huumorintajua.

Vierailija
5/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kolme lasta. Iät ovat 7 kk, 2 v 10 kk ja 5 v.



Minä olen jo aloittanut kuntoni kohennuksen. Käyn lenkillä ja punttiksella. Terveyttäni tai kauneuttani en halua menettää, joten katsotaan, että vieläkö tulee lapsia meille. Näin kolmen lapsenkin kanssa on oikein hyvä!

Vierailija
6/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä oli vauva, taapero ja 5-vuotias. Kuopuksen ja keskimmäisen ikäero 1v5kk, vilkkaita poikia ovat molemmat. Meillä auttoi rento suhtautuminen arkeen, eli mentiin paljon vauvan ehdoilla. Monesti ei aamupäivällä ehditty ulos kuin vasta lähemmäs 11 aikaan tai sitten mentiin vasta lounaan jälkeen ennen taaperon päiväunia. Monesti ulkoilu jäi yhteen kertaan päivässä nuorimmaisten kanssa, jos oli vauva nukahtanut imetystyynylle syliin esim. Onneksi 5-vuotias pärjäsi yksinkin naapurin tytän kanssa pihallamme eli hän pääsi nekin päivät kaksi kertaa ulos.



Ulkoilu kerran päivässäkin riittää, välillä ulkoilun voi jättää väliin kokonaan, jos on sadepäivä vaikka ja pitäisi kolme saada kuravaatteissa pihalle ja sisälle ja on kaksi kiukuttelevaa uhmista siinä.



Ruokailut: En syöttänyt pitkään nuorimmaisia, oppivat nopeasti itse syömään kun ei liikaa auttanut. Käsinkin vaikka saa ruoan suuhun.:) Vauvalla voi hyvin käyttää omien soseiden lisäksi purkkisoseita. Tein soseet aina samoista ruoista kuin mitä muut söi lounaaksi/päivälliseksi, mausteitakin sai tulla mukana noin 8kk iästä kunhan ei ollut suolaa vielä laittanut. Ja aina en laittanut ruokaa kahta kertaa päivässä, pyrin paljon lämmittämään edellisen päivän ruokia ja ostin myös valmista esim. lounaaksi. Aamupäiväulkoilun jälkeen oli saatava nopeasti ruokaa lasten nenän eteen.



Auto. Se helpotti vanhimman kuskausta kerhoon ja harrastuksiin, kun ei aina tiennyt miten mies ehtisi töistä kotiin. Samoin liikuimme enemmän ja helpommin myös nuorimpien kanssa esikoisen ollessa eskarissa ja ekalla luokalla aamupäivisin, ehti helpommin esim. 9.30 alkaviin kerhoihin kuin kävellen (asuimme 3km keskustasta).



Nukkumista helpotti, kun ajoissa opetti lapset päiväunille sisälle, eli vaunuista omaan pinnikseen päiväunille. Esikoinen siirtyi 1v2kk iässä, toinen 1v iässä ja nuorin jo 8kk iässä. Ja itkuhälytin oli hyvä silloin, pääsi isompien kanssa omalle pihalle siksi aikaa, vaikka nuorin nukkui pinniksessä.



Kaksi nuorinta opetin myös unikoulun avulla nukahtamaan itsekseen iltaisin aikaisin, noin 6-8kk iässä. Helpotti iltoja paljon! Sai omaa aikaakin sekä parisuhteelle aikaa iltaisin.:)



Ja siivous: En juurikaan siivonnut yksin tai viikolla, vaan aina yhdessä miehen kanssa eli jaoimme siivousurakan. Hoidin vain ruoat, osan pyykeistä ja tiskit viikolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt kuopus on kohta vuoden ja elämä on kieltämättä ollut melkoista vuristorataa. Välillä on ollut helpompia ja välillä vaikeampia vaiheita. Pahin vaihe taisi olla kuopuksen 6 ekaa kuukautta. Hän ei nukkunut yöllä, eikä päivällä. Kaikki aika meni käytännössä vauvan nukuttamiseen - saattoi nukkua esim. 30min, kun heijasin vaunuja KOKO ajan, sitten jaksoi taas kitisemättä jonkun tunnin. Puolivuotiaana alkoi nukkumaan, mutta sitten on ollut kaikenlaista sairastelua, allergioita jne.



Meidän keskimmäinen on myös syönyt itse 1-vuotiaasta. Olen tottunut siihen, että keittiö on aivan hirveässä saastassa suurimman osan aikaa, vaikka sitä koko ajan puunaisi. Nyt meillä 2 lasta heittää ruokaa pitkin lattioita, pöytiä ja seiniä. Itse joutuu usein ahtamaan ruuan suuhunsa melkoisessa kiireessä. Neuvoni arkeen on sotkun sietäminen ja omatoimisuuden opettaminen mahdollisimman aikaisin.



Yöt ovat taas viime aikoina olleet melkoista hulinaa, nyt keskimmäinen on alkanut herätellä ja tulee aina öisin sänkyymme. Kuopus syö edelleen öisin ainakin 3 kertaa, toisinaan tunnin välein.Tämän yöt ovat kyllä onneksi rauhoittuneet sen jälkeen kun hän sai putket korviinsa, aiemmin herätyksiä oli tunnin välein läpi yön. Meillä minä vastaan pääosin vauvan herätyksistä ja mies isommista, muuten en kyllä jaksaisi. Alkuaikoina mies nukkui isompien kanssa samassa huoneessa, jotta sai itse nukkua paremmin, eikä minun tarvinnut herätä isompien herätellessä.



Pukeminen on myös usein hikinen homma. Esikoinen on onneksi pukenut aika hyvin itse jo vuoden verran. Keskimmäinenkin on aika omatoiminen ja olen häntä ihan tarkoituksella ohjannut itsenäiseen pukemiseen.

Vierailija
8/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä maksoin äitiyspäivärahalla meille kodinhoitajan, kun perheessä oli 3 alle 4v ikäistä lasta. Kannatti! Aamulla sai nukkua pitkään, kun Arja otti klo 7.30 komennon käsiinsä, huolehti ruuat, siivoukset, tiskit ja pihatyöt. Lapsilla oli aina aikuinen paikalla, minä sain keskittyä joko vauvaan tai isompiin lapsiin, ihan miten tahansa. Tai vaikka kaikkiin samalla kertaa. Sain täysillä nauttia äitydestä kun joku toinen hoiti ne kurjemmat jutut puurolautasten tiskauksesta pikkutavaroiden keräämiseen.



Olihan se kallista jos asiaa tiukasti ajattelee, mutta oli se elämäni paras vuosi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on myös kolme lasta pienellä ikäerolla, ja kaiken paras keino selvitä arjesta on, kun ei pidä liikaa kiinni rutiineista. Eli jos uloslähtö ei aamulla onnistunut niin oltiin sitten sisällä, jos ei päässyt kauppaan niin tein sitten vaikka munakasta lounaaksi, eli lopetin stressaamisen enkä enää yrittänytkään olla "täydellinen" äiti. Kunhan lapset oli puhtaita ja kylläisiä niin se riitti.

Vierailija
10/51 |
17.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli siis 3 lasta joista vanhin oli juuri täyttänyt 3v kuopuksen syntyessä. Silloin tuntui välillä rankalta, mutta kaikesta on selvitty ja nyt nuorinkin on jo 3v :-)



Itse peesaan aika pitkälle 4:sta, meilläkin rutiinit on ollut se avainsana. Ulos on lähdetty aina kun on pystytty (siis kukaan ei ole ollut kipeänä tai ole ollut tosi kurja ilma). Jos jää sisälle tollasen porukan kanssa tuhoa ja tappeluita tulee varmasti, ja loppupäivästä hajoaa jo pää itselläkin. Ulkona lapset saa purkaa energiaa ja touhuta omiaan, samalla äitikin saa pusitossa juttuseuraa. Ulkoilun jälkeen ruoka ja lapset päiväunille. sitten välipala ja takaisin ulos. Ruoka ja iltaohjelmaa mitä milloinkin. Ajoissa nukkumaan ja aamulla ylös.



Lapset mukaan kotihommiin; imurointiin, ruuan laittoon, pyykin pesuun jne. Hidastaa hommaa, mutta kannattaa. Vauvaa imettäessä voi samalla lukea isommille tai koota palapelejä tms. Kaikille yhteiset ruoka-ajat (en tarkoita ihan vauvaa) niin ei tarvitse jatkuvasti kokata/ lämmitellä ruokia. Lapset ottaa mallia toisistaan ja nuoremmat oppii pienempänä syömään ja pukemaan itse, käymään potalla jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen oli 1v 8kk kakkosen syntyessä ja kakkonen oli 2v 1kk kolmannen syntyessä. Meillä vauvat ovat kyllä olleet aina aika huonoja nukkumaan päiväunia ensimmäiset pari kuukautta ja öisinkin on heräilty paljon aina 10-11 kk ikään asti, mutta silti olen tuntenut jaksavani hyvin.



Meillä on ollut aina aika tarkka päiväjärjestys ja lasten päiväunista ja muista rutiineista on pidetty kiinni. Olen sitä mieltä, että pelkkä pikkusisaruksen syntymä on sen verran suuri mullistus, että päivärytmi kannattaa ehdottomasti pitää tuttuna ja turvallisena. Eipähän "ison"sisaruksen ainakaan tarvitse kiukutella nälkäänsä tai väsymystään kun riittävästä levosta ja ateriarytmistä huolehditaan. Sitäpaitsi vauvojen päivärytmi on tuntunut löytyvän helposti ja pienellä vaivalla kun vauva on tavallaan sujahtanut valmiiseen rytmiin: päiväunet ovat nopeasti rytmittyneet ulkoilujen ja isonsisaruksen päiväunien mukaan.



Toinen suuri helpotus oli kantolina. Siinä vauvani ovat viihtyneet ja olen samalla saanut tehtyä kotihommia. Kotitöihin olen ottanut aina mukaan lapsia heti kun ovat minkäänlaista kiinnostusta osoittaneet. Esikoinen oli muistaakseni 1 v kun innoissaan tyhjenteli tiskikoneesta haarukoita ja lusikoita. Työt sujuvat ehkä vähän hitaammin, mutta ovat samalla lapsille kivaa yhteistä tekemistä äidin kanssa.



Imettänyt olen kaikkia vauvojani pitkään. Ihan sujuvasti on imettäminen onnistunut niin, että olen siinä samalla lukenut satua isommalle, tehnyt palapeliä yhdellä kädellä tms. Meillä myös isommat ovat saaneet osallistua vauvan hoitoon ihan oman kiinnostuksen mukaan eikä meillä ole koskaan ollut suurta mustasukkaisuusongelmaa.



Nostan hattua myös miehelleni, joka on osallistunut paljon lasten- ja kodinhoitoon, vaikka tekeekin paljon töitä. Meillä kun käytännössä muut tukiverkot ovat nollassa niin ilman mieheni panostusta en varmaankaan jaksaisi.

Vierailija
12/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulosti tutulle juuri tuo vilistysvaihe... Nyt onkin jo kovin seesteistä ja parhaimmillaan homma toimii ihanasti - lapsilla korvat toimmii jne. Tosin joukossa tyhmyys tiivistyy ja yleensä kolme saa hässäkkää aikaiseksi verrattuna siihen että on vain kaksi paikalla. Öisin koko porukka valuu meidän sänkyyn, jota jossain vaiheessa älysin isontaa yhdellä 90 cm:llä että mahdutaan. Se unien pätkäisyys lie nykyään vielä se rasittavin - tosin itse voisi tinkiä siitä omasta ajasta iltaisin ja mennä ajoissa nukkumaan.

Vauva-aikana sain onneksi kotiin apua, ja oli mahdollista pitää esikoinen kotona 1.5 -2.5 vuotiaana,vasta sen jälkeen osapäiviksi hoitoon. Nyt ovat kaikki käyneet vuoden ajan hoidossa kolme päivää viikossa. Tää on nyt ihan piis of keik! Sullakin helpottaa jo kohta varmasti!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksoset sekä 2 lasta 1.6v ikäerolla (2x3kk, 3.5v ja 5v)

Hyvin olen jaksanut. Vauvat rupesivat 2kk iästä nukkumaan täysiä unia, eli klo 23-10 ja vanhimmat nukkuvat 21-09. Joten nyt kun yöt saa nukuttua itsekin jaksaa. Kakosten hoito on ollut helppoa, johtuen ehkä siitä että ensin syntyi pienellä ikäerolla villit pojat. Joiden kanssa onkin sitten hommaa. Riittävästi unta, ruokaa ja liikuntaa lapsille sillä pääsee pitkälle. Mies on mukana niin paljon kun töiden lisäksi pystyy, joten se on hyvä homma. Neuvoja ei voi muuta antaa kun helpommalla pääsisi itse kun lapsilla olisi suurempi ikäeroa, mutta turhaan sitä miettiä näin jälkikäteen. Pojat ovat toisten parhaat kaverit ja myösin vihamiehet. Ihania ne ovat vaikka välillä hermo meneekin. Apuja ei hirveästi olla kaivattu, mutta miehen kanssa on pakko ottaa välillä vapaa iltoja (2kert vuodessa) joten parisuhdetta hoidetaan ihan kotona iltaisin.

Vierailija
14/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei koskaan lisää vauvoja meille, kiitos! Olen ikionnellinen siitä että meidän lapsiluku on tässä ja että nuorinkin on just 3v!!!



Meillä kaksoset jo 7v sekä nuorin 3v. Jo kaksosten kanssa oli työtä ja sitten siihen tuli vielä kolmaskin... Vielä lisää rumbaa! Kolmesta lapsesta lähtee kyllä uskomaton määrä ääntä ja melua.



Ahdistus valtaa kun ajattelen että tähän tulisi vielä vauva.. Huih! Onneksi meillä on jo tosi helppoa, 3v alkaa jo saada järkeä päähän.



t. en mäkään ymmärrä miksi lapsia pitää saada noin mahottoman pienillä ikäeroilla, toisaalta joskus niitä lapsia vain tulee...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän uupumuksen jos joku lapsista on sairas tms.

Meillä kaikki on terveitä, neljä lasta viidessä vuodessa (jaa joo, kyllä se vaan on luonnollista saada niin tiheään, ihan luomusti minä ainakin raskaaksi tulin; miksi nainen voisi tulla niin pian uudestaan raskaaksi jos se olisi jotenkin "luonnotonta") ja hyvin on pärjätty.



Olen onnellisempi kuin koskaan elämäni aikana. Öitä on valvottu, ekat puoli vuotta sitä koliikkia ja myöhemmin milloin mitäkin hammaskipuja, mutta kertaakaan en ole toivonut että olis pidemmät ikäerot.



Kun mies kantaa oman vastuunsa ja kerran viikossa käy vaikka pari tuntia yksin uimahallissa niin ei väsy. Pitää olla jotain ihan omaa elämää ettei ole vaan kotona vuodesta toiseen, mulla se on iltaopiskelu jollain ehkä joku harrastus; ja taas tulee ikävä pikkuisia, kiva palata kotiin. Jokapäiväinen ulkoilu kannattaa, siitä saa ihmeesti energiaa ja ne lapsetkin on iloisempia ja helpompia.

Meillä ainakin touhua ja naurua riittää, uusi vauva on tervetullut taas heti kun opiskelustressi antaa myöten :)

Vierailija
16/51 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli siis pakko vastata. Meillä on kolme lasta myös, kaikki alle 3,5v. Eli 3v, 2v ja vauva pari viikkoa. En voi tietysti sanoa mikä tilanne tulee olemaan jatkossa, mutta onhan tässä parissa viikossa saanut jo hieman esimakua. Ajattelin ensin, että arki tulee muuttumaan aivan totaalisesti, mutta ei ehkä kuitenkaan. Mutta se riittämättömyyden tunne on valtava, odotusaikana valvottiin jo kuukausia, joten univelkaa oli jo vauvan syntyessä reilusti. Saatiin sitten ihana vauva, jolla kylläkin koliikki. Huutaa ja paljon. Mies tekee vuorotyötä, mutta auttaa niin paljon kun vaan voi. Olen siitä kiitollinen, mutta silti tuntuu etten saa tehtyä kaikkea kotona, tavarat on sekasin, itseä väsyttää ja syöminenkin unohtuu. En tiedä vaadinko liikaa itseltäni, mutta tuntuu ettei arki pyöri täydellisesti koska osa asioista jää tekemättä :(

Vierailija
17/51 |
20.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niitä lapsia pitää puskea niin tiheään, kun mies löytyi vasta kolmikymppisenä ja useampi lapsi haluttiin. Minulle ei pitänyt olla mahdollista tulla raskaaksi, mutta kun yhtäkkiä tulinkin, oli ikäänkuin taottava kun rauta on kuuma. :)

T: 3 lasta kahdessa vuodessa, ei kaksosia

Kaikki tuntuvat kärsivän, eikä se edes ole luonnollistakaan - normaali lapsivauhti olisi n. 3-4 v:n ikäerolla, ei uuvu äiti ja lapsi ehtii kypsyä riittävästi.

Vierailija
18/51 |
20.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

silti mua ajatus pikkulapsiajasta ahdistaa! Me ihmiset olemme tietty kaikki erilaisia. Itse viihdyn paljon paremmin isompien lasten kanssa. Esim. nyt kun pieninkin on jo 3v niin kaikki sujuu paljon paremmin. Iltaisin voi tehdä jotain "järkevää" lasten kanssa, sellaista joka itseäkin kiinnostaa.



Mutta meidän lapset ovat pieninä olleet tosi paljon kiinni minussa. VArmasti sekin vaikuttaa osaltaan. Lapsethan ovat tässäkin erilaisia, mun lapset ovat roikkuneet mun kimpussa, esim. veljeni lapsia ei ole edes syliin saanut!

Vierailija
19/51 |
05.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hei,



Meillä neljä lasta. nuorimmat 7kk ja 2 vuotta. Vanhemmilla harrastuksia molemmilla 3-4 kertaa viikossa ja mies matkustelee paljon. Itse opiskelen vielä lisäksi.



Meillä on aika tarkat rytmit. Tiedän että pienet menee nukkumaan tasa kello 12 ja minulla on 3 tuntia omaa aikaa. Illalla kaikkil lapset menevät nukkumaan kello 21:00 ja meillä on miehen kanssa yhteistä aikaa. Isot saavat lukevat vielä sängyssä 1h.



Yleensä olen aamulla ulkona 1-2 tuntia, satoi tai paistoi. Illalla vielä 1-3 tuntia. Lapset ovat niin väsyneitä illalla että tutpullo ja sänkyyn. Simahtavat ihan heti.



Kun on ulkona lasten kanssa niin pääsee paljon helpommalla. Toki pukeminen on raskasta ,mutta siihen menee korkeintaa se 15 minuuttia. Koti pysyy siistinä eikä tarvitse siivota niin usein.

lapsilla on niin hyvä kunto että pärjäävät hyvin koulussa ja ovat erittäin liikunnallisia. Itsellänikin pysyy iho hyvänä kun on paljon ulkona, eikä tule napsittua herkkuja kaapista.

tosin olen silti aika väsynyt mutta kun tietää että vielä on aikoja maata sohvalla yksin ja kaivata seuraa.

Uskon että kun lapsiin jaksaa panostaa kunnolla niin se kun rahaa laittaisi pankkiin, se käyttämän ajan saa korkojen kerä takaisin.

Syntyy sellainen suhde lapsiin että voi vaikuttaa lasten arvomaailmaan.

Naiselle lapset ja perhe ovat kuitenkin aika tärkeä asia. Äidin hyvinvointi vaikuttaa vahvasti koko perheen hyvinvointiin.

Vierailija
20/51 |
05.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies oli kuollut ja ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa. Ei ollut vaihtoehtoa, joten pärjäsin. Joskus soittelin viimeisillä voimillani kaupungin palveluihin, mutta sieltä sanottiin, että mitään kodinhoitoapua ei ole tarjolla, lapset lastenkotiin vain jos en jaksa, joten ei tosiaan ollut mitään vaihtoehtoja, ihminen venyy kai aikalailla kun on pakko.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kuusi