Mitä teen? Lapsi haluaisi alkaa harrastaa erästä juttua, joka sotii totaalisesti perheemme arvoja vastaan.
Mulla ja miehellä on sellainen fiilis, että ollaan suorastaan epäonnistuttu kasvatuksessamme ja " oikeiden" (eli siis meidän omien) arvojen välittämisessä lapsillemme.
Annammeko lapsen kuitenkin kokeilla tuota lajia vai pidämmekö kiinni omista arvoistamme? Toisaalta taas emme haluaisi suoraan kieltää lapselta mitään harrastusta ja haluaisimme, että jokainen rakentaisi oman arvomaailmansa itse.
Ahdistaa kuitenkin, jos lapsi innostuu lajista ja alkaa harrastaa sitä intensiivisemmin ja sitä kautta alkaa pyöriä ko. lajin harrastajaporukoissa.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (40)
Minä ottaisin nuo seikat huomioon. Jos kyseessä on kallis harrastus, sanoisin vaan että ei ole varaa. (vaikka olisikin).
Tai jos on yli 12-vuotias lapsi, sanoisin suoraan että se harrastus sotii periaatteitamme vastaan, emme rahoitaa sitä. Jos lapsi on jo teini-ikäinen, sanoisin, että jos hän itse omilla rahoillaan rahoittaa harrastuksen ja hoitaa sinne menemiset itse, niin siitä vaan. Vaikka sitten iltaduunia hakemaan...
Onko haluamassa yleensäkin kaikkea, kuinka raskaasti ottaa jos ette anna lupaa.
Onko kiinnostunut mistään muusta, minkä voisi valita tilalle?
Onko harrastus kallis, esim varusteet ja jäsenmaksut? voisiko tuo olla syy minkä voisitte laittaa harrastuksen kielloksi?
Me emme antaneet pojan aloittaa jääkiekkoa, koska harrastus on mielestämme kallis, raaka ja epäinhimillinen vaikeine matkoineen ja treeniaikoineen.
Poika keksi pian toisen mielenkiinnon kohteen, eikä kysyttäessäkään ollut enää pahoillaan haaveiden kariutuessa. Kaikkea ei voi saada ja jostain on joskus luovuttava. Syviä haavoja en kuitenkaan olisi halunnut tehdä.
Erityisen vaikeaksi kommentoimisen tekee se, että on vaikea kuvitella lasta vahingoittavaa LAILLISTA harrastusmuotoa... Toisaalta ymmärrän sen sitä kautta, ettemme itse ole kannustaneet omia poikiamme esim. jääkiekon pariin puhtaasti omien ennakkoluulojemme takia. Jos se silti olisi jommalle kummalle tärkeä juttu, eikä vain kaveripainostuksesta syntynyt idea, antaisimme periksi ja ryhtyisimme seisoskelemaan siellä kentän laidalla kuuntelemassa kiroilevia isiä ja poikia ;)
En siis lähtisi ehdottomasti kieltämään mitään laillista ja sinänsä ihan tavallista harrastusta lapsiltamme, vaikka se ei toivoitani vastaisikaan. Silläkin on merkitystä, minkä ikäinen lapsi on. Vaikea kommentoida, kun kerroit niin vähän.
Minunkaan äitini ei päästänyt partioon koska oli vasemmistolainen. Just hyvä, vaikka silloin lapsena harmitti. Nyt olen tavallaan ylpeä siitä. Sitten murrosiässä lapsi voi sotia teidän arvojanne vastaan, mutta nyt sen kuuluukin elää vanhempiensa arvojen mukaan.
vai siitä että perheellänne on ahdasmielinen maailmankatsomus joka paheksuu ihan tavallisiakin viattomia harrastuksia
eikös joihinkin noista liity vähä jotian mantrojen hokemista tai jotai henkimaailman hommaa. en itse tiedä, mutta tiedän joidenkin kieltäneen jonkin vastaavan lajin harrastamisen juuri sen vuoksi.
no tää oli taas tällanen " en mä oikeesti tiiä mutta vastaan kumminkin" -kommentti
Poika on nyt 9-vuotias. Hänelle on aiemmin riittänyt " meidän valitsemamme" harrastukset, mutta nyt kavereiden tuoman innostuksen myötä toi jääkiekko on alkanut kiinnostaa.
Syitä, miksi emme pidä jääkiekosta lapsen harrastuksena:
- todella epäekologinen (jäähallit, matkat, runsas määrä varusteita)
- harjoituksia kamalan usein jo noin pienillä, 4 krt viikossa
- jääkiekko on melko väkivaltaista
- jääkiekon pelaajat ei vaikuta järin välkyiltä, emme halua lapsemme kasvavan sellaisten tyyppien parissa (TIEDÄN, TÄMÄ OLI YLEISTYS)
- ne pelimatkat on pitkiä
Olemme neuvotelleet pojan kanssa asiasta ja hän tietää kantamme ja syymme, ja on periaatteessa samaa mieltä. Mutta silti, KUN KAVERITKIN PELAA.
ap
ellei ole jostain pienestä asiasta kyse. On paljon haitallisia ja tyhmiä harrastuksia, joihin ei todellakaan kannata laittaa lastansa. Lapsethan haluaa tehdä just sitä mitä kaverit vaikka ne sitten harrastaisi ties mitä tyhmää ja vaarallista. Vanhempien velvollisuus on ohjata omaa lasta.
9-vuotiaissa yleensä parhaat on aloittaneet 4-vuotiaana, joten poikasi on joko luonnonlahjakkuus ja silloin hänen kannattaa jatkaa harrastusta tai tavallinen tallaaja, jolle laji ei vaan sovi ja hän huomaa sen itsekin.
Suostuisiko hän johonkin muuhun lajiin? Esim. jalkapallo olisi minusta paljon kivempi vaihtoehto...
(vaikka veisikin aikaa) kuin notkumassa jossain kadulla kaljaa juomassa....
Vaikea sanoa, mitä ajattelisimme saati miten reagoisimme, jos poika kaikesta huolimatta itse välttämättä haluaisi juuri sen valita omaksi harrastuksekseen. Tietenkin järkisyillä voi aina kieltää: liian kallis ja aikaavievä harrastus. Ja jos perustelut on vain " no kun muutkin" , on kieltäminen vielä helpompaa. Toisaalta jos ne " kaikki muut" on pojan parhaita kavereita, saattaa ulkopuolelle jääminen tarkoittaa myös kaveriporukan ulkopuolelle jäämistä :-/ Onko lätkäharrastus siis oikeasti kuinka yleinen pojan kaverpiirissä? Voisiko sen korvata esim. jalkapallolla, sählyllä tai muulla joukkuepelillä?
Ainakin juttelisin paljon ja monelta kantilta ennen lupaa.
luulisin, etten itsekään suostuisi lätkään juuri noista mainitsemistasi syistä. Olisin kaiken muunkin vakavan kilpaurheilun kanssa aika varovainen, siitä on paljon esimerkkejä, että ne ahdistavat lasta ja koko perhettä, aiheuttavat pahaa mieltä ja rasitusvammoja ja kaikenlaista ikävää. Harrastukset on kyllä tosi tärkeitä, mutta kannattaa tosiaan harkita, millaiseen laittaa lapsensa.
Vierailija:
Vaikea sanoa, mitä ajattelisimme saati miten reagoisimme, jos poika kaikesta huolimatta itse välttämättä haluaisi juuri sen valita omaksi harrastuksekseen. Tietenkin järkisyillä voi aina kieltää: liian kallis ja aikaavievä harrastus. Ja jos perustelut on vain " no kun muutkin" , on kieltäminen vielä helpompaa. Toisaalta jos ne " kaikki muut" on pojan parhaita kavereita, saattaa ulkopuolelle jääminen tarkoittaa myös kaveriporukan ulkopuolelle jäämistä :-/ Onko lätkäharrastus siis oikeasti kuinka yleinen pojan kaverpiirissä? Voisiko sen korvata esim. jalkapallolla, sählyllä tai muulla joukkuepelillä?Ainakin juttelisin paljon ja monelta kantilta ennen lupaa.
Lisäksi poika on partiossa, josta on todella, todella innoissaan. Lisäksi käymme koko perheen kanssa retkeilemässä, pyöräilemässä ja suunnistamassa. Poika tykkää näistä kaikista ja tuo jääkiekko tulis kaiken päälle, eli jotain olisi pakko jättää pois. Poika pähkäilee, minkä jättäisi pois, mutta ei osaa sitäkään päättää.
Voi kunpa olisi vaan joku kaveriporukka, joka kävisi silloin tällöin pelailemassa eikä tarvitsisi ottaa harrastusta niin tosissaan.
ap
Anna hänen kehittyä omaksi persoonakseen. Nyt varmaan kokeilee sellaisia mitä muu perhe ei tee ja todennäköisesti palaa sitten perheenne arvojen pariin. Kokeilunhalu on positiivista, osoittaa että lapsenne miettii asioita yksin!!!
Minusta kiinnostusta pitää tukea eikä ohjailla omien intrestiensä mukaan -jos pysytään kohtuuden rajoissa. Ohjailu on hyvä tapa tappaa lapsen lahjakkuus tai innostus harrastamiseen.
Ihan hyvä, että ollaan huolissan ilmastonmuutoksesta, mutta toisaalta loppuko jäähallin ylläpito siihen? No ei varmasti vaan joku toinen kiinnostunut mahtuu mukaan. Miten sitten perustella lapselle ulkomaanmatkat, omakotitalossa asuminen tms. epäekologiset teot, joita varmasti löytyy muitakin ihan joka perheestä?
Jos esim. harrastusajat olisivat kestämättömät (esim. myöhään illalla) en antaisi aloittaa.
No joo ymmärrän pointtisi 20. Surullista, että ei vaan meinaa löytyä monissakaan lajeissa pelkkiä harrastelijaryhmiä, vaan verenmaku suussa kilpaillaan. Toisaalta, se kilpaileminen ja tavoitteellinen harjoitteleminen on just sitä mikä motivoi.
Jääkiekon pelaajat eivät ole välkkyjä (?) ja ette haluaisi lapsen pyörivän sellaisten ihmisten kanssa? Valitettavasti lapsella on jo teidät eli tuo on täysin turha asia murehtia.
èn muista että siellä olisi ikinä politiikkaa puhuttu
Antakaa lastenne kasvattaa itselleen avarampi ajatusmaailma, kuin teillä, eli antakaa harrastaa!