TAMMIKUISTEN ALKUVIIKKO

mutta ihan pakko oli tulla tänne vielä kiireessä kirjottamaan...



...nimittäin mies lähti töihin mutta tulikin äsken käymään kotona - ja toi kukkia anteeksipyynnöksi! Ja mikä ihaninta, kimppuja on kaksi muuten samanlaista, mutta erikokoista! Toinen on iso kimppu minulle, ja sitten on sellainen pikkuruinen kimppu vauvalle. Olen liikuttunut...

Verenpaineet oli taas noussu ja turvotusta tullu tosi paljon. Olo on tosi huono. Vauva on varmaan jättiläinen. Terkkari ei suostunu edes soittaa sairaalaa vaik oli itekki huolissaan. Perjantaille sain uuden neuvola ajan vasta=/



Siispä varasin huomiselle ajan yksityiselle ultraan ja alatutkimuksee, kun ei äitipolille kerran oteta! Sielä saa kuulemma hyvää palvelua ja lääkärinä on tosi suosittu synnytysten erikoislääkäri. Helpottaa nähdä miten vauva, istukka yms.. voi ja saa samalla jotain suuntaa vaavan koosta.



Minä ja herne rv 40 eli la. tuli täytee tänää=O

kaikille onnitteluista :).



Toivottavasti saatte kaikki pian omat nyyttinne!



Olen tässä pikku hiljaa selaillut teidän viime viikon kuulumisia. Joillakin on kurjat oltavat, jaksuja!



Ajattelin tulla kertomaan Frimmylle pari imetysliivimerkkiä vinkiksi. Mulla ei ole hajuakaan minkä kokoiset kannattaa ostaa, itsellä ei ole kuppikoko kasvanut laisinkaan nyt synnytyksen jälkeen, vaikka maito onkin noussut. Näin kävi esikoisenkin kanssa. Mulla on ainakin rinnat tosi herkät, joten liivejä on pidettävä ihan koko ajan. Yksilläkin liiveillä pärjää alkuun, mutta kannatta selvittää etukäteen ostopaikka, mistä voi ostaa lisää, jos tarvitsee pistää esim. mies asialle. Tai sitten voi tilata netistä, toimitusajat ovat yleensä nopeat.

Mulla on paritkin pitsiset imetysliivit, merkkeinä Anita ja abecita. Kannattaa katsastaa myös Triumphin valikoima, jos et jo ole tehnyt. Olen ostanut kaikki liivini Citymarketista tai netistä.



Vauva-puolella tavataan :).



T: Justus ja (tänään) viikon ikäinen poju

Pieni prinsessamme syntyi 12.1.2008 klo 21.39. Painoa tytöllä oli 3550g ja pituutta 52,5cm. Pipo 34.5cm. Ja täydet pisteet tuli neidille =)

Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa 40+6.



Kotiin pääsimme laitokselta 18.1 ja nyt on sitten viikonlopun ajan vietetty ihanaa vauvan tuoksuista aikaa kotona.



Kokonaisuudessaan synnytys kesti alle 8 tuntia, josta ponnistusvaihe oli 1h9min. Epiduraali puudutuksen sain avautumisvaiheessa, kun kivut olivat jo niin sietämättömiä että vain tärisin. Kun tuo epiduraali sitten alkoi vaikuttamaan, rupesi avautuminen etenemään todella vauhdilla. Kalvot sitten puhkaistiin synnytys salissa ja sen jälkeen homma etenikin sitten tosi nopeasti.

Huikea tunne oli kyllä kun tuon prinsessan ensikertaa rinnanpäälle sai makaamaan. Siinä me tuijoteltiin toisiamme, minä ja tummatukkainen tyttömme. Isiltä pääsi siinävaiheessa itku, josta ei meinannut loppua tulla millään. Neiti onkin jo hurmannut isänsä aivan täysin, hyvä että malttavat imetyksen ajan olla erossa toisistaan ;)



Tuli niitä varsin omituisia kommentteja lausuttua synnytyksen jälkeenkin kuulemma. Kätilön ommellessa repeämiä ja välilihan leikkaus haavaa, olin ihan vakavalla naamalla kysynyt, että koskas mä saunaan oikein voin mennä ;) Kyllä miehellä oli pokassa pitämistä ja kätilö meni ihan hölmistyneeksi ;)



Imetys on lähtenyt todella hyvin käyntiin ja maitoa tulee niin hyvin, että on pakko kokoajan vaihtaa liivinsuojia kuiviin.



Tyttö on todella rauhallinen, ei kitise kuin nälkäänsä ja märkää vaippaa. Yöt selviämme yhdellä heräämisellä ja tyttö onkin parhaimmillaan nukkunut 7 tuntia putkeen =) Viime yönä nukkui 5 tuntia ja heräsi sitten syömään.. Eli varsin helpolla toistaiseksi on selvitty.



Täällä oli ollut keskustelua rintojen kasvamisesta maidon nousun jälkeen. Itsellä ainakin kävi niin, että raskausaikana ostamani imetysliivit ovat aivan liian pieniä nyt, eli joudun pikapuoliin suuntaamaan liivi ostoksille. Mutta se on tietysti yksilöllistä.



Onnea myös kaikille muillekkin nyyttinsä saaneille ja voimia teille, joilla odotus vielä jatkuu.



Lumi ja 9pv vanha pikkuprinsessa

Edelliset keskustelut löytyy täältä:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=12232528&p=&mpage=1&tmode…



ja Siiricatan myös aloittama vähemmistöksi jäänyt ketju täältä:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=12247113&p=1&tm…



Pajunkukka: Mukava kuulla, että vauvalla oli kaikki hyvin huolestasi huolimatta - ja ihan tottahan se on, että parempi tarkistaa liian usein kuin liian harvoin! Hienoa myös, että menee miehen kanssa vähän mukavammin! Oi, ja ihanat kukat olit myös saanut.

Imetysliivejä saattaa tarvita yöllä joko tukemaan rintoja tai todennäköisemmin siksi, että sitten niihin saa liivinsuojat ettei tarvitse maitolätäkössä nukkua. :)



Frimmy: Jospa sulla lähtö lähenee? Eikös usein sanota, että vauvan liikkeet harvenee pari päivää ennen synnytystä... Käy toki tarkistuttamassa asia, ettet turhaan murehdi!



Siiricata: Hyvähän se oli tarkistaa asia, olivat Äänekosken tädit sitten mitä mieltä tahansa asiasta. Tsemppiä sullekin viime metreille!



Uusi: Höh, mitäs tuo tuollainen on, että terkkari on huolissaan, mutta ei tarjoa mitään lisäapua. Kai sinne äitiyspoliklinikalle voi suoraankin soittaa ja selittää tilanteen. Yksityinenkin tietysti auttaa, mutta kuuluisi se apua saada kunnaltakin - halvemmalla. Toivotaan, että voit unohtaa nuo käynnit ja pääset synnyttämään pikaisesti.



Melko rauhallisin mielin täällä vielä odotellaan. Arkipäivinä on noita lasten harrastuksia, ettei ehdi mietiskellä omaa napaa liikaa. Alitajunta taitaa kuitenkin tämän tajuisen pään puolesta mietiskellä synnytystä. Olen nimittäin nyt parina yönä nähnyt unta supistuksista! Unia ne tosiaan on vaan olleet, mitään oikeita suppareita ei ole ollut. Harjoitussuppareitakin tulee varsin harvakseltaan, lähinnä silloin kun pikkuinen pitää isompia venyttelytuokioita. Mieskin (hmm, onko mun alitajuntani sen päässä) on pariin kertaan nähnyt jotain vauvaunia. Viime yönä kuulemma meille syntyi vauva, joka oli " muuten ok, mutta sillä oli kihara vaalea tukka" . :)



Strutsi ja minihupi 38+5

Onnittelut kaikille vauvautuneille! :-)



Itse olen vielä yhtenä tiiviinä pakettina eikä juuri mitään oireita siihen suuntaan, että jotain jakautumista olisi lähiaikoina luvassa, pöh. LA on perjantaina, jolloin myös seuraava neuvola. Tuskin tässä mitään sitä ennen tapahtuu.



Mulla on ollut aivan järkyttävä flunssa perjantaista lähtien. Nyt alkaa onneksi helpottaa, mutta kyllä viikonloppu oli harvinaisen kurja. Nukkuminen kun on muutenkin hankalaa, niin sitten vielä vuotava ja tukkoinen nenä ja muutenkin pöhelö olo kruunasi kyllä kärsimyksen. Täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen, että vauva oli vielä masussa eikä syntynyt tuohon pahimpaan saumaan...



Liikelaskenta on mustakin stressaavaa. Joinain päivinä vaan niitä liikkeitä ei tule yhtä paljon kuin toisina ja sitten sitä huolestuu. Meillä kyllä melskataan vieläkin aikalailla, joten ei ole paljoa tullut laskettua liikkeitä. Eikä sitten varmaan ole synnytys lähellä...



Mä en ole hankkinut vasta kuin yhdet imetysliivit. Koko kasvanyt jo nyt niin paljon, etten osaa kuvitella, että tässä vielä johonkin D:hen venyttäisiin, joten ostin sellaiset nyt sopivat. Ehkä mä sitten säntään pikaisille liiviostoksille hyvinkin pian synnytyksen jälkeen.



Viime viikolla tuli jo ihmeen paljon vauva-kyselyitä, mutta tänään on ollut hiljaista. En kyllä kestä, jos mennään yliajalle ja kaikki kaverit tutut ja kumminkaimat alkaa soitella päivittäin ja kysellä tilannetta. Vaikka kivahan se on kun ihmiset on kiinnostuneita. :-)



Lily 39+3

Mäpä luulen, että sekä iuiu, että Ipu ovat lähteneet synnyttämään! Jotenkin nyt on sellainen kutina!



ONNEA taas Synnyttäneet!



Ihanaa Pajunkukka, että sait kukkia ja muutenkin selvitettyä tilannetta. Pystyn tavallaan samaistumaan sun tilanteeseen. Mun mies ei välttämättä ole aina ollut tyypillisintä perheenisä-sorttia ja kun alettiin neljä vuotta sitten tapailla/seurustella, sen elämäntilanne oli tosi sinkkumeininkiä ja ajattelin saavani itselleni lähinnä ongelmia. Monta kertaa mietinkin että kyllä mä noita sitoutumiskammoisia sitten vedän oikein puoleeni.. Siis teillä ei ollut tätä ilmeisesti, tämä vain mun ja meidän taustasta. Päätin silloin, että pidän kyllä pääni kiinni kaikesta sitoutumiseen liittymisestä ettei miestä ala ahdistaa ja mä en ketään halua painostaa olemaan mun kanssa. Kosinnat yms. tuli siis liki puun takaa ja vauvasta taisi mies alkaa puhumaan. Tosin siinä vaiheessa taisi pulla olla meidän tietämättä jo uunissa. Ja ollaan kyllä kasvettu toisiimme tosi ihanalla tavalla. Tosin miehellä on yhä poikien illat niin tärkeitä ja kaveriporukka älyttömän tiivis. Ja mun pitää tosiaan huomioida etten ala sitomaan liikaa tänne kotiin (paitsi jos oikeasti tarvitsen, että on täällä mun kanssa). Toisaalta, hän haluaa antaa myös mulle vapauden elää omaa elämää ja se onkin taas mulle tärkeää. Vauvan myötä asioita kuitenkin tulee meidän toiminnassa muuttumaan. Välillä pelottaa just ehkä se, miten kaikki saadaan sovitettua yhteen niin, että kaikilla meillä olis hyvä olla. Kompromissit kuuluu elämään, mutta en halua mitään uhrautumis tai marttyyrimeisinkiä. Onneksi luonto on suonut tämän 9 kuukautta aikaa pohtia näitä asioita.



Puhumalla tosin monesta selvitään.



Joo Strutsi espoossa me elellään. Tosin muutettiin vasta viime kesänä. Sitä ennen asuttin Hkin keskustassa pikkukämpässä. Välillä tosin haikailen sinne takaisin. Välillä taas rakastan sitä, että ympärillä on luontoa! Pääsee metsään!! NKL tosin pitäisi olla mun synnytyspaikka. Jorvi ilmeisesti olis ollut oletettavampi, mut asuttiin alkuraskaudesta vielä helsingissä.



Varmasti on stressaavaa laskeskella vauvan liikkeitä. Tsemppiä! Ja pitäkää verensokeri tasaisena!



uusi: on se jännä, että vaikka terkkarikin oli huolissaan, ei silti määrännyt jatkotutkimuksiin. Teit kyllä fiksusti kun varasit ajan yksityiselle. Tärkeää oman fiiliksen vuoksi tietää mitää tapahtuu! Olen myös sitä mieltä, että äidin huolen pitää olla riittävä syy lisätutkimuksiin tai asian tarkistamiseen. Se on jokaisen odottajan perusoikeus.



Liitoskivut selkeästi helpottaa jos liikun vähemmän. Eli lepään vaakatasossa enemmän. Onkohan synnytyksen kannalta kuitenkin parempi vaan liikkua. Tai myöhästyyköhän synnytys jos vaan lepäilee. Munkin laskettuaika on lauantaina. Olin saanut aikaisemmin tietoa, että sunnuntaina.. Oli väärin ;) Yhdellä päivällähän on ratkaiseva ero..



Olin jo tuolla vesisateessa kävelyllä kaverin kanssa.



Magda:lena

Ihanaa että Pajunkukka oli saanut mieheltään kukkia ja muutenkin olitte päässeet keskustelemaan. Niin kuin Magda_lenakin sanoi, niin puhumalla selvitään...

Meillä on varmaan miehen kanssa vielä paljon puhuttavaa, kun tulee kyse esim. lapsiluvusta... :) Miehellä on tosiaan ennestään jo yksi kohta 14-vuotias tytär ja nyt meille on tulossa eka yhteinen. Mulla on ollut haaveena aina että " noin 4 lasta" olis hyvä :) mutta eipä tuohon osaa itsekään vielä mitään oikein sanoa kun ekakaan ei ole vielä ulkona. Miehellä kuitenkin on kommentit olleet jatkuvasti että ei tätä yhtä enempää... nää meidän keskustelut on kyllä olleet vielä aika kevytsävyisiä, huumorijuttuja mutta totta toinen puoli kuitenkin. Saa nähdä mitä se tulevaisuus sitten tuo tullessaan.



Tuosta vauvan liikkeiden laskennasta on ollut puhetta, mulle iski jotenkin lievä syyllisyys kun en itse ole tehnyt sitä laskentaa vielä kertaakaan! Päivisin on välillä pitkiäkin pätkiä, että ei tunnu mitään mutta sitten taas myllätään masussa senkin edestä, niin olen ajatellut että vissiin siellä kaikki on ok. Ei kai sitä kukaan koko ajan jaksa heilua, itsekin tällä hetkellä ainakin huomaan nukkuvani tasan samassa asennossa aina seuraavaan vessareissuun asti, niin luulisin että se vauvakin pötköttelee hyvin hissukseen paikallaan ainakin unien ajan? :) Tosin en nää mitään väärääkään siinä että niitä liikkeitä lasketaan, kyllähän ne neuvolassa sanoo että tarkkailla pitää varsinkin näin loppuajasta! Ja tottakai on parempi käydä tarkistuttamassa jos epäilyttää että onko kaikki ok.



Imetysliiveistä olisi taas vaihteeksi kysymys; joku mainitsi tilanneensa netistä liivejä niin olisiko jotain vinkkejä hyvistä ostopaikoista? Itse bongasin tuollaisen kuin bebes.fi -sivuston ja siellä näytti aika paljon olevan liivejä. Tosin monessa mainitaan että huom huom sekä ympärysmitat että kuppikoot ovat pieniä, niin tuntuu jotenkin vaikealta valita oikeaa kokoa.



Pakko on sellainen vielä kertoa kun jäi kaihertamaan mieleen työkaverin kommentti (pitäis tietysti jättää omaan arvoonsa mutta..). Viime viikolla kun pyörähdin työpaikalla ja tuli puhe sitten näistä raskausarvista (mulle on tullut nyt ihan lyhyellä aikaa aivan hirveästi!), niin työkaveri kehui että vaikka hän on ollut kahdesti raskaana niin ei kuulkaas arven arpea!! Jonka päätteeksi vielä kysyi että haluatteko nähdä ja nosti saman tien paidan ylös sivelläkseen täydellisen arvetonta mahanahkaansa :( Mulle tuli heti mieleen että sehän oli yhtä kivasti sanottu kuin jos ylipainoinen ihminen valittelisi kilojaan ja toinen laiheliini nostais paidan ylös että " kato mulla ei oo yhtään ylimääräistä!!" Vähän meinas tympästä... tai vissiin tympäsee vieläkin kun tänne kirjoitan :P



Juups, pitää varmaan lähteä tuonne ulos kävelylle kun on niin mukavan valkoista :) piristää mukavasti. Sitten vois taas kuunnella muutaman päivän tauon jälkeen sitä hypnoosi-cd:tä ;) ja käydä ruokakaupassa...



Koittakaahan jaksella!!!



Tolleroinen rv 38+5

Kiitos Justus ja muut liivivinkeistä ja keskustelusta. Tänään olisi tarkoitus mennä taas katselemaan, kunhan joskus auto kotiutuisi millä pääsee.. Lähinnä lindexit ja h&m:n mä oon vasta kierrellytkin niitä liivejä katsomassa (ja niissä oli niitä ihmeen pieniä kokoja vain, siis varsinkin se ympärysmitta) niin pitänee yrittää käydä ihan citymarketit sun muut katsastaa kans.. Ehkä mä teen tosiaan niin että ostan yhdet mukavat liivit tämänhetkisen koon mukaan, tarvittaessa ostatan sitten synnytyksen jälkeen miehellä/äidillä/siskolla isommat jos tarvii tai toiset samanlaiset. ja sit kun pääsen itse liikkumaan niin käyn tarvittaessa ostaa vielä jotkut nätit. Katsotaan nyt mitä sitä tarvii, ainakaan vielä ei ole pisaraakaan näkynyt eikä rinnat mitenkään turvonneet vaikka alle viikko laskettuun aikaan.



Eilenkös mä tänne noista liikelaskennoista murehdin... Noh, illalla sänkyyn mennessä tuli sitten ihan reippaasti taas liikettä pitkästä aikaa, lakkasin siis huolehtimasta ja en oo tänään käynyt missään tarkkailussa. Oikeesti mä luulen että mä oon LIIAN hermoheikko välillä, murehdin vaikkei ois syytä. Nyt vaan sit taas alkaa huolestuttaa kun tänään liikkeitä on tuntunut hyvin viimeksi aamupäivällä, nyt iltapäivällä hiljaisempaa. Voisinhan mä tietty aina käydä sairaalalla tarkistuksessa, mut en ees usko että se mun mieltä huojentaisi kuin puoleksi päivää kerrallaan. Ja toki siis menen jos oikeasti ei liiku " tarpeeksi" , muttakun mä välillä hermoilen vaikka liikkuukin, mutta ei niin paljon kuin ennen.



Voihan tuo liikkeiden hiljeneminen tosiaan olla merkki lähestyvästä synnytyksestä, moni on sanonut että pari päivää ennen liikkeet hiljeni.... Mutta minähän siis en tällä hetkellä toivo sitä, kun sektioaika on varattu perjantaille. Mulla ei siis olisi nyt kiirus vielä saada vauvaa ulos ennen sitä.. Aikalailla on kyllä alaselkää jomotellut (välillä tuntuu ku p*rse repeäisi) ja menkkamaista kipua ollut aika kovaakin alavatsalla. Mutta ei nyt sen kummempaa kuitenkaan. Että uskoisin että perjantaihin päästään.



Frimmy rv39+1 (ja nyt muuten just alkoi tulla potkua kylkeen - kai se vauva vaan oli iltapäivälevolla tuossa aiemmin.)

Vauva nukkuu masussa suurimman osan ajasta.. Mulla on ollut päivisin välillä tunteja ettei mitään kuulu ja jotkut päivät hiljaisempia kuin toiset. Terkkarissa sanottiin, että liikkeitä voin alkaa laskemaan esim silloin jos illalla tajuan etten ole yhtään liikettä tuntenut päivän aikana. Ja ettei joka tunti tarvitse tuntea. Välillä huomaa, että vauva saa sellaisia sätkyjä omassa unessaan. Yritän pitää siis jäitä hatussa,vaikka mullakin taipumus ylihuolehtia. On se vaan niin vaikea tietää mitä siellä masussa tapahtuu, kun ei omin silmi näe.. ;)



Liiveistä: sellainen toppimallikin vois olla ihan hyvä hankkia sairaalaan, se antaa koossa vähän anteeksi ja sitten kun näkee mihin kokoon asettuu voi ostaa lisää. Rinnat tulee niin araksi, että nukkuessakin on kivempi niitä käyttää. Mä oon ainakin ymmärtänyt että sen vuoksi niitä käytettäisiin myös yöllä. Mä olin jo haaveillut, että pian voi nukkua taas vatsallaan. Kuulema tissit on niin kipeät ettei se kyllä hetkeen onnistu...

Laskettu aika oli lauantaina 19.1. ja poika piti sovitusta asiasta kiinni. Klo 17 oli vuokrayksiö tyhjennetty.



Painoa 3930 g ja pituutta 53 cm (tosin ei suostunut suoristamaan jalkaa kunnolla, joten kätilön mukaan saattaa olla pidempikin).



Nyt pääsimme kotiin ja kaikesta synnytyksen kaoottisuudesta ja vaaratekijöistä huolimatta olemme kumpikin kunnossa. Ihanaa olla kotona. Tuo sairaala on kyllä pahempi kuin rautatieasema ruuhka-aikaan...



Kirjoittelen synnytyskertomuksen tuonne tammisynnytyksiin.



Voimia teille vielä odottaville!!!



ipu ja poika (kohta 2 vrk)

Ja meikäläinen on meedio.. Jatkossa voitte multa kysyä kuka on synnyttämässä jne. Ja mahdollisia vihjeitä myös vedonlyöntiin ;) Siihen en kyllä anna vinkkejä kuinka saada elämä raskauden loppuviikkoina.



T:maanantain päivystäjä + ennustaja

Magda_lena

Niinhän onnellisesti siinä kävi, että meidän neitokainen näki päivänvalon perjantaina 18.1. klo 14.38!



Meidän neidin strategiset mitat ovat: paino 2775g ja pituus 46cm, pienen pieni neiti siis, mutta niin suloinen. Syö ja nukkuu hyvin. Seurusteleekin jonkin verran, joka päivä kehitystä parempaan tapahtuu.



Vedet meni jo ke-to yönä, mutta synnytys käynnistyi vasta to-pe yönä. Synnytys kesti kauan, mut sujui ensisynnytykseksi varsin hyvin. Isän apu synnytyksessä oli korvaamaton. Erityisesti ponnitusvaiheessa miehen apu oli korvaamaton. Kätilöt olivat todella ihania ja ilman heitä kokemus ei varmasti olisi ollut samanlainen.



Onnea kaikille nyytin saaneille!

Mä en olis ikinä uskonut, että loppuraskaudesta on näin ärsyyntynyt olo. Edellinen kun ei sinne asti ehtinyt, se 34 viikkoa oli itseasiassa oman jaksamisen kannalta juuri sopiva aika olla raskaana.



Mies pakeni esikoisen kanssa harrastusten (kiipeily) pariin, eivätkä huolineet mua mukaan. Mies sanoi suoraan, että ei jaksa katsella kun mä murjotan siellä nurkassa :) olen vissiin ollut viimeaikoina tosi " iloista" seuraa. Mietin tässä että pitäisikö lähteä lenkille jotta saisin vauvan ulos, mutta toisaalta mulla on niin kipeet häpyluut, että käveleminen on yhtä tuskaa.



onko kenelläkään muulla supistellut kipeästi jo pitkään mutta mitään ei silti tapahdu? Mulla on ollut kipeitä supistuksia uudesta vuodesta asti. Sit oli pieni tauko ja nyt ne on tulleet takas. Viime yönäkin supisteli kipeästi klo 02-08. Epäsäännöllisesti ja aina välillä pystyin nukahtamaan uudestaan mutta heräsin aina supistukseen (niitä tuli varmaan noin 40min välein). Eli oli kyllä tosi kipeitä supistuksia jo. Ja kas....aamulla ne taas loppui. Todella ärsyttävää!!!



Onnea tosi paljon vauvan saaneille, vaikka kateellinen olenkin!



Milla+chiquito rv 38+6

Niin niitä tammivauvoja vaan " tipahtelee" tasaiseen tahtiin. Voi kun me loputkin päästäisiin pian mahoistamme!



Strutsi: saas nähdä kuka meistä 30. päivän mammoista pääsee ensimmäisenä tositoimiin =)



Neuvolassa tuli käytyä yli kuukauden tauon jälkeen kun äitipolin käyntejä nyt loppumetreillä harvennettiin. Oma terkkari oli sairaana. Ei mitään erikoista oikeastaan missään asiassa, tosin Hb oli 131 josta olin aivan ihmeissäni. Kai tämä väsymys johtuu sitten jostain muusta. Ja ihan Kräuter-blutsaftilla pysynyt noissa lukemissa. Ei tarvi enää käyttää, mutta taidanpa ainakin silloin tällöin ottaa hömpsyt, auttaa minulla myös ummetukseen.



Mukavaa, että Pajunkukka sai selvitettyä asiat miehensä kanssa!



Minun mies ei ole ikinä ollut mitään hieroja-tyyppiä, osoittaa kyllä muulla tavalla välittävänsä. On kiitettävästi toteuttanut minun kaikkia oikkuja. Sain mm. viikonloppuna päähäni, että meidän sängyn petarin päällinen pitää pestä kun vauva siinä tulee kuitenkin majailemaan. Kuuliaisesti pesi sen vaikka näin talvella sen kuivattaminen onkin työn takana =)



Imetysliiveistä vielä: mullakin olisi sänky varmasti lainehtinut, jos en yöllä olisi käyttänyt liivejä! Eikä vuotoja riittäneet pitämään edes liivinsuojat, yöllä imettäessä mulla on pitänyt olla toisessa rinnassa ihan harsomytty, päivällä käytän maidonkerääjää, jota muuten suosittelen lämpimästi! Se on varmaan ensimmäisenä minun " mitä vauvatarviketta ilman et olisi tullut toimeen" -listalla.



Mitkäs teidän muiden tällaiset must-tarvikkeet ovat? Jos näin viimehetkillä vielä jaellaan neuvoja.



Yritän epätoivon vimmalla hoitaa kaikkia rästijuttuja pois alta (toiveajattelua synnytyksen käynnistymisestä...) Parit hakemukset esikoiseen liittyen pitäisi vielä kirjoittaa Kelalle ja palauttaa myöhässä olevat kirjat kirjastoon ja ehkäpä maksaa laskutkin, ehkä minua ei sitten pidättelisi mikään täällä kotona ja pääsisin hyvällä omalla tunnolla synnyttämään. Aamupäivän koitin tampata tuota pihaa ympäri, tehdä lumitöitä jne. mutta palkaksi en saanut yhtäkään supistusta. Nooh, yritän uskotella itselleni että tulihan se edellinenkin kertarytinällä ilman ennakoivia supistuksia, jospa tämäkin...



Sellaista piti kysyä, että onkos teitä ohjeistettu menemään ambulanssilla sairaalaan, jos vedet menee kotona? Tästä kun tuntuu olevan monenlaista suositusta. Riskinä kai siinä on mahdollinen napanuoran esiinluiskahdus, mutta äärimmäisen harvinaista uskoisin tuon olevan. Viimeksi mentiin omalla autolla, mutta sairaalassa ihmettelivät kun en ollut tilannut ambulanssia!!??



Vesien menoa tai säännöllisiä supistuksia toivotellen (paitsi Frimmylle)

aksiina 38+5

Tuosta ambulanssin soittamisesta voin kertoa faktaa: mieheni on palomies/sairaankuljettaja eli suomeksi sanottuna ambulanssissa myös työssä. He ovat kovasti ihmetelleet uutta buumia soitella ambulanssia kun lapsivedet on menneet. Ovat välillä jopa niin harmissaan näistä " turhista" soitoista, että passittavat äidin siltikin omalla autollaan sairaalaan vaikka ovat jo itse paikalle menneet. Eli EI todellakaan pidä soittaa ambulanssia jos lapsivedet menee. Jopa sairaalan ohjeet ovat, että lapsivesien mentyä ei ole mitään kiirettä sairaalaan. Voi kotona vielä odotella supistuksia esimerkiksi aamuun asti. Paitsi jos kaikki lapsivedes lirahtaa kerralla, niin sitten kannattaa lähteä sairaalaan, mutta omalla kyydillä.



Jostain syystä jotkut tietämättömät kätilöt ohjeistavat äitejä soittamaan ambulanssin kun äidit soittavat sairaalaan ja kysyvät tähän asiaan vastausta. Totuus on kuitenkin se, että aina tällainen turha hälyytys voi olla pois jostain paljon tärkeämmästä hälyytyksestä esim onnettomuudesta missä todella tarvittaisiin ambulanssia.



Ambulanssi soitetaan vain siinä tapauksessa jos lapsi on perätilassa tai poikkitilassa ja lapsivedet menee. Silloin ambulanssi soitetaan jotta äiti voi matkustaa sairaalaan makuuasennossa. Tämä onnistuu helpoiten ambulanssissa, mutta toki myös omalla kyydillä on mahdollista. Kyseessä ei siis ole kiireellinen ambulanssi. Makuuasento on vain tärkeä näissä perätila/poikkitila tapauksissa.



milla

Näitä uutisiahan tulee nyt niin kovaa vauhtia ettei tahdo perässä pysyä!



Aksiina kyseli tuosta ambulanssilla menemisestä; mulle on sanottu niin että koska vauva on jo kiinnittynyt (pää tosi alhaalla) niin sitä napanuoran esiinluiskahtamisen vaaraa ei ole ja sen vuoksi saadaan tulla " ihan rauhassa omalla autolla" :) tosin sehän on selvä jos tulee jotain veristä vuotoa tms. niin silloin kyllä tilataan piipaa-auto, mutta muuten ei tarvi sitä kyytiä ottaa. Vissiinkin tuo, että miten alhaalla vauva jo valmiiksi on, vaikuttaa siihen kiireellisyyteen.



Korjatkaa jos olen väärässä.



Nyt laittamaan miehelle ruoka valmiiksi, palailee kohta töistä :)



Tolleroinen

Minäkin olen käsittänyt tuon ambulanssi asian niin, että vesien mentyä vain perätilatapauksissa täytyy mennä ambulanssilla, ei muuten. Ja juurikin sen makuuasennon takia siis. Eli minut on ohjeistettu menemään tarvittaessa ampparilla, mutta " normaalissa" tilanteessa ei ole tarpeen.



Frimmy

Magda_lena: Eipä sinne Naikkarillekaan ole mistään päin Espoota kovin pitkä matka. Tietty jos asuu ihan Jorvin kulmilla, niin saattaisi supisteluitten korvissa tuntua ikävältä ajaa siitä ohi. ;)



Tolleroinen: Enpä mäkään olisi ilahtunut moisesta arpikommentista ja vatsanahan näyttelystä. :( Mukava tietty, että hänellä on asiat niin hyvin, mutta ollaan me arpiset sitten ylpeitä elämänmerkeistämme! Arvet vaalenee onneksi ja musta ainakin ne on jollain hassulla tavalla hieno merkki siitä, että mun kroppani on osannut kantaa ja synnyttää lapsia.



Aksiina: Mua ei haittaa jos te muut menette edeltä. :) Toisaalta olis kiva jo nähdä millainen kaveri mahassa asustaa, mutta toisaalta tää on (okei, taas kerran) mun viimeinen vauvani. Vähän on haikee fiilis, että kohta vauvamasua ei enää ole eikä enää ikinä mahdollisuutta tuntea vauvan potkuja. Mulla taitaa ihan oikeasti olla päässä vikaa! Vaikka ainahan sitä sanotaan, että vaikka lapsia olisi kuinka monta, niin silti nainen jää vähän suremaan sitä seuraavaa vauvaa, jota ei koskaan tullut.



Maidonkerääjän joskus ostin kaiken varalta, kun sitä kehuttiin, mutta mulle sillä ei ole koskaan ollut mitään käyttöä.



Must-tarvike vauvanhoidossa on harsorätit! Mulla on kaikki vauvat olleet enempi tai vähempi pulauttelevaa sorttia ja niitä rättejä pitää olla aina käden ulottuvilla vähintään yksi. Kolmosta odottaessa ostin pitkän kantoliinan ja se voisi tulla hyvänä kakkosena. Erilaisiin rätteihin päin olen siis kallellaan. :)



Mulle kaikista edellisistä toitotettiin, että jos vedet menee, niin sitten heti makuulleen ja makuuasennossa sairaalaan. Syynä tähän oli se, että vauva ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt, jolloin napanuora siis voisi periaatteessa luiskahtaa pään ja lantion väliin. Pari viikkoa sitten poliklinikan perätilatarkastuksessa kyselin, että päteekös tämä sama neuvo taas, kun kerran vauva on korkealla. Sanoivat, että ei sitä enää niin ohjeisteta. Vaara tuollaiseen napanuoran luiskahdukseen on vaan, jos vettä tulee kerralla ja paljon. Toivon kuitenkin kaiken varalta, että tämäkin synnytys käynnistyy supistuksilla ja vedet menee/päästetään vasta synnytyssalissa!



Ai, Millalla olikin tarkempaa tietoa asiasta, mutta aika samansuuntaista näemmä. Mulla kun on kokemusta vain noista korkealla olevista vauvoista.



Voi jestas. Mun isäni kuulemma ei tahdo sopia mitään menoa minnekään, koska kuulemma voi joutua synnyttämään koska tahansa! Hitsi, mähän pääsen helpolla, jos isä hoitaa synnyttämisen. Paremmin kyllä ymmärtäisin, että vauvan isä puhuu synnyttämään lähtemisestä, mutta että mun isäni! Joopa, sitä tosiaan saatetaan tarvita näitä meidän isompia poikia katsomaan tai kuljettamaan harrastuksiin.



Strutsi ja minihupi 38+5 edelleen

Heti alkuun kirjoitan lapsiveden menosta. Meille neuvolassa sekä synnytysosastolla neuvottiin, että jos lapsivedet tulevat, niin voi hyvällä mielellä odotella suppareita kotona tai lähteä heti sairaalaan omalla autolla (ei ehkä kannata itse ajaa), mutta ehtona tietty se, että vedet eivät saa olla vihertävää. Silloin, jos vihertävää, niin silloin pitää soittaa ambulanssi.



Sit imetysliiveistä...

Mä jouduin ostamaan jo kauan aikaa sit isompaa kokoa liivejä ja nyt olen huomannut, että kuppikoko alkaa olemaan aivan liian pieni. Yritän selvitä kuitenkin sinne saakka, että maito nousee ja käyn sit tilaamassa joko netistä tai sit laitan miehen asialle ostamaan isommat liivit. Olen käynyt jo katsomassa uusia, mut en vielä ole ostanut, jos nämä rinnat nyt lakkaisivat kasvamasta (epäilen kyllä, että ei lakkaa).



No, tänään mun mies tuli sit töistä kolmen aikaan ja tuli hetken päästä mun luo ja sanoi, että nyt mennään saunaan...ihmettelin, että mitä tässä nyt on oikeen takana. Saunassa sit juteltiin kaikenlaista ja selvis, että hän yrittää tänään kaikki keinot, että saisi minut synnyttämään. Odottaa jo innolla, että vauva syntyis. No, niinhän me sit saunan jälkeen lähdettiin kauppaan ja kuten varmaan arvaattekin, niin kierreltiin kaikki mahdolliset hiekkatiet...Sillon teki mieli jo lähtee sairaalaan. Sen hiekkatien aikana supisteli oikeen säännöllisesti. Nyt kotonakin viel tullut säännöllisesti välillä, mut välillä on myös pitkiä taukoja :(



No, katsotaan onko yön aikana lähtö vai vieläkö huomenna mennään neuvolaan....



Palataanpa asiaan taas (ehkä) huomenna...



Viel kerran onnea vauvansa saaneille!



Minskeli + poju 39+6